Lue keskustelun säännöt.
Palstamaskottimme Edvin
05.09.2013 |
Lolo-pelle alkoi selvitellä Edvinin tapausta tarkemmin. Edvin on siis 31-vuotias mies, asuu itsenäisesti mutta tuetusti ja hänellä käy tarvittaessa lähellä olevan ryhmäkodin henkilökunta ja myös henkilökohtainen avustaja auttamassa Edviniä. Töissä Edvin on erään kaupan varastolla purkamassa tukusta tulleita tavarakuormia, lajittelemassa ja hyllyttämässä erilaisia elintarvekepakkauksia ja hygieniatuotteita. Edvinillä on Downin syndrooman oheissairautena ollut lapsena leukemia, mutta Edvin on toipunut siitä hyvin eikä se tauti ole vaivannut enää moneen vuoteen.
Edvinillä on hyvät välit vanhempiinsa ja vanhempien lisäksi Edvinillä on isoveli Kalevi joka on Edviniä kolme vuotta vanhempi ja pikkusisko Isabella joka on puolestaan kolme vuotta nuorempi kuin Edvin. Välit sekä vanhempiin että sisaruksiin ovat lämpimät olleet aina ja myös nyt aikuisuudessakin. Isabella sai kaksoset, tytön ja pojan ja Edvin on ollut erittäin hyvä eno joka on saanut jo ihan alusta asti pidellä siskon lapsia sylissä ja myös hoitaa siskonlapsia jo siitä asti kun lapset olivat vastasyntyneitä, toki ohjatusti ja valvotusti ja siten että Edvin teki hoitotoimia vauvoille siskon ollessa paikalla katsomassa tilannetta ja opastamassa Edviniä. Edvin osasi ja osaa hyvin ja on empaattinen ja lapsirakas eno josta lapsetkin pitävät.
Isän ja äidin luona käydessään Edvin osallistuu muun muassa siivoukseen ja keittiöaskareisiin oma-aloitteisesti "vanhojen vanhempien avuksi" kuten Edvin itse asian ilmaisee. Perhe on uskonnoltaan Jehovan todistajia ja Edvin on pienestä pojasta saakka käynyt joko isän tai isoveljen kanssa ihmisten kodeissa viemässä ihmisille Vartiotorni-lehtiä. Nyt Edvin asuu omillaan ja hänellä on oma kaksio kerrostalossa. Edvinillä on tuen tarvetta arjessa etenkin laskujen maksamisessa ja arjen ja vapaa-ajan käytön suunnittelussa ja lääkärillä, apteekissa ja pankissa käynneissä ja joskus myös ruokien hankkimisessa ja ruuanlaitossa. Edvin asuu yksin mutta häntä ei ole silti jätetty pulaan, vaan sekä omat vanhemmat, sisarukset, sukulaiset ja myös seurakunnan väki että myöskin erään palveluyksikön henkilöstö ja myös kaupungin myöntämä henkilökohtainen avustaja auttavat ja tukevat Edviniä. Avustaja käy aamuisin auttamassa aamupalassa ja aamutoimissa ja iltaisin kaupalla käymisessä, ja jos on harrastuksia illalla niin avustaja saattaa Edvinin harrastuspaikkaansa ja illalla auttaa myös iltatoimissa ja nukkumaan menemisessä.
Viikonloput avustaja on vapaalla, mutta viikonloppuisin Edviniä auttaa tarvittaessa lähistöllä olevan palveluyksikön henkilökunta. Edvin pärjää viikonloput hyvin koska avustajan kanssa hän tekee perjantaisin valmiiksi viikonlopun lämpimät ruuat ja salaatit yms ja käyvät muutakin viikonlopun ruokaa kaupasta hankkimassa sen verran että Edvin pärjää ja jos viikonloppuna tulee joku pulmatilanne tai kysyttävää niin palvelutalon henkilökunta lähistöllä olevassakehitysvammapalveluyksikössä auttaa silloin.
Edvinillä on myös muutama harrastus. Maanantaisin Edvin käy pelaamassa sählyä kehitysvammaisten sählykerhossa. Edvin on sählykerhossa osallistunut myös valtakunnallisiin kehitysvammaisten otteluihin ja joukkue johon hän kuuluu, on niissä menestynyt. Keskiviikkoisin Edvin käy kehitysvammaisten taidepiirissä maalaamassa tauluja ja kerran kuukaudessa iltaisin kokoontuu keskustelukerho joka on tarkoitettu vammaisille ja pitkäaikaissairaille nuorille aikuisille.
Edvinin elämä näyttäisi muuten olevan melko mallillaan, mutta ongelmana on ollut se, kun Edvin on intohimoinen Simpsoneitten katsoja ja etenkin Bart Simpsoniin tuntuu Edvin olevan suorastaan jopa addiktoitunut.
Edvin katsoo kaikkiSimpsonit mitä tulee telkkarista ja ihan joka kanavalta mikä näyttää Simpsoneita. Esim MTV3, Nelonen, Sub ja Jim ja aina kun on Simpsonit niin ne pitää katsoa ja Bart on siinä tärkein.
Tuossa asiassa ei muuten olekaan mitään ongelmaa, ihan on normaalia jos tykkää jostakin vaikkapa piirretystä hahmosta. Mutta ongelmana on ollut se, että Edvin on ollu niin hulluna siihen Bartiin, että on alkanut töissäkin puhua Bartista ja kaikesta mitä haluaa tehdä Bartin kanssa ja että Bart on paras kaveri. Ja kun on sanottu, että ei Bartia ole oikeasti olemassa, Edvin on suuttunut tulisesti ja väittänyt kivenkovaa vastaan asiassa.
Edvin on myös odotellut milloin Bart Simpson ottaa häneen yhteyttä ja on ollut loukkaantuneen ja alakuloisen näköinen töissä muutamana päivänä ja kun on kysytty että mikä hätänä, niin Edvin on valittanut, että Bart Simpson ei ole häneen pitänyt yhteyttä. Silloin eräs kaupassa työskentelevä nainen ja hänen miehensä huolestuivat ja ottivat Lolo-pelleen yhteyttä. Asiasta otettiin yhteyttä myös Edvinin vanhempiin ja erityishuoltoon.
Järjestettiin palaveri asiasta ja mietittiin Edvinin tilannetta. Edvinillä on asiat hyvin, mutta vaikka onkin avustajia ja työpaikka ja kerhoja, seurakunta ja perhe niin silti Edvin on yksinäinen. Edvinillä ei ole kavereita ja hän kaipaisi jotakin jonka kanssa olla kaveri tai ystävä. Se on suurin ongelma Edvinillä ollut ja niinpä mietittiin eri vaihtoehtoja ja sitä, että jos Edvin ei töissä tai harrastuksissa koe saavansa kenestäkään kunnollista kaveria vaikka muuten tuleekin kaikkien kanssa toimeen, niin voisiko Edvinille etsiä joku vapaaehtoisystävä tai tukihenkilö?
Edvin ja myös muut suostuivat tähän asiaan ja niinpä alettiin etsiä tukihenkilöä. Sitä, millainen henkilö tukihenkilöksi valikoituu, en kerro vielä tässä vaan seuraavassa tarinassa.
Kommentit (2)
Masa ja Edvin tutustuivat toisiinsa Edvinin kotona ja heille oli muodostunut niin hyvä yhteisymmärrys että toiminta tulisi olemaan hyvin vapaamuotoista. Ei siis mitään tiettyyn aikaan viikosta yms vaan ihan miten kaverukset keskenään asian sopivat. Masa toivoi, että he lämmittäisivät joskus saunan ja söisivät popcornia, tilaisivat pizzan jota söisivät ja joisivat limpparia ja katsoisivat jotakin hyvää leffaa tai jotakin urheilumatsia telkkarista ja että joskus kävisivät jossakin paikan päällä jotakin matsia katsomassa. Edvinillä on kaksiossaan huoneistokohtainen sauna ja Edviniä on harmittanut kun ei ole kaveria jonka kanssa lämmittää sauna ja sen jälkeen syödä iltapalaa ja katsoa telkkaria. Mutta nyt on sentään tämä Masa jonka kanssa tehdä näitä juttuja. Masa innostui näistä ajatuksista ja oikein mielellään haluaa näitä asioita tehdä Edvinin kanssa. Edvin sanoi, että viikonloppuisin voitas se sauna lämmittää ja tehdä kaikkea kivaa. Arkena Masalla on töitä, kerhoja ja myös avustaja, mutta vapaa-ajan tukihenkilönä Masa voi tulla käymään mielellään viikonloppuisin ja silloin kun avustaja ei ole käymässä tai kun jonakin iltana ei ole esim kerhoja. Edvin ilmoittelee aina niistä tilanteista. Se sopii Masalle oikein hyvin. Myös Masa sanoi, että Edvin on tervetullut kylään Masan luokse aina kun vaan haluaa.
Masa, kuten myös Edvin, on aika yksinäinen mies hänkin. Masa oli aiemmin, nuorena miehenä ollessaan ollut hyvin menestyvä, työelämässä ja muutenkin hyvin pärjäävä. Silloin Masa ei ollut vielä uskossa ollenkaan vaan suhtautui uskon asioihin aika kielteisesti. Masalla oli tapana myös tehdä sopimattomia asioita muille ihmisille ja kielenkäyttökin oli aikamoisen rumaa. Masa oli erikoinen, ovela ja kiero sekä myös jollakin tavalla hieman pahantapainen nuori mies siihen aikaan, mutta sosiaalinenkin Masa osasi olla jos siitä sosiaalisuudesta jotakin hyötyä hänelle on ja jos sille päälle sattui niin oikein reilu ja mukava kaveri tuo Masa todellakin oli pohjimmiltaan. Masalla oli lapsena ja nuorena pikkuveli jolla oli Downin syndrooma ja Masa tykkäsi viettää aikaa iloisen ja mukavan pikkuveljen kanssa ja pikkuveli oli Masalle tärkeä ja heillä oli monia hauskoja yhteisiä juttuja keskenään ja Masa myös piti huolta pikkuveljestä silloin kun oli tarvetta lapsenvahdille. Masan elämä oli muuten melko normaalia, mutta Masa oli mukana harhaoppisissa lahkoissa, joissa opetus oli kaikkea muuta kuin raamatullista. Kyseessä ei olleet tällä kertaa mormonit tai Jehovan todistajat, vaan lähinnä noituuteen liittyviä lahkoja olivat. Masa eli niissä ja niistä saamiensa henkivaltojen avulla ikään kuin sitoi ihmisiä itseensä ja houkutteli ihmisiä kanssaan tekemään kaikkea moraalitonta, laitonta ja seksuaalisestikin kyseenalaista ja Masa aluksi koki saavansa niistä voimaa ja apua ja menestystäkin niitten avulla, mutta ne veivät Masan lopulta tuhoon ja samana vuonna myös Masan pikkuveli menehtyi sydänkohtaukseen sen vuoksi kun oli saanut synnynnäisestä sydänviastaan kohtuvan sysänkohtauksen. Masa suri pikkuveljen kuolemaa ja ryyppäsi ja alkoholisti hänestä tuli jo silloin. Masa jäi kiinni sellaisista teoista jotka ovat laissa kiellettyjä ja Masalta otettiin lapset huostaan ja puoliso jätti Masan ja Masa joutui vankilaan. Vankila-aika oli kovaa. Masaa kiusattiin vankilassa kaikki ne vuodet jotka hän siellä vietti. Sitten kun hän pääsi vapauteen, niin hän vietti kaikki päivät juoden viinaa ja kuunnellen Kari Tapiota ja Tapani Kansaa ja sitä hän kovasti suri, kun hän oli menettänyt perheensä ja kun hänellä ei ollut naista.
Masan aikameni juopotellessa ja kuunnellessa Kari Tapion ja Tapani Kansan musiikkia jatkuvasti päivästä toiseen. Vuokraakaan Masa ei maksanut kun kaikki rahat meni viinaan ja lopulta viinakaan ei riittänyt vaan piti yhä voimakkaampaa alkoholia saada. Aluksi vodkaa ja pirtua ja lopulta myös partavettä, Sinolia ja muita vahvoja aineita. Masa sai häädön asunnostaan vuokrarästien vuoksi ja joutui kadulle ja majaili enimmäkseen roskiksissa toisten puliukkojen kaverina ja söi biojätteitä ja joi sinolia ja partavesiä. Joskus Masa etenkin talven tullen yritti tehdä rötöksiä, jotta pääsisi talveksi vankilaan että olisi edes jonkinlainen katto päänsä päällä. Masa tahallaan meni ravintoloihin syömään ja lähti maksamatta pois ja kävi kaupassa varastelemassa ja myös haastoi riitaa ja puukotti ryyppykaveriaan. Masa joutuikin moneksi vuodeksi vankilaan ja kun oli lusinut linnassa monta kovaa vuotta, hän joutui kadulle linnasta ja taas alkoi ryypiskely. Mutta eräänä iltana sitten oli Pelastusarmeijan uskovaiset miehet nähneet kadulla sammuneena olleen Masan ja vieneet Masan Pelastusarmeijan yömajaan ja sanoneet, että siellä Masa saa asua siihen saakka kunnes löytää asunnon ja Masa sai siellä ruokaa, puhtaat vaatteet ja katon päänsä päälle. Masa kävi myös pelastusarmeijan hengellisissä tilaisuuksissa ja tuli siellä uskoon. Masa jätti viinan pois kokonaan ja raitistui ja muutenkin entinen puliukko ja linnakundi muuttui. Masan asioita järjesteltiin ja Masa ilmoittautui sossun ja työkkärin asiakkaaksi ja sai asunnon ja pelastusarmeija auttoi huonekalujen hankkimisessa sinne ja muutenkin alkoi mennä Masalla hyvin. Masa kävi hengellisissä tilaisuuksissa ja myös uskovien upotuskasteella ja luki Raamattua ja kasvoi uskossaan ja monta tasaista ja hyvää vuotta tuli Masalle.
Masalle tuli mieleen jossain vaiheessa myös se, että hän haluaa auttaa jotakin ihmistä. Jotakin joka tarvitsee apua ja tukea, sen ei tarvitse olla mikään puliukko yms vaan joku sairas tai vammainen ihminen joka on yksinäinen. Masa rukoili sen puolesta että Jumala johdattaisi Masalle jonkun jota voisi auttaa ja siinä meni jonkun aikaa ja sitten kuin rukousvastauksena tuli yhteydenotto Lolo-pelleltä, että olisi tämmöinen nuori mies nimeltä Edvin joka on yksinäinen ja kiintynyt Bart Simpsoniin liikaa ja että olisi hyvä jos Edvin kiintyisikin Masaan eikä johonkin epätodelliseen piirrettyyn hahmoon.
Sitä kautta sitten alkoi tämä tukisuhde.
Masa kertoili Edvinille kaikista elämänsä vaiheista avoimesti ja rehellisesti kuin vertaiselleen ja hän luotti, että Edvin ymmärtää. Ja kyllä Edvin ymmärsi. Edvinille pystyi puhumaan kuin kenelle tahansa muullekin aikuiselle ja Edvin oli reiluin kaveri mitä Masalla oli koskaan ollut. Heillä oli paljon yhteistä, kumpikin olivat iloisia ja myönteisesti elämään ja ihmisiin suhtautuvia ja sosiaalisia miehiä. Edvin ja Masa tekivät yhtenä lauantaina hampurilaisia ihan itse alusta loppuun asti ja yhtenä lauantaina kävivät saunassa ja katsoivat lätkämatsia ja huusivat innoissaan JEEEEEE! kun suosikkijoukkue voitti. Joskus kävivät myös elokuvaa katsomassa ja kuntosalillakin alkoivat käydä kerran viikossa.
Tukisuhde oli molemmin puolin lämmin, läheinen ja hyvä, luottamuksellinen ja tasavertainen.
Masa ja Edvin olivat löytäneet toisensa ystävinä ja ystävyys antoi sisältöä elämään molemmille ja Edvinillekin siitä oli iloa ja Edvinin ei tarvinnut olla liian yksinäinen enää. Bart Simpson oli edelleen tärkeä ja Edvin puhui myös Masalle Bartista, mutta Masa otti asian huumorilla ja leikillään kysyi Edviniltä: "Enkös minä sulle käy Bart Simpsoniksi?" ja sitten he yhdessä sillä asialle nauroivat.
Heillä oli hauskaa ja Masasta tuntui kuin olisi saanut uuden pikkuveljen sen edesmenneen pikkuveljensä tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lolo-pelle mietti ja pohti, että mistä hyvä miespuolinen kaveri ja tukihenkilö Edvinille. Sitten hän keksi: eräs 50-vuotias mies nimeltä Masa.
Lolo-pelle oli tuntenut Masan jo joitakin vuosia. Masa oli ollut aikoinaan puliukko ja linnassakin oli lusinut, mutta oli tullut sitten uskoon ja tehnyt parannuksen eikä ollut enää viinoihin koskenut. Masa oli tullut uskoon Pelastusarmeijan yömajalla ja oli sitten uskoon tultuaan alkanut elää kunnollista elämää ja raitistunut. Töitä ei ollut Masa saanut, joitakin työkokeiluja ja kuntouttavaa työtoimintaa vaan joskus mutta ei muuta.
Masa asuu kaupungin vuokra-asunnossa ja on tällä hetkellä työtön mutta käy hengellisissä tilaisuuksissa ja lukee Raamattua ja on rukoillut sen puolesta, että saisi tehdä sellaista hommaa missä voisi ihan konkreettisesti auttaa muita ihmisiä.
Lolo-pelle otti Masaan yhteyttä vaikka mietti sitä, että mitenkähän nuo Edvinin vanhemmat Jehovan todistajina hyväksyy sen että heidän poikaansa tukee henkilö joka ei ole Jehovan todistaja. Lolo-pelle ensin otti yhteyttä Edvinin vanhempiin ja rehellisesti kertoi Masasta ja että Masa uskoo Jumalaan ja on ollut joskus puliukko mutta raitistunut ja haluaa auttaa toista ihmistä.
Vanhemmat kyselivät tuosta Masasta ja Lolo-pelle vastaili ja vanhemmat halusivat vielä tavata Masan ja samalla myös Edvin tapaisi Masan.
Lolo-pelle otti sitten yhteyttä Masaan ja selosti, että olisi nyt mahdollisuus Masalla auttaa erästä nuorta miestä ja että nuori mies on Edvin joka on Jehovan todistajien poika, mutta mukava perhe on kyllä ja että Masa voi tulla tapaamaan poikaa ja pojan vanhempia.
Palaveri järjestettiin ja Masa oli pukeutunut parhaimpiinsa sinne ja kohteliaasti tervehti Edviniä ja vanhempia. Vaikka Masa on selkeästi köyhän oloinen ja raitistumisestaan huolimatta edelleen vähän puliukon näköinen, viiksekäs ja pitkähiuksinen isokokoinen mies, niin ei Edvinin vanhemmat olleet yhtään ennakkoluuloisia vaan he hyväksyivät Masan poikansa tukihenkilöksi sen jälkeen kun olivat kysyneet Masalta muutamia asioita. Muun muassa sen, että onko Masa ollut koskaan aiemmin kehitysvammaisten kanssa tekemisissä ja että ymmärtääkö Masa kehitysvammaisia ja miten Masa suhtautuu vammaisiin. Masalle asia ei ollut ongelma. Masalla oli lapsuudessa pikkuveli jolla oli Downin syndrooma ja nyt pikkuveli on kuollut jo ajat sitten sydänkohtaukseen, mutta Masa muistelee lämmöllä mukavaa pikkuveljeä jonka kanssa vietti monet kivat hetket yhdessä silloin kun oli lapsi. Masalle Downin syndrooma on erittäin tuttu asia ja heti kun Masa tapasi Edvinin, Masa uskoi tavallaan saavansa ikään kuin uuden pikkuveljen koska se oli kova paikka kun pikkuveli kuoli. Toki pikkuveli on aina pikkuveli ja muistoissa korvaamaton, mutta se että Masa sai taas toisen oman veljensä kaltaisen ihmisen elämäänsä, oli Masalle ilon päivä.
Masan ja Edvinin välillä syntyi myöskin heti yhteys ja hyvin tulivat juttuun jo ensi tapaamisella ja lopuksi vielä löivät kättä päälle reilun toveruuden merkiksi. Entinen puliukko ja Downin syndroomainen nuori mies siis ystävystyivät heti ensi tapaamisella.
Mitä Masa Edvin puuhastelevat, kerron seuraavissa tarinoissa...