Mistä tietää, että keskusteluapu ei toimi?

- Siitä, että et koskaan saa mitään oivalluksia itsestäsi tai tilanteestasi. Kaikki on vain merkityksetöntä omien asioiden vuodattamista, ilman, että saat mitään todellista helpotusta tai itseymmärrystä.

- Siitä, että auttaja ei kuuntele sinua ja alkaa heti tyrkyttää perinteisiä "patenttiratkaisuja" huoliisi. Jos vaikkapa olet hukassa elämäsi suunnan kanssa, alkaa tällainen henkilö tuputtamaan esimerkiksi lastenhankintaa tai pariutumista.

- Siitä, että auttaja itse alkaa avautua omista asioistaan. Tämä voi tietyssä määrin auttaa asiakasta ja antaa hänelle sen tunteen, ettei hän ole yksin. Jos hän alkaa kumminkin joka käynnillä tilittää vaikka lastensa tekemisistä, niin se ei auta sinua millään tavalla.

Ja vielä lisäys viestiini: siitä, että sinua ei ohjata tarvittaessa eteenpäin sopivammalle henkilölle vaan sinua roikutetaan tämän ei-sopivan henkilön listalla.

t. 1

Siitä, että et itse ota terapiaa tosissaan.  Tai et tarvitse terapiaa ollenkaan.

Jos ei sitoudu terapiaan ja hae itsekin ratkaisua keskusteluissa, ei siitä mitään apua.

Ei terapeutti yksin voi sinua auttaa ja tehdä yhtä-äkkiä terveeksi yksilöksi.

Terapia perustuu keskusteluihin, joiden kautta itsekin alkaa oivaltaa asioita ja työstää niitä.

Miksi niin moni luulee, että terapia on joku hokkus pokkus konsti nopeaan paranemiseen traumoista?

Ei se niin mene.

Olen periaatteessa luottanut keskusteluapuihmiseeni, mutta nyt on pari kertaa toistuvasti käynyt niin, että hän asettuu "vastapuoleni" kanssa samalle puolelle ja pakottaa minut puolustamaan näkökantaani/perustelemaan tunnettani. Olen tästä sanonut joskus ja hän perusteli sitä jollain. Omat tunteeni ja ajatukseni eivät yleensä saa validaatiota ja tämä kuulemma johtuu siitä, että minun pitää itse oivaltaa. Tärkeisiin asioihin siis ei ota kantaa. Ap

Siitä, että pidemmänkään ajan jälkeen sinulle ei tule tunnetta että terapeutti on sinulle tärkeä ihminen, etkä odota seuraavaa terapiakertaa innolla. Terapiaan voi kyllä kuulua välillä myös vaiheita, joissa se ei innosta ja terapeutti aiheuttaa kielteisiä tunteita, mutta perustilanteen tulisi olla myönteinen ja voimaannuttavalta tuntuva, jotta terapia aidosti auttaa. 

Itse vaihdoin terapeuttia puolen vuoden jälkeen, kun tuollaista myönteistä tunnetta ei syntynyt. Seuraavan kanssa se syntyi heti arviokäynnillä ja jatkui keskeytyksettä pitkään siitä eteenpäinkin.

Keskusteluapu pitää erottaa psykoterapiasta. Ensiksimainittu on tukea antavaa, jälkimmäisessä etsitään syvempää oivallusta itsestä ja elämänmuutosta sen kautta. Jos tarvitsee terapiaa, pelkkä keskusteluapu ei vie eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen periaatteessa luottanut keskusteluapuihmiseeni, mutta nyt on pari kertaa toistuvasti käynyt niin, että hän asettuu "vastapuoleni" kanssa samalle puolelle ja pakottaa minut puolustamaan näkökantaani/perustelemaan tunnettani. Olen tästä sanonut joskus ja hän perusteli sitä jollain. Omat tunteeni ja ajatukseni eivät yleensä saa validaatiota ja tämä kuulemma johtuu siitä, että minun pitää itse oivaltaa. Tärkeisiin asioihin siis ei ota kantaa. Ap

Tällainen on mielestäni ok ja kuuluu asiaan, mutta hyödyt siitä vain, jos sinulle on ensin muodostunut vahva luottamus terapeuttiin. Oletko ajatellut kokeilla luottaa siihen, että terapeutti on haastaessaankin sinun puolellasi? Mitä vastaisit jollekulle toiselle ihmiselle, jos tämä puhuisi sinulle samaan tapaan kuin terapeuttisi näissä tilanteissa? Uskaltaisitko vastata terapeutillekin samoin, ja katsoa mitä tapahtuu?

t. 4

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että et itse ota terapiaa tosissaan.  Tai et tarvitse terapiaa ollenkaan.

Jos ei sitoudu terapiaan ja hae itsekin ratkaisua keskusteluissa, ei siitä mitään apua.

Ei terapeutti yksin voi sinua auttaa ja tehdä yhtä-äkkiä terveeksi yksilöksi.

Terapia perustuu keskusteluihin, joiden kautta itsekin alkaa oivaltaa asioita ja työstää niitä.

Miksi niin moni luulee, että terapia on joku hokkus pokkus konsti nopeaan paranemiseen traumoista?

Ei se niin mene.

En usko ylipäätään paljon että paranisin, mutta terapiassa ei ole tapahtunut vuodessa mitään edistystä. Ainoa edistys mitä potentiaalisesti keksin on, että en tiedä olisinko vielä huonommassa kunnossa ilman mitään apua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että pidemmänkään ajan jälkeen sinulle ei tule tunnetta että terapeutti on sinulle tärkeä ihminen, etkä odota seuraavaa terapiakertaa innolla. Terapiaan voi kyllä kuulua välillä myös vaiheita, joissa se ei innosta ja terapeutti aiheuttaa kielteisiä tunteita, mutta perustilanteen tulisi olla myönteinen ja voimaannuttavalta tuntuva, jotta terapia aidosti auttaa. 

Itse vaihdoin terapeuttia puolen vuoden jälkeen, kun tuollaista myönteistä tunnetta ei syntynyt. Seuraavan kanssa se syntyi heti arviokäynnillä ja jatkui keskeytyksettä pitkään siitä eteenpäinkin.

Käyn kyllä mielelläni siellä puhumassa enkä juuri koskaan jätä väliin. Kävisin parikin kertaa viikossa, jos se olisi mahdollista. En ole kiintynyt ihmiseen, minulle on ihan sama jos en koskaan enää näkisi häntä, kunhan pääsisin jollekin muulle sitten. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen periaatteessa luottanut keskusteluapuihmiseeni, mutta nyt on pari kertaa toistuvasti käynyt niin, että hän asettuu "vastapuoleni" kanssa samalle puolelle ja pakottaa minut puolustamaan näkökantaani/perustelemaan tunnettani. Olen tästä sanonut joskus ja hän perusteli sitä jollain. Omat tunteeni ja ajatukseni eivät yleensä saa validaatiota ja tämä kuulemma johtuu siitä, että minun pitää itse oivaltaa. Tärkeisiin asioihin siis ei ota kantaa. Ap

Tällainen on mielestäni ok ja kuuluu asiaan, mutta hyödyt siitä vain, jos sinulle on ensin muodostunut vahva luottamus terapeuttiin. Oletko ajatellut kokeilla luottaa siihen, että terapeutti on haastaessaankin sinun puolellasi? Mitä vastaisit jollekulle toiselle ihmiselle, jos tämä puhuisi sinulle samaan tapaan kuin terapeuttisi näissä tilanteissa? Uskaltaisitko vastata terapeutillekin samoin, ja katsoa mitä tapahtuu?

t. 4

Jos joku kaveri puhuisi minulle siten, niin lakkaisin avautumasta kyseisestä asiasta. Jos minusta tuntuu, että ihminen antaa koko ajan viestiä että olen "väärässä", niin mielestäni Alan huonolla tavalla miettiä, ovatko tunteeni oikeutettuja ja minulla on pahempi olla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluapu pitää erottaa psykoterapiasta. Ensiksimainittu on tukea antavaa, jälkimmäisessä etsitään syvempää oivallusta itsestä ja elämänmuutosta sen kautta. Jos tarvitsee terapiaa, pelkkä keskusteluapu ei vie eteenpäin.

Tämä on keskusteluapua, mutta en koe, että se tukee minua. Olen ollut oikeassa terapiassa ennen ja siellä tuntui että ymmärrettiin enemmän. Ja puhuin myös syvällisemmin aiheista sen rauhoittamaan. Ap