Mitä ajattelet ihmisestä, jolla eriparikuppeja kahvipöydässä?

En käy sellaisissa paikoissa.

Luonteva ihminen, ei mikään pedanttinen tyyppi.

Riippuu tilaisuudesta. Rippijuhlissa vähän outoa, mutta kentien boheemilla tavalla hauskaa. Arki-iltana normaalia.

Riippuu tilaisuudesta. Rippijuhlissa vähän outoa, mutta kentien boheemilla tavalla hauskaa. Arki-iltana normaalia.

Mitä sinä itse ajattelet siitä, ap? Minä en sitten millään uskalla laittaa tähän omaa mielipidettä ennen kuin tiedän, mitä mieltä sinä olet.

Olisi outoa jos jollain olisi 30 paria samaa kahvikuppipareja joissain kotirippijuhlissa. Kertoisi enemmänkin omituisuudesta. Kaapit täynnä jättikokoisia kokonaisuuksia astiastoja. 

En kiinnittäisi asiaan huomiota, jos on puhtaat astiat. Outo kysymys. Pitäisikö kieltäytyä kaffesta, jos ei ole oikeanlaiset kupit???

Minulla oli ylioppilasjuhlissani kaikki kupit erilaisia. Yhdistävä väri sininen. Mutta taiteilija minusta tulikin ;)

En mitään. Meilläkin on kaikki eriparin kuppeja. Juhlia tms. on niin harvoin että on turha ostaa mitään astiastoa. Toisaalta ne jotka käyvät kahvilla noin muutoin eivät välitä mikä muki/kuppi heillä on kädessä.

mulla on. lautasetkin eri väriä ja sarjaa keskenään; on valkosta teemaa, vihreetä kokoa ja primaveraa(?). Niitä kun yhdistelee, niin tulos on makia :) mulla ei edes ole kahvikuppeja vaan kunnon mukit, rippijuhliin lainattaneen duunista astiasto.

Mulla on kolmea erilaista sarjaa, kun ostan vaan halpoja. Koetin ylppäreihin löytää samanlaisia kuin vanhat, muttei löytynyt. Yksi sarja on saatu. 

Normaalia kaikin puolin. Kuten joku jo sanoikin, olisi pikemminkin outoa jos ihmiseltä löytyisi 30 samanlaista kuppiparia.

Mikä on tyhmää on se, että mä silti itse aina mietin että on jotenkin noloa kun mulla ei ole juhlissa samanlaisia lautasia neljällekymmenelle ihmiselle... Niin sitä on sokea itsensä suhteen.

Jos kokonaisuus on mielestäni hieno, ajattelen että ihmisellä on hyvä tyylitaju ja esteettinen silmä. Tai ainakin samanlainen kuin minulla :) Toki ihan yhtä sarjaakin oleva kattaus voi olla tyylikäs, silloin lautasliinojen sun muiden merkitys korostuu. Jos on sekalaista ja omasta mielestäni rumaa, ajattelen että kauneuskäsityksemme ovat erilaiset tai asia ei ole toiselle kovin tärkeä. 

Arvostan sitä että ihmiset ovat rohkeita ja hankkivat sitä mikä itseä miellyttää, eikä jotain klassikkoastiastoa viimeistä osaa myöten. Ilahduttavinta on jos edellisten sukupolvienkin astiat pääsevät käyttöön. Tässäkin asiassa pienet tyylilliset säröt ja yllätykset tekevät kokonaisuudesta mielenkiintoisen. Mutta onhan se kattaus kahvikutsuilla aika vähäpätöinen asia, jos vertaa yleiseen tunnelmaan

Rento ja fiksu tyyppi, joka hankkii tavaroita tarpeeseen eikä mielikuvaan, että pitää olla esimerkiksi täydellinen sarja jotain tiettyä astiastoa. Tärkeään juhlaan voi usein lainata tai vuokrata astiaston, lähipiirin kahvikekkereillä ei ole niin nöpönnuukaa ovatko kupit prikulleen samanmoisia :)

Rento tyyppi. Ei turhaan pingota.. boheemi..?

Jos kastejuhlasta aloittaa niin ylppäreihin mennessä on jo kupit kaikille haalittuna.

Mutsi osti Arcticaa 80-luvulla ja täydenteli pikkuhiljaa. riparista en muista, mutta isoveljen lakkiaisissa kuppeja jo oli paljon ja omiin 50v kemuihinsa kai osti jokusen lisää. Tiskattiinhan niitä välillä, eihän seisovassa pöydässä kaikki ole kuppia vailla yhtä aikaa.  Sen jälkeen kuppeja on lainattu milloin mihinkin kissanristiäisiin ja nyt mun komeronperällä on 30 paria valkoisia kaffekuppeja... lapsukaisen yo-kekkereihin menee vielä 14 vuotta, eli en taida niitä säilöä kuitenkaan.