Lue keskustelun säännöt.
Miten niin urheilukilpailut koulussa kielelttävä?
04.09.2013 |
Taas monessa yhteydessä tullu ilmi, että moni vanhempi kokee huonosti liikunnassa menestyvän lapsensa kokevan vääryyttä ja saavansa traumoja, kun koulussa on yleisurheilukilpailuja ja hiihtokilpailuja, ehkä muitakin.
Pitäisikö matematiikan kokeet ja muut myös kieltää, ettei kukaan pahoita mieltään, kun taas tulee huono numero?
Eikö urheilukilpailu ole tavallaan liikunnan koe? Miten opettaja arvioi oppilasta muuten? Toki tunneilla opettaja saa jonkinlaisen käsityksen oppilaan taidoista ja asenteesta. Niin hän saa käsityksen myös vaikka englannintunnilla, mutta silti siitä on vielä monta koetta lukuvuoden aikana. Jos lukuaineissa tulee huono numero, eikö silloin kannusteta lasta harjoittelemaan enemmän? Ei silloin kukaan kirjoittele lehtiin ja moiti vanhempainilloissa, että englanninkokeet pitäisi lopettaa.
Jokainen ei tietenkään voi olla hyvä kaikessa: joku voittaa urheilukilpailuissa ja joku saa sen 10 biologiankokeessa.
Toisen menestys ei ole keltään muulta pois!
Olisiko kyse myös asenteista tai kasvatuksesta?
Mistä löytyy ajatusmalli, että ok, oli kivaa, mä yritin parhaani ja se riittää, olin sitte paras tai vika!?
Kommentit (22)
Tänä vuonna kasiluokkalaiseni lähti mukaan yu-kisoihin, koska jo pelkällä osallistumisella vaikutta positiivisesti liikuntanumeroon. Hän on kolmesta pojastamme ensimmäinen, joka on koskaan kisoihin osallistunut.
Minusta hänen asenteensa on oikea, mutta en silti koe kahden muun jääneen jotenkin huonommiksi koulussa huonomman urheilumenestyksensä takia.
(P.S. Poika tuli juoksussa viidenneksi, joten uutta Usain Boltia ei täällä ole kasvamassa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta jokaisen kokeen jälkeen olisi oltava palkintojenjako! Kyseessähän on ap:n mielestä urheilukisaan verrattava suoritus. Kolme parasta saisi palkinnon ja luokan seinällä olisi lista muidenkin suorituksesta. Se kannustaisi varmasti jokaista yrittämään enemmän seuraavalla kerralla.
Minusta olisi kiva, kun laiha nössö tutkijapoikani saisi aina ensimmäisen palkinnon, kokeen kymppi kun takaisi sen selkeästi. Opettaja kehuisi ja luokka hurraisi. Ja se ylivilkas läksynsä aina unohtava Yamppa-Beedu olisi listalla viimeisenä nelosellaan, kaikki voisivat sanoa, että tsemppaa Y-B ensi kerralla.
Jos urheilukilpailut kielletään kouluista, niin voidaan hyvästellä Suomen menestys missään lajissa enää. Pitäiskö saman tien kieltää liikuntatunnit kokonaan, niillähän tulee hiki ja palstamammat joutuvat käsiään tuskaisina väännellen hankkimaan lapsilleen urheiluvälineitä, joita lapset sitten selkä väärinä raahaavat kouluun. Lapset eivät tykkää joukkue- eivätkä yksilölajeista eikä niillä ole vallitsevaan säätilaan sopivia varusteita, joten parempi pysytellä pehmustetuissa sisätiloissa. Joku mamman pikku palleroinenhan saattaa harmistua siitä, että joku on parempi juoksemaan, uimaan tai pallopeleissä.
Mitä ihmettä :O
Kyllä menee jo överiksi!! Kyllä lapsia pitää varjellakin vähän, mutta liika on liikaa!
No, jos haluttaisiin ennemmin edistää lasten innostusta urheiluun terveellisenä elämätapana ja säilyttää sen mukavuus ja hauskuus, tulisi nämä kilpailut ainakin tehdä vapaaehtoisiksi ja muutenkin vähentää kilpailullisuutta. Huonoa matikan numetoa ei tarvitse näyttää kenellekään, mutta kaikki näkevät, jos et jaksa punnertaa tai kaadut naamallesi radalle. Ja yleensä nauravat vieressä.
Lukuaineisiin urheilua ei voi mitenkään verrata. Kertotaulua elämässä tarvitsee jokainen, palloon osuminen ja lujaa luokseminen tuo elannon vain harvoille.
Mielestäni numerointi pitäisi kokonaan poistaa taideaineista, käsitöistä sekä liikunnasta. Innostusta ja luovuutta kun ei voi mitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonto, ruotsi ja liikuntakilpailut kiellettävä, ettei vanhemmilla ole paha mieli.
Urheilukilpailuja ei tarvitse kieltää, mutta osallistuminen voisi olla vapaaehtoista. Tuo AP:n maininta siitä, että ne olisivat "koe" ei oikein toimi, sillä kyllä minun lapsuudessa samoin kuin omalla lapsellani siellä ihan tavallisella liikuntatunnillakin otetaan aikoja, mitataan pituuksia, tehdään kuntotestejä jne. Ei siihen pakkokilpailua enää lisäksi tarvita.
Ja omani on osallistunut koulunsa (vapaaehtoisista) kilpailuista hiihtokisaan, luistelu- ja yleisurheilukisat ei kiinnostaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina joku pahoittaa mielensä. Pitääkö kaikki tiet silottaa niin, ettei kukaa pahastu? Onko syy kilpailussa vai liian herkästi mielensä pahoittajassa itsessään? Voittajan syykö se on, että joku on huonompi? Pitääkö hyssytellä, ettei se huonompi vain huomaa ja pahota mieltään? Jos kaikki vain yrittäs sen parhaansa ja se ois kaikille ok! Kilpailun luonteeseen kuuluu palkinnot ja tuloslistat, mutta eihän semmosia suoraan muuhun koulumaailmaan voi siirtää ja käyttää niitä ikäänkuin lyömäaseena! Kannustava ja innostunut ilmapiiri!
Mun on ollut aina vaikea ymmärtää, miksi ei-lukuaineita arvotetaan numerolal ollenkaan. Eli siis liikunta, kuvis, musa ja myöhemmin joku kotitalous yms. Eikö voi olla selkeät kriteerit millä oppimäärä on selkeästi suoritettu ja sitten ko. aina on vaan "hyväksytysti suoritettu"? Ja ennenkuin joku älähätää, omilla lapsilla on liikunnat 10, musiikit 10 ja kuvikset 8-9, eli siitä ei ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nytkään pakko osallistua kaikkeen?
Ainakin ennen sai oppilas itse valita mihin osallistui. Ei tarvinnut vasten tahtoaan osallistua vaikka lyhyen matkan juoksuun.
Mutta kunhan osallistuisi johonkin! Vapaus valita. Koulujen välisiin kisoihin sitten ei tarttekaan kaikkien osallistua, mutta oman koulun välisiin.
Ei sekään ole hyvä, että jättäytyy kokonaan pois ja katselee jostakin sivusta kun muut menee ja touhuaa. Tai sitten siitä tulee sellaista, ettei kukaan halua osallistua yhtään mihinkään.
"Lukuaineisiin urheilua ei voi mitenkään verrata. Kertotaulua elämässä tarvitsee jokainen, palloon osuminen ja lujaa luokseminen tuo elannon vain harvoille."
Ei kukaan työkseen laske kertolaskuja. Mutta jokainen tarvitsee ja parantaa elämänlaatuaan osaamalla laskea ja liikunnan hyödythän nyt kaikki tietää.
Ja onko se nyt sitten koulutunnin aikana suoritettu juoksu tai hyppy, mikä mitataan vai kilpailussa, niin yhtä paha mieli sille mielensä jokatapauksessa pahoittavalle tulee; joku on aina paras ja joku huonoin. Kokeessakin. Ja jos koenumerot pysyy salassa ja huonoin voi salaa olla huonoin, kuuntelemalla toki vierestä, kun onnistujat iloitsee numeroistaan (> mielen pahoittaminen), voisihan liikuntatunneistakin tehdä salamyhkäisiä, että jokainen vuorollaan antaisi näyttönsä. Joukkuepelit pitäs kieltää, kun siinä sen eron kuitenki huomaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 13:33"]
Aina joku pahoittaa mielensä. Pitääkö kaikki tiet silottaa niin, ettei kukaa pahastu? Onko syy kilpailussa vai liian herkästi mielensä pahoittajassa itsessään? Voittajan syykö se on, että joku on huonompi? Pitääkö hyssytellä, ettei se huonompi vain huomaa ja pahota mieltään? Jos kaikki vain yrittäs sen parhaansa ja se ois kaikille ok! Kilpailun luonteeseen kuuluu palkinnot ja tuloslistat, mutta eihän semmosia suoraan muuhun koulumaailmaan voi siirtää ja käyttää niitä ikäänkuin lyömäaseena! Kannustava ja innostunut ilmapiiri!
[/quote]
Kun kaikki eivät halua kilpailla. Tai eivät halua kilpailla niissä lajeissa, joissa koulu järjestää kilpailuja. Oma lapseni varmaan menisi oman lajinsa kilpailuihin, mutta eipä niitä pahemmin kouluissa järjestetä. Yleisurheilu ei niin paljon kiinnosta, että haluaisi siinä toisia vastaan kilpailla (riittää kun tekee parhaansa tunneilla ja tulokset mitataan). Omassa lajissaan on kuitenkin kilpailuhenkinen ja haluaa voittaa.
Ryhmästä erottaminenhan on rangaistuskeino. Ihmeellistä, että jotkut rankaisee itseensä nimeämällä itsensä huonoksi eikä edes yritä ja hyväksy sitä, että se riittää tosiaan!
Pakko? Ei kaikki tykkää ja ole hyviä vaikka kielissä tai matikassa, mutta silti sitä on pakko opiskella! Ei voi sanoa, että en ole matemaattisesti lahjakas, siksi en opiskele matikkaa enkä tee kokeita. Mutta jos ei ole liikunnallisesti lahjakas, niin ikään kuin on oikeus jopa laistaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 13:45"]
Ryhmästä erottaminenhan on rangaistuskeino. Ihmeellistä, että jotkut rankaisee itseensä nimeämällä itsensä huonoksi eikä edes yritä ja hyväksy sitä, että se riittää tosiaan!
Pakko? Ei kaikki tykkää ja ole hyviä vaikka kielissä tai matikassa, mutta silti sitä on pakko opiskella! Ei voi sanoa, että en ole matemaattisesti lahjakas, siksi en opiskele matikkaa enkä tee kokeita. Mutta jos ei ole liikunnallisesti lahjakas, niin ikään kuin on oikeus jopa laistaa se.
[/quote]
Jos osallistuu liikuntatunneille ja tekee siellä sen mitä pystyy, eikö se riitä? Miksi pitäisi vielä lisäksi kilpailla? Pitäisikö lapset pakottaa myös matematiikkakilpailuihin, jotka järjestetään normaalin matematiikanopetuksen ulkopuolella? Tai piirustuskilpailuihin?
(olen itse ikäni harrastanut kilpaurheilua, mutta ymmärrän silti, miksi kaikki eivät halua kilpailla).
Nykyään niin "halutaan" kaikkea ja pitäisi saada valita ja olla vain kivaa. Hyvä, että edes ala-asteella on jotain pakollista, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus tutustua asioihin, joihin eivät välttämättä oman mielensä mukaan toimiessaan pääsisi tutustumaan. Mihin on kadonnu lasten innokkuus kokeilla.
Curling-mamma pelkää, että janipetteri/ janinachristina voi juostessa vaikka kaatua ja polvet mennä ruvelle. Tai tulee hiki - voi kauhea - ja sitten on taas pestävä ne kalliit merkkivaatteet, jotka eivät oikein tahdo edes pesua kestää. Eivätkä nämä lellipennut edes oikein osaa urheillakaan, kun eivät ole oppineet edes kunnolla kävelemään, juoksusta puhumattakaan. Aina kärrätty rattaissa isoiksi asti ja sitten kuskattu autolla pienetkin matkat. Maastojuoksua ei voi edes harkitakaan, sillä namä lasukaiset kompastuvat käpyynkin. Eli on itsestään selvää, että kun MEIDÄN lapset eivät saa / voi / halua osallistua (mamma kieltää), niin ei tietenkään saa järjestää urheilukilpailuja.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 13:58"]
Curling-mamma pelkää, että janipetteri/ janinachristina voi juostessa vaikka kaatua ja polvet mennä ruvelle. Tai tulee hiki - voi kauhea - ja sitten on taas pestävä ne kalliit merkkivaatteet, jotka eivät oikein tahdo edes pesua kestää. Eivätkä nämä lellipennut edes oikein osaa urheillakaan, kun eivät ole oppineet edes kunnolla kävelemään, juoksusta puhumattakaan. Aina kärrätty rattaissa isoiksi asti ja sitten kuskattu autolla pienetkin matkat. Maastojuoksua ei voi edes harkitakaan, sillä namä lasukaiset kompastuvat käpyynkin. Eli on itsestään selvää, että kun MEIDÄN lapset eivät saa / voi / halua osallistua (mamma kieltää), niin ei tietenkään saa järjestää urheilukilpailuja.
[/quote]
No nyt kärjjistetään jo ihan liikaa. Kysehän ei ole liikuntatunneille osallistumisesta, vaan siitä, että onko pakko osallistua hiihtokisoihin / yleisurheilukisoihin / koulun sählyturnaukseen jne.
Ei sillä, etteikö näitäkin mammoja olisi olemassa...
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 13:29"]
No, jos haluttaisiin ennemmin edistää lasten innostusta urheiluun terveellisenä elämätapana ja säilyttää sen mukavuus ja hauskuus, tulisi nämä kilpailut ainakin tehdä vapaaehtoisiksi ja muutenkin vähentää kilpailullisuutta. Huonoa matikan numetoa ei tarvitse näyttää kenellekään, mutta kaikki näkevät, jos et jaksa punnertaa tai kaadut naamallesi radalle. Ja yleensä nauravat vieressä.
Lukuaineisiin urheilua ei voi mitenkään verrata. Kertotaulua elämässä tarvitsee jokainen, palloon osuminen ja lujaa luokseminen tuo elannon vain harvoille.
Mielestäni numerointi pitäisi kokonaan poistaa taideaineista, käsitöistä sekä liikunnasta. Innostusta ja luovuutta kun ei voi mitata.
[/quote]
Suomalaisilla on varmaan maailman surkein kunto. On oikein että edes koulussa heiltä vaaditaan liikkumaan. Kilpailullisuus on ainoa miten ihmiset pystyvät parantamaan suoritustaan. Tuollainen kaikki on yhtä hyviä on täyttä roskaa.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 13:26"]
Jos urheilukilpailut kielletään kouluista, niin voidaan hyvästellä Suomen menestys missään lajissa enää. Pitäiskö saman tien kieltää liikuntatunnit kokonaan, niillähän tulee hiki ja palstamammat joutuvat käsiään tuskaisina väännellen hankkimaan lapsilleen urheiluvälineitä, joita lapset sitten selkä väärinä raahaavat kouluun. Lapset eivät tykkää joukkue- eivätkä yksilölajeista eikä niillä ole vallitsevaan säätilaan sopivia varusteita, joten parempi pysytellä pehmustetuissa sisätiloissa. Joku mamman pikku palleroinenhan saattaa harmistua siitä, että joku on parempi juoksemaan, uimaan tai pallopeleissä.
[/quote]
Ei taida olla koulun yhdellä tai kahdella liikuntatunnilla viikossa paskankaan väliä huippu-urheilulle. Sen sijaan niillä voi olla todella iso merkitys sille suurelle joukolle tavislapsia. Koulun liikuntatunnilla voidaan hyvin helposti tappaa into kaikkeen liikuntaan tai yhtä hyvin saada lapset innostumaan liikunnasta. Koulun liikunnassa on enemmänkin kyse hyvistä elämäntavoista, opettaa lapset liikkumaan, luoda pohja sille että ihminen tykkää liikunnasta vielä koulun jälkeenkin. Tutustuttaa lapset eri lajeihin ja auttaa heitä löytämään se oma juttunsa. Huippu-urheilijoita siellä ei luoda. Liikunnan ilo etusijalle, kilpailkoot ne seuroissa jotka sitä kaipaa.
Samaa mieltä? Eri mieltä?