¤¤ SYYSkeijujen ma-ti ¤¤
Kommentit (31)
Mitenköhän sitä tarkenee tällä viikolla, jos kerta tänään on viikon lämpimin päivä, eikä nyttenkään kuin +10 astetta.. Hrr. Ei mulle taida edes mitkään pitkät housut enää mahtua :D
Olikos jotain kommentoitavaa, hmm:
MATKUSTELU: Käytiin Keski-Suomessa ja se varmaan jää ainoaksi pitkäksi reissuksi tänä kesänä. Viime kesänä ei edes sen vertaa keskellä raksahommien. Vielä varmaan loppukesästä käydään Kiteen eläinpuistossa tai Punkaharjun Kesämaassa eli joku päivän reissu siis vois olla kiva. Ulkomailla on käyty kerran, nimittäin Tukholmassa viime helmikuussa ;)
KESÄJUHLAT: Meitäkin odottaa hääjuhlat, elokuun 19. Kaverit menevät naimisiin. Kuten Frodokin, miekin aion katsoa vaatetuksen vasta ihan viime tingassa. Toivon kipinä on, et mahtuisin valmistujaismekkooni.. Silloin oli myös noin 3 vkoa laskettuun aikaan! Polttaritkin olisi, mutta niitä jouduttiin siirtämään arkipäivään, enkä mie tietty pääse, koska mies töissä. Ja samaisena iltana isän 55v synttärit ja kyllähän nyt kakku aina maistuu.. Sitäpaitsi olisin noissa polttareissa autom. kuski! Mikä kyllä ihan pikkuisen minua loukkasi..
OMA OLO: Taas heräsin suonenvetoon, molemmat pohkeet yhtäaikaa. Eilinen päivä oli viime viikon pahin, alavatsan alue oli tosi kipeä ja vihlova. Tuli ihan paha olo siitä jatkuvasta jännityksestä, kun varoi liikkeitään. Suppareita mullei tuntuvia ole oikeastaan ollut, muuta kuin silloin yötöissä reilu kuukaus sitten viimeksi. Ihanasti loppuivat rytmin muuttuessa " elävien kirjoihin" . Tai onhan niitä, mut harvakseltaan. Tunnen itseni valtavan isoksi ja kömpelöksi, mut hei, niinhän minä olenkin :D
Lapset nukkuvat, keitänpä aamuteetä ja juon.. Tuskin enää silloin nukkuvat kuitenkaan ;)
-piias- ja taitaa se tosiaan olla jo rv 32!
[color=DarkGreen]
Minä tein eilen illalla komean kuperkeikan ja maha törmäsi täysillä sängynpäätyyn. Auts. Toivottavasti perunalla on kaikki kunnossa!!
Ainaki se on hengissä, minä luulen että se ei ole tuon törmäyksen jälkeen nukkunu ollenkaa, ihan valtavaa pyörintää ollu. Se vaihtaa kylkeä viiden minuutin välein ja maha heiluu......en tiedä pitäiskö tuosta huolestua, pahempi varmaan jos se ei liikkuis??!! Ja ainakaan se ei syntymään ole lähteny vaikka levoton onki ollu, kun supistuksia ei ole ollu.
No mulle neuvola puolen tunnin päästä....
Kylläpä sitä onki kömpelö. Minä nimittäin kompastuin ihan vaan omiin jalkoihini.
Minä lähden neuvolaan, mukavaa viikon alkua kaikille.
Kerttu rv 30 + [color=SkyBlue2]
Enää olisi kolme viikkoa töitä ja hyvin tämä taitaa mennä. Tosin täytyy katsoa, mitä huominen lääkäri sanoo. Ruskea vuoto on asettunut, mutta jos alhaalla on jotain tapahtunut, tuskin haluan riskeerata ehdoin tahdoin vauvan vointia. Liikkumaan on ruvennut taas yhtä jykevästi kuin aikaisemminkin. Ihanaa!
Kertullapa oli hurja kokemus - tuollainen kyllä säikäyttää. Itse kompastuin esikoista odottaessa portaissa, kun luulin, että askelmat jo loppuivat ja lensin päin ulko-ovea. Maha ei osunut mihinkään, mutta aikamoisen " kobravenytyksen" sai, joten pelkäsin, miten istukan mahtoi käydä, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. No, nilkka vähän venähti, mutta sitä ei lasketa.
Matkustelusta sen verran, että pitäisi piipahtaa Pohjois-Karjalassa sukuloimassa ja tytön kaveria moikkaamassa, mutta kehtuuttaa ihan hirveästi. Matkaa tulee n. 350 km suuntaansa, mikä tietää 4-5 tunnin reissua riippuen tauoista. Tiedän, että väsyttää kumminkin, enkä haluaisi nyt ylimääräistä rasitusta. Toisaalta tekisi mieli esitellä masua sielläkin, mutta ehkä sitä voisi sitten käydä vauvelia näyttämässä. Autossa en ole niin pitkiä aikoja istunut, että tietäisin, miten käyttäytyy pidemmällä matkalla, mutta mukulakivetyllä tiellä on inhaa ajaa - tulee erittäin epämiellyttäviä tuntemuksia mahaan.
Jännä, kun taas pää tyhjeni enkä muista, mitä muuta piti kommentoida. No, toinen kerta sitten.
fullmoon rv 32 tasan
mukavasti on supistellut ja nipistellyt koko viikonlopun,tänään on koko aamun selkää särkenyt ja jomottanut alapäässä.laukun pakkasin jo,jos tulee pikainen lähtö.
no,edellisessä raskaudessa kohdunsuu oli jo kuukautta aikasemmin auki,että taitaapi olla jo vähän tapahtunu siellä jotain.viikkoja rupee olemaan 33,ellei just tasan.keskiviikkona on neuvola,mutta jos tämä jumputus ja supparit ei lopu,täytyy soitella polille.
mutta iloista päivänjatkoa muille!
Huh, kun on punkea olo myös täällä ja alavatsaa kanssa kivistänyt viikonlopun. Huomasin myös että vatsa on alkanut laskeutumaan alemmaksi eli napakin on tippunut tuonne jonnekkin jo näkymättömiin...
Keskiviikkona on neuvola ja saas nähdä onko poju kääntynyt vai vieläkö on perätilassa.
Apua, nyt tuntuu että viikkoja enään vähän jäljellä, ajatella että joillakin jo yli 32 vko tässähän joutuu kohta lähteä synnyttämäänkin... alkaa jo jännittään kyllä! Niin enkä ole vielä saanut edes vauvan vaatteita pestyä ja matotkin on pesemättä ym. Nyt täytyy ton asian suhteen ottaa itseään niskasta kiinni...
Lauantai päivä meni kanssa häissä ja ensi viikonloppuna on sitten vuorossa rippijuhlat ja toiset rippijuhlat vielä 27.8 jos uskaltaa vielä lähteä n. 200 km päähän (ja jos on vielä ehjänäkään...)
Hyviä viikon alkuja kaikille keijulle!
Tuittu ja papunen 31+2
Heissan!
Lauantaiaamuna aikaisin laitoin edellisen kerran viestiä ja sen jälkeen alkoikin tapahtua, alkoi niin kipeät alapäähän kohdistuvat säännölliset supistukset että kun niiden määrä alkoi lähennellä kymmentä tunnissa, päätin että nyt käyn tarkistuttamassa tilanteen.
Kun pääsin sairaalaan, supistukset jatkuivat käyrällä säännöllisenä, kohdunkaula on pehmentynyt ja lyhentynyt pari senttiä, ollen kuitenkin edelleen 3 cm suljettuna. Minut vietiin synnytyssalin puolelle nesteytettäväksi, että supparit loppuisivat. No, eihän ne loppuneet. Sain piikillä kankkuun sitä inhokkilääkettä mikä aiheuttaa itselleni vapinaa ja sydämen tykytystä ja se vei supparit hetkeksi pois, kunnes ne alkoivat uudestaan. Tässä vaiheessa minut päätettiin ottaa osastolle, jossa nesteytyksen lisälsi aloitettiin verenpainetta alentava lääkitys suppareiden ehkäisemiseksi. Ruu oli koko ajan levoton, vatkasi pyllyään ja aiheutti isoilla liikkeillään vaan lisää supistuksia. No onneksi iltaan mennessä tilanne alkoi rauhottua ja sain la-su yön nukuttua hyvin ilman suppareita.
Sunnuntaina tarkistettiin sitten supistusten vaikutus, kohdun sisäsuu on lähtenyt aukeamaan, ulkosuu on pehmeä ja kaulakanavakin taas pari milliä lyhyempi. Koska supistuksia, kipeitä sellaisia tuli enää vain harvakseltaan, lääkäri päästi kotiin vuodelepoon seuraavaksi 3 viikoksi ja kontrollit sairaalassa on viikon välein. Jos alkaa tulla säännöllisiä suppareita on heti mentävä takaisin sairaalaan, ennenaikaisen synnytyksen uhka on todellinen ja vauva ei saisi syntyä ennen vkoa 34. Onneksi asun 5 km:n päässä sairaalasta. Mutta kesän reissut on sitten kaiketi tehty. Et näin.
Lisäksi ultrassa huomasin että napanuoraa on tosi paljon vauvan pään tuntumassa, tuli sellainen tunne, että hällä on varmaan napanuora kaulan ympärillä. Ja nyt se tunne piinaa minua ihan urakalla. Pelkään hirveästi että synnytyksessä sattuu jotakin vauvalle. Paniikki! Osastolla olleet vauvat tuntuivat ihan epätodellisilta, voisinko todella itsekin jälleen saada sellaisen? No, täytyy yrittää jaksaa ensi maanantaihin jolloin on kontrolli ä-polilla ja puhua näistä tuntemuksista lääkärille.
Nyt sitten miehen pitäisi jaksaa olla lapsille isä ja äiti ja orja minulle. Saa nähdä tuupertuuko taakkansa alle. Isovanhemmat ovat sen verran kaukana, ettei heistä ole apua. Onneksi mies on seuraavat 4 vkoa lomalla niin sen puolesta asia onnistuu.
Aika veikeää ajatella että meillä voisi olla vauva jo elokuun puolivälissä, sillä vkon 34 jälkeen sitä ei edes enää yritetä estää syntymästä. Huu, toivon vaan että saisin elävän vauvan tällä kertaa. Onneksi virtaukset, vauvan kasvu jne ovat olleet kunnossa.
Ja nyt taas pötkölleen,
Ruusunen ja Pikku Ruu 31+3.
Toivottavasti kaikki menee parhain päin.
Sitä tulin vielä kysymään, että onko muilla ruokailutavat muuttuneet raskauden aikana. Minä nimittäin syön ihan oikeasti kahden edestä. Aikaisemmissa raskauksissa ei ollut tällaista. Nyt kun töissä on evästä mukana, ei yksi annos eli lautasellinen sapuskaa riitä, vaan otan sen toisenkin lautasellisen tai muuten jää nälkä. Eikä kahden annoksen jälkeen ole edes ähky olo. Ja toisaalta, olen aina ollut kova syömään leipää ja nyt tuntuu, ettei tee mieli leipää ollenkaan. Aamupalaksi syön edelleen leipää kahvikupposen kanssa, mutta esim. iltapalaksi otan mielummin ruokaa. Ja makea on tökkinyt jo pidemmän aikaa. Vaikka karkkia tekisi välillä mielikin, tulee jo muutamasta karkista jotenkin tympeä olo. Tuplaa kyllä menisi nytkin... Ja vielä, vaikka tuntuu, että on nälkä, ei tekisi mieli syödä mitään (ja silti siis syön). Onneksi viime neuvolakäynnillä ei ollut tullut kuin 300 g/vk lisää painoa edellisestä mittauksesta. Olen tässä pohtinut, että tuo potra poika masussa taitaa olla isänsä kaltainen jo tässä vaiheessa ja vaatii ruokaa... paljon... ;-D Minkähänlainen jötkäle sieltä onkaan tulossa...
fullmoon rv 32
Kylläpä tuntuu joka toisella olevan aikamoisia tilanteita.. Ihan kylmät väreet menee kun näitä juttuja lukee..
Ruususelle tsempit loppuvaiheisiin, hyvä ettei ihan vielä syntynyt! Ja kaikille muillekin - nimimerkit tietty jo karkas mielestä - onnenpotkut yms, joilla näitä erityistilanteita piisaa!
Itsellä hurjimmat tilanteet aiheuttaa tuon tulevan isoveljen alkava uhma ;) Eli aikas tasapaksua menoa on.
Ajoittain supistelee vähäsen, selkää särkee oikeen pahastikin välillä, nivustyrät pullistelee uhkaavasti.. eli ihan tavallisesti sujuu noin viikkoihin nähden. Vauva on välillä ihan villi, liikkuu tosi ahkerasti, ei tarvi liikkeitä laskeskella :) Eilen kun käytiin miehen kanssa leffassa niin pikkuinen sai oikeen hepulit niistä erikoistehosteista, ja riehumisen päälle puolen tunnin hikan, raukka. Kyllä pamahti itellä suojelumekanismit täysillä päälle: ei tuntunut yhtään kivalta ne metelit ja muut omiinkaan korviin, tuli oikeen halu huutaa että nyt hiljemmalle kiitos :) Tästä lähtien riittääkin sitten leffat kotisohvalla - ja äänettömänä tietty kun lapset nukkuu..
Nyt on sitten alkanut sellanen vaihe, ettei oikeen ruoka maistuisi. Eikä herkut ainakaan, ja se on kyllä ihan tavatonta se! Ihan hyvähän se tietty on, mutta eipä pienen ikäni aikana oikeastaan ole moista ollut, ei aikaisemmissa raskauksissakaan. Tietty voi olla, että viikon päästä syön jo kaikkea mitä käsiini saan.. No, puoliväkisin ahdan mahaani ruisleipää, kinkkua, salaattia ja tuoremehua - että edes ne hitsin rautatabletit imeytyis kunnolla. Pakko on saada hb nousemaan ja kunnolla synnytystä varten. Nyt on nämä keinot käytössä, saa nähdä.
Ja mitäs muuta.. no mukavaista päivänjatkoa kaikille!!
Itta 31+3
Eipä se jääny sitte yhteen tupakkaan, viikonlopun aikana vedin muutaman lisää. Nyt oon sitte ruoskinu itteeni että onko pakko tehdä vauvalle pahaa. Voitte kuvitella kuinka vituttaa.
Torstaina seinäjoelle, näen vilperin pitkästä aikaa! Taidan käydä samalla ostamas taas muutaman vaippapaketin ja liinoja. Niitä jo kaapis onki punkallinen.
Oon ollu tosi rauhallinen ny ku viime viikon kilju ja poras. Ihanaa, ittelläki parempi mieli ku ei koko ajan tee mieli hirttää itteensä.
Pakkailin viikonloppuna sairaalakassia, mitä ihmettä sitä ottais vauvalle vaatteiksi?! Onkohan syyskuus lämmin viä? Vai meneekö tää muutaman viikon yli ja syntyyki vasta lokakuus? Jos ei me saadakkaa perhehuonetta ja isukki voi tuoda ne samalla ku hakee meidät? Pakko ny jotain on stressata.=)
Mitäs muuta..Mulla on kauheesti ny kaikkee, torstaina ultra, tiistaina synnytysvalmennus, sitte pitääki jo mennä seinäjoelle sairaalaan tutustuun ja sitte se vauva jo tuleeki!!
Mun piti kysyä jotain muutaki..hmm...en kyllä ny muista.
Hyvin potkii mutta potkikoot!=)
Miisa84 & Vilperi, rv 30+4
Olipas teillä osalla ollut melkoisia viikonloppu supistuksia :) Koettakaahan levähdellä et vauvat ei ihan vielä syntyis,mutta sillehän ei voi sitten mitään jos niin tapahtuu.Itse olen ajatellut että vaikka tämä odotus aika ei niin helppoa olekaan henkisesti eikä fyysisesti,niin mieluummin raskaana kuin vauva keskosena.Useammalla kaverilla on syntynyt keskonen ja ei ole kuulema mukavaa rampata sit sairaalassa.Mutta kuten sanoin sehän on asia jolle ei itse tosipaikan tullen voi mitään!
Tuntuuko teistä et vauva meinaa välillä työntää itsensä läpi vatsanahkojen? Mulla tuntuu ja sitten siltä et vauva ois kuin " kala kuivalla maalla" ,olenkin miettinyt et onkohan sillä lapsivettä siellä tarpeeksi ja mistä mää sen voisin tietää...
Leivoin äsken pullaa ja tuntuu et se vei kaikki voimat taas.Hiki valui koko ajan norona.Nythän se kyllä lupasi tänne Oulun korkeudelle viilenevää huomisesta alkaen.Minä jo odottelen oikeen kunnon sade päivää.Suunnittelin että käydään sitten kirjastossa lainaan lukemista ja kaupasta herkkuja ja lösytään.Lapset oli aivan innoissaan ideasta.Varsinkin kun lupasin et sitten saa pelata tietokoneellakin taas.
Kelasta täällä on puhuttu paljon ja vaikka siitä kyseisestä laitoksesta on hyötyäkin paljon,mutta aina sen byrokratia yms.aiheuttaa ärsytystä täälläkin.Ei varmaan mikään hakemus koskaan ole mennyt tuosta vaan.Kaikista ärsyttävintä on toimittaa sinne niin tuhannenlaisia lippuja ja lappuja.Ja vaikka oisit vasta toimittanut jonkun miehen palkkatodistuksen kuluvalta ja edeltävältä vuodelta,niin joka risaukseen pitää olla uutta viemässä.Sitten just se että miten ne huomio jotku tulot yms. ja jakaa ne joka kuukaudelle esim.lomarahat.Sen meidän perhe on huomannut myös että jos jostain onnistut saamaan vähän ylimääräistä rahaa kela on heti vähentämässä sulta toisesta päästä.Kaikista hulluimmalta musta tuntu kun oltiin myyty talo ja muutettiin vuokralle,ja haettiin asumistukea,Kelalle piti tarkkaan selvittää mihin aiotaan käyttää myyntivoitot ja paljoko sitä saatiin.Sillon mulla keitti,hyvä kun ei tarvinnu tilin saldoja ilmottaa sinne.Monesti tulee morkattua niitä tätejä siellä niinkun se heidän vikansa ois,mutta hehän tekevät vaan työtänsä.
Tulipas vuodatus ;)
Minäkin innostuin lauantaina laittamaan vauvalle vaunut valmiiksi,kaivelemaan turvakaukalon esille ja päälliset irrotin pesuun.Nostin pakkauksen laatikonkin pinnasänkyyn valmiiksi,siitä aion tehdä ensi sängyn. :)
Nyt lähden kahvin keittoon,ukko-kulta on ahkeroinut koko päivän talon ulkovuorauksen kimpussa.
Terkuin,syksynmarjatar 30+5 (niin se kolmikymppinenkin on jo täydessä vauhdissa)
Täällä sitten niitä pitkällä menijöitä ;) Tosin mitään ei kyllä tule vielä aikoihin tapahtumaan :)
Koittakaahan te suppareista kärsivät vielä hetki sinnitellä ja huilailla! Lämpöisiä ajatuksia teille!
Suppareita on täälläkin, mutta ovat ihan harjoitussellaisia, joista en kanna mitään huolta. Päinvastoin, olen erittäin tyytyväinen, kun kohtu harjoittelee, ekassa raskaudessa harjoitussuppareita alkoi tulla vasta la:n jälkeen ja synnytys kestikin yli päivän. Edellisessä raskaudessa harjoitussuppareita tuli jostain puolivälistä ja synnytys oli paljon helpompi (toki toinen yleensä on muutenkin).
Viikko äitiyslomaan! Vaikka mun kohdalla se tarkoittaakin vain työtahdin hidastumista, niin mukavahan se on silti.
Vauvan kassi: laitan varmaan valmiiksi vasta ihan lähellä laskettua aikaa, vaikka toisaalta ehdin varmaan laittaa sen vasta sittenkin, kun synnytys on jo alkanut :D Tuumailin, että näen sitten lähempänä vähän paremmin mitä vaatetta kannattaa mukaan pakata, vaikka luultavasti otan sekä vähän vilpoisempaa että vähän lämpimämpää vaihtoehtoa.
Syöminen: mulla on syöminen oikeastaan vähentynyt, tosin makean syöminen puolestaan lisääntynyt. Jotenkin ei vaan näin lämpimällä tee mieli ruokaa, mehua menee kyllä ihan tolkuttomasti. Viikon päästä neuvola, saa nähdä miten paino. Viimeksi alkoi lukemat ihan uudella numerolla.
Toivottavasti säät vähän viilentyvät, kuten lupailevat, niin jaksellaan taas paremmin!
Porenn ja Pimpula rv 33+6 (huomenna on enää kuusi viikkoa laskettuun aikaan, huh!)
Onpa tosiaan ollut monella jo säpinää. Onneksi sentään kaikki ovat jo sellaisilla viikoilla, että vauvalla olisi hyvät mahdollisuudet selvitä terveenä ennenaikaisuudesta huolimatta. Täällä olisi kai nyt täynnä rv 34 eli synnytystä ei enää esteltäisi, jos se olisi nyt käynnistyäkseen.
MATKUSTELUSTA: Kun asuu Ylä-Lapissa ja suurin osa sukulaisista ei, on pikku pakko ajaa hurjia matkoja päästäkseen sukuloimaan. Meillä on tulossa tämmöinen reilun 2000km pyrähdys tämän viikon lopulla ja ensi viikolla. Ja viime viikonloppuna oltiin miehen kanssa kahdestaan festarireissulla, juosta kertyi yli 1000km. Autossa istumista siis piisaa. Kyllä se menettelee, kun vaan saa selkänojan tarpeeksi alas ja pysähtelee usein. Istumisesta ja sinänsä fyysisesti vaativasta festarielämästä en saanut sen kummempia suppareita, mutta kotiin päästyä niitä on ollut kiusaksi asti. Oli silti ihanaa olla miehen kanssa kahdestaan kokonainen viikonloppu. Etenkin kun tietää, että seuraavan kerran päästään teoriassa yön yli reissulle joskus vuoden päästä ja kahden lapsen hoitoon saaminen on varmasti hankalampaa kuin yhden...
PARISUHTEESTA: Meillä ainakin esikoisen syntymä paransi ja syvensi suhdetta monin tavoin. Totta kai on ollut väsymyksestä, roolien muuttumisesta yms. johtuvaa riitelyä, seksielämä ajoittain hiljaista ja niin edelleen, mutta ne on vähän niin kuin pintapuolta. Se, että ollaan yhdessä selvitty kaikesta perheen perustamiseen liittyvästä ja saadaan yhdessä kasvattaa ja rakastaa tuota poikaa - ja kohta toistakin lasta - on vahvistanut meidän keskinäistä suhdetta ja rakkauden tunnetta ihan kauheasti.
SYNNYTYKSESTÄ: Jännittää kyllä välillä, mutta aika luottavaisin mielin lähden matkaan, kun on yksi positiivinen synnytyskokokemus takana (vaikka totta kai pessimistinä pelkään, että toisesta tulee noin tasapuolisuuden nimissä kamala). Jännintä on se, että synnytyssairaalaan on yli 300km matkaa, enkä esikoista tehdessäkään ehtinyt kovin monta tuntia laitoksella viettää. Siinä mielessä en pelkää tulevaa kesälomareissua yhtään, että mulle on pelkkää plussaa olla missä tahansa muualla kuin kotona synnytysmatkan pituutta ajatellen :)
Huomenna on taas lääkäri ja tsekataan kohdunsuu. On muuten jännä juttu, miten eri lailla eri lääkärit tuntuu suhtautuvan kohdunsuun muutoksiin. Viikonlopun pinossakin joku kirjoitti, että on kohdunsuu pehmennyt ja ulkosuu vähän auki, mikä on lääkärin mukaan normaalia uudelleensynnyttäjälle. Minulle taas on koko ajan sanottu, että ei saisi vielä olla, ja aika vakavasti suhtauduttu ylipäänsä. Ehkäpä se johtuu sitten siitä, että mulla on ollut noita kipeitä suppareita, ja kenties siitäkin, että täältä on niin pitkä matka sairaalaan, jos jotakin alkaisi tai olisi alkanut tapahtumaan liian aikaisin...
Njoammil rv 34
Voi ruusunen, nyt tuntuu omat supistukset ihan mitättömiltä verrattuna sinun kokemukseen! Onneksi miehelläsi on mahdollisuus olla lomalla ja auttaa!!! Pari viikkoa nyt ainakin koita sinnitellä!
Kävin eilen itse uudella tarkistuksella ja tilanne muuten sama mutta nyt tyttö onkin raivotarjonnassa ja lääkäri sanoi pään painavan turhan kovasti kohdunsuuta, joten lepokäsky jatkui ja kirjotiti saman tien sairaslomalapun ä-loman alkuun asti. Itsestä tuntuu hölmölle kun ei muka saa mitään tehdä ja niin sitten varovasti yritän. Pinna on kireällä kun en päsäe lasten perässä pihalla ja vanhimmalla (6v) ja nuorimmalla (kohta 3v) on meneillään niin mielettömät uhmat että huudan ja itken melkis vuorotellen =( en tiedä mikä ihme tuota tyttöä riivaa ja kolmevuotiaan kanssa ei meinaa jaksaa millään selittää ja vänkää ja yrittää. Tyttö ei usko mitään (6v) ja kitisee joka asiasta narisee ja valittaa ja kun yritän puhua järkeä niin ennen niin ihana ja suloinen tyttäreni virnuilee ja kohauttelee hartioitaan. Tekisi mieli välillä ripsauttaa pyllylle, mutta en tietysti sitä tee. Koitan vain miettiä muita keinoja ja oikeanlaista rangaistusta kun tuntuu että mikään ei hetkauta eikä ainakaan paranna muistia tai muuta käytöstä! No joku joskus varoitti että lapsen pahin uhma ennen murrosikää on 6v uhma!! Onko teillä kokemuksia?? Loppuuko kun eskari alkaa???
Niin ja sitten raskauteen=) eli omaa napaa. Ruoka maistuu kun alkaa syödä ja suklaata menee vaikka välillä ei edes tee mieli =( kilot nousee ja harmittaa. Turvottaa ja tietysti supistaa ja nukkuminen alkaa taas olla vaikeaa, jos ei satu olkaan tai lonkkaan tai pissata ei saa ajtuksiltaan unta. Juuri kävin varovasti läpi 50-60 senttiset vaatteet ja laitoin pesuun ja pyysin miestä tuomaan pinnasängyn kuitenkin vasrmuudeksi nyt jo. Ettei sitten tule ylläreitä vaikka tosiaan on lääkräikin sitä mieltä että hienosti tullaan todennäköisesti pääsemään ainakin viikolle 36!!!!!! Kunhan en rehki liikaa... ja jalat särkee, ennen ei ole tätäkään ongelmaa ollut, kramppeja meinaa tulla ja villasukkia tekis mieli pitää. Aloitin eilen magnesiumkuurin jos auttaisi.
mutta nyt syömään, meillä on kaapit täynnä eineksiä ja puolivalmisteita, tosi terveellistä! Tänäänkin ranskiksia ja kalapuikkoja...
ps. kenellä se olikaan kanssa mies yrittäjänä? pystyykö miehesi pitämään isyyslomaa ja oliko teillä muita lapsia? me mietimme että jos voisi noin viikon olla syntymästä kotona ja muuten sitten yrittää vaikka tehdä lyhyempää päivää sillontällön tai pitää joskus päivän vapaata jos onnistuu.
tuisku 30+2
Viikonlopun ja alkuviikon pinot on lukematta, joten ei oikein ole hajua, mistä viime päivinä on keskusteltu. Lueskelen pinot tänään, mutta tässä tämän aamun neuvolakuulumiset ja vähän muutakin asiaa.
Paino +100g/vko, yht. 10-10,5 kg
RR 100/58
Hemoglobiini 125
Syke 145-150
Liikkeet ++
Kohdunpohjan korkeus on nyt 30 cm eli viidessä viikossa on siirrytty keskikäyrältä yläkäyrän tuntumaan. Vauva möllöttelee siellä pää alaspäin. Kuukausi sitten otetussa verinäytteessä veriryhmävasta-aineet oli negatiiviset ja hyvä niin. Jatkossa neuvolakäyntejä onkin sitten kahden viikon välein.
Hiemanko ahdistaa¿ Avomiehen lähemmäs satavuotias mummo on nyt tajunnut, ettei me olla menossa naimisiin ennen lapsen syntymää. Eilen mummo soitti miehelle ja ilmoitti, että asia pitää hoitaa per heti ja hänelle tulee ilmoittaa sitten kun asia on hoidettu. Lapsi kuulemma arvostaa sitä, että vanhemmat ovat naimisissa tämän syntyessä. Niin varmaan joo. Kyllähän mä haluan naimisiin avopuoliskoni kanssa, mutta en todellakaan aio mennä naimisiin sen takia, että joku (meidän parisuhteemme) ulkopuolinen ihminen painostaa siihen. Eikä me tietenkään haluta aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä niin vanhalle ihmiselle, mutta me ollaan aikuisia ihmisiä ja tehdään itse omaa elämäämme koskevat päätökset. Varmasti mennään vielä naimisiin, mutta sitten kun parhaaksi katsomme. Tää lapsi saa osakseen ihan yhtä paljon rakkautta ja huolenpitoa, syntyipä sitten avo- tai avioliittoon. Tiedä sitten minkälainen tilanne tästä vielä kehkeytyy :(
Riina rv30+4
ihan varmasti palavat,kun unohdun tänne koneelle...
Onpas täällä monella säpinää jo,hui! Iteki eilen sain jo esimakua kellottamisesta,kun supistuksia alkoi tulla oikein polttojen kera alkuun harvemmin,lopulta viiden minuutin välein. Onneksi ne iltaan mennessä vähitellen laantuivat,mutta hiukan pelästyttivät,kun olis tarkotus lähteä pidennetylle viikonloppureissulle asuntovaunun kera. Tänään onkin ollut sitten rauhallista,vaikka vauva onneksi on liikkunut ihan ok.
Mutta eipä taida mennä montaa viikkoa,kun alkaa ensimmäiset syyskeijut ilmaantua masujen tällepuolen! Niin se aika on vaan alkuvuoden plussauksista vierähtänyt!!!
Hönttä ja jesse 34+
Hei kaikille!
Kirjoittelu palstalle vaihtui palstan lueskelemiseen alkuvaiheen jälkeen, mutta olen seuraillut keijujen kuulumisia lähes päivittäin. Lähellä alkaa olla monella h-hetki.. Onneksi alkaa olla viikkoja jo hyvin kasassa vaikka alkaisikin syntymään :)
Kävin eilen yksityisellä ylimääräisessä ultrassa rv30 ja säikähdin kun pään koko vastasikin ultralaitteen mukaan pari viikkoa vanhempaa vauvaa kuin vartalon ja reisiluun mitta vastasivat. Pään muoto on kuulema pyöreä ja siitä johtuu tietenkin isompi halkaisija kuin jos pää olisikin soikea. Onneksi gyne siirsi lukemat kuitenkin suomalaisille käyrille paperille ja siinä päänkin koko oli ihan keskikäyrän kupeessa kuten muutkin mitat. Ultralaitteessa oli kuulema oletusarvoina joitain amerikkalaisia tai japanilaisia mittoja (liekö he pienempipäisiä kuin suomalaislapset?). Onko kellekään muulle sanottu, että vauvan pää olisi pyöreä? Aloin jo pelkäämään mahtuuko lainkaan alakautta syntymään, mutta toisaalta eihän pään ympärysmitta ole välttämättä yhtään isompi kuin soikeampi päisellä juuri tuon muodon vuoksi. Äh, mutta sain siis itseni nyt jotenkin hysteeriseksi tuosta kommentista vaikka suomalaisten käyrien mukaan kaikki pitäisi olla hyvin ja ultrassakaan ei mitään poikkeavaa löytynyt. Mutta mielelläni kuulisin lohduttavia kommentteja, jos jollain muulla sama tilanne :) Onhan vauvoilla erimallisia päitä ja pääthän muotoutuvat vielä koko vauva-ajan syntymän jälkeenkin, mutta jotenkin sitä nyt sai itsensä panikoimaan tuollaista kommenttia :( Sanokaa vaikka, että olen ihan tyhmä kun tuollaista nyt märehdin!
Jaksamista kaikille näillä lämmöillä :)
T: Misuli
Moi,
En olekaan koko kesänä käynyt kirjoittelemassa saati edes lukemassa syyskeijujen juttuja. Ollaan reissailtu niin paljon ja nyt olen kohta ollut sijaistamassa kuukauden päivät töissä, joten ohjelmaa on ollut. Mutta kiva pitkästä aikaa taas liittyä joukkoon.
Oletteko jo tavanneet täällä pääkaupunkiseudulla? Siitä ensimmäisestä tapaamisestahan kun ei tullut mitään.
Masuun kuuluu kovaa jyskettä ja mellastusta. Meinaa tulla läpi. Aamusta iltaan jaksaa jumpata ja varsinkin kun kuulee isoveljen ääniä ja touhuja, niin vatsassa meno vaan kovenee. Saas nähä tuleeko sieltä yhtä vilpertti kuin ensimmäinen on.
Itse olen kärsinyt alhaisesta verenpaineesta, vatsavaivoista (ripulista), väsymyksestä ja sen sellaisesta, jota tähän " tautiin" kuuluu. Nyt kun olen ollut töissä, niin päiväunia ei ole voinut ottaa. Mutta niidenkin tarve kyllä lisääntynyt. Aika veto poissa olo. Onneksi työt loppuu tän viikon jälkeen ja pääsen takaisin kotiäidiksi. Silloin keväällä tuntui, että ihanaa päästä vähän tekemään töitä ja aikuisten maailmaan, mutta enhän voinut tietää, että tällainen hellekesä tulee ja olo on kurja. Mutta kunnialla selvitty, tai ainakin melkein :)
Turvottelua on ollut myös jonkin verran, mutta ei kauheesti. Onneksi!
Neuvola olisi ensi tiistaina ja vissiin alkaa olemaankin kahden viikon välein.
Haleja kaikille keijuille!
Kuvioihin palanut,
inkuli ja nuppu rv 31+6
Misulille pieniä lohdutuksen yritys sanasia. En tiedä onko ihan sama asia, mutta joka tapauksessa... Meillä esikoisella oli oikein nätti pyöreä pää syntyessään ja synnytyslääkärikin vaan totesi, jotta minulla hyvä LEVEÄ lantio niin tulee pyöreä päisiä lapsia, kun ei lapsen päätä purista. Hyvin mahtui tyttö tulemaan alakautta ja ihan terve ja iloinen pyöreä päinen taapero on :)
Taidanpas hipsiä nyt takaisin petin pohjalle lääkärin määräyksen mukaan, kun niin kovasti supistelee... Olen huomaavinani samaa vaivaa monella muullakin, mikähän lie epidemia nyt iskenyt :/ Joku mietti lääkäreiden erilaisia kantoja kohdunkaulan aukeamiseen. Minulle myös sanottu, jotta uudelleensynnyttäjällä normaalia ulkosuun avautuminen. Itsehän olenkin saikulla nyt äippäloman alkuun asti ja raskaat kotihommatkin kiellettyjä, kun sen kohdunkaulan ulkosuun lisäksi myös sisäsuu alkanut aukeamaan :(
Vointeja kaikille ja toivottavasti ei ennen elokuuta alkaisi niitä pikkukeijuja masujen ulkopuolelle näytille tulemaan!
Äippä ja Heppuli rv31+5 kera tytsyn 1v.
Mä niin nautin näistä hetkistä rauhassa koneen ääressä..tosin aamulla väsyttää!
Oma ( . ): Musta tuntuu, et vauva on ihan tosissaan ruvennut möyrimään masussa, huomaa et tilanpuute alkaa pikkuhiljaa olemaan pikkuyksiössä ajankohtaista. Mies tossa äsken tokas, et " Palautuukohan toi sun maha koskaan entisiin mittoihinsa, kun on niin muhkea?" Noh, meikäläinen on luottavaisin mielin, sillä esikostakin masu jäi synnärille, vaikka ISO olikin. Kyllä tää hieman viileämpi sää vähentää selkeästi suppareita, sen olen huomannut. Kun pääsiskin tästä alapään jomotuksesta jo eroon, ei jaksais enää näitä suonikohjujakaan..tosin varmasti ainakin osa niistä jää pysyvästi koristamaan jalkojani. Selkäsäryt ovat uutta, sekä suppareiden aiheuttama jomotus tuonne selän alueelle.
SYNNYTYS: Pikkuhiljaa jännittää. Onneksi kohta on tuo 34 viikkoa täys, sitä vaan on jotenkin turvallisemmin mielin siinä vaiheessa jo. Toivon toki, että vauva pysyisi masussa vielä tonne 37.viikolle asti.. vaikka todennäköisesti tämäkin menee yli la:n.
MATKUSTELU: Meillä ei ole tapana juuri matkustella koskaan. Isovanhemmat, suku ja muut tutut/ystävät asuvat samassa kaupungissa, joten kyläiltyä tulee useita kertoja viikossa muutenkin. Kesää ollaan vietetty ihan tavanomaisesti uiskennellen, asuntovaunulla, ulkoleikkien parissa ym. Ei ole tapana käydä ulkomailla, joten ei sitä osaa jotenkaan vaatiakaan.
FULLMOON: Toivotaan, ettei vuoto ole mitään vakavaa, tuskin.
KELA: Kyllä mua ärsyttää kaikki mahdollinen, mikä liittyy kelaan! Tuntuu et kelan kans saa aina säätää ja sit kun kaikki työntekijät siel ovat usein eri mieltä, niin ei tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Toi työmatkakustannusten vaikuttaminen on kyl hanurista!
TUISKU: Onneks supparit rauhoittui, nyt vaan lepäilet minkä kerkiät! Helpommin sanottu, kuin tehty...
KITTURA: Onneksi selvisit säikähdyksellä, otahan sinäkin rennosti =)
Lauantaina olisi ystävän polttarit tiedossa. Mä en jaksa osallistua, kuin muutaman tunnin verran, sen verti reipasta on meno. Vaatteet pitäis löytää häihin, jotka ovat 5, elokuuta. En tosin vielä uskalla niitä hankkia, kun en tiedä, miten tuo masu ehtii kasvaa..pari viikkoa vielä odottelen.
Jännä juttu, kuinka me pidetään ihan itsestäänselvänä, et tulokas on poika. Ultraan luotetaan ehkä liiakseenkin. Sukulaiset myös puhuvat, että kyllä tuo poikamasu on..niinpä tietysti, esikoistytär syntyi myös " poikamahasta" ;) Huomenna olisi hyvän ystävän laskettu aika, ei malta odottaa meikäläinen pikkuisen maailmaan tuloa!!
Johan tässä turistiin, hyvät yöt!
-frodo 32+6-