Onko sielunhoitajaa paikalla?

En tiedä olenko sielunhoitaja mutta kiinnostaisi tietää miksi mietit tuollaisia?

Ap, mikä saa sinut ajattelemaan näin? Voitko kertoa enemmän tilanteestasi?

Se on trolli.

Silä on joka päivä joku muka uskontoaihe.

Miksi provoilet näillä.

No sitä helpompaa mitä vähemmän on esteitä järven edessä.

Sinun ongelmasi on trollailu eikä mikään autolla järven ajelu.

No minä kerron. Tätä ei varmasti kukaan voi ymmärtää, koska mulla on asiat oikeasti hyvin. Mutta sisimmässä hirvee tuska, siellä on vihaa ja katkeruutta.

Jumala lähetti mulle puolison. Ennen tämän kohtaamista, tunsin miten Jeesus rakastaa mua, en epäillyt sitä hetkeäkään, tiesin olevani Hänelle jotain erityistä ja arvokasta.

Tästä puolison saamisestakin Jeesus puhui. Sitten tapasimme, menimme naimisiin nopeasti.

Mutta, jo nopeasti huomasin, että loukkaannun tosi herkästi.

Olen kokenut elämäni aikana paljon kaikkea, mikä jättänyt jälkensä, ja luulin että olisin parantunut näistä.

Mutta tosiaan, huomasin miten pahoitin mieleni monista asioista, mutta olen jotkut asiat kätkenyt, en kertonut niistä miehelle että hän loukkaa.

Mutta ne alkoivatkin aiheuttaa katkeruutta.

Koin myös hylkäämisen tunteena, kun mies ei heti voinutkaan muuttaa kokonaan luokseni, lapsensa takia, ja välimatka on järkyttävän pitkä.

Nyt olen päässyt tuosta yli, vaikka tämä jatkuu vieläkin eikä asuta kokonaan yhessä.

Koska aloin tuntea negatiivisia asioita sisimmässäni, aloin myös puhumaan negatiivisesti.

Olemne avioliiton alkuaikoina käyneet kovat riidat.

Nyt tuntuu että Jeesus rakastaa vain puolisoani. Kun minä olin ennen tärkeä Jeesukselle, niin sitten tuli tämä toinen, joka vei mun paikkani.

On ollut tilanteita, kun olemme käyneet yhdessä rukoiltavana, ja minulle ei olekkaan puhuttu mitään, vain tälle toiselle.

Ne kerrat jätti traumat, etten enää haluaisi oikeastaan mennä edes rukoiltavaksi, koska se oli niin suuri nöyryytys, kun vain sivuutettiin täysin. Unohdettiin, hylättiin. Jeesus ei haluakkaan puhua minulle.

Kaikkia ihania lupauksia annetaan kyllä puolisolle, mutta minua ei enää tarvitakkaan?

Nyt tunnen vihaa jopa Jeesusta kohtaan.

Toisaalta kun näen lapsia/nuoria, haluaisin kertoa heille Jeesuksesta, mutta sitten tulee ajatus, miksi kertoisin enää Jeesuksen rakkaudesta, kun ei Hän enää minuakaan rakasta.

Haluan sen entisen elämän takaisin, ennen puolison tapaamista.

Haluaisin olla vain yksin, tuntea yksinäni miten Jeesus rakastaa mua.

Mulle ei riitä se, että ihminen rakastaa mua, se ei vaan riitä, koska tiedän että Jeesuksen rakkaus on niin paljon suurempaa.

Haluan että Jeesus käyttää MINUA, ei vain puolisoani.

En halua kuulla puolisoni suusta mitään, haluan että hän vain katoaa sinne kauas missä asuukin. Koska hän vei mun paikkani.

Kuka tätä voi ymmärtää, ei kukaan. Mutta nämä kamalat tunteet vellovat sydämessä ja kun ajan järven ohi, niin mietin, miten helppoa olisi kadota täältä maan päältä. Miksi edes elän, kun uskonelämäkin on hirveää.

Mun ainoa syy elää, oli Jeesus Kristus, mutta nyt kun menetin Hänetkin, niin mulla ei ole enää syytä elää.

Vihaan elämääni, yli kaiken.

Ap

Ymmärrän.

Vaikeinta tässä onkin ehkä se, että puolisoni rakastaa mua, osaa näyttää sen myös. Kun taas minä, en välillä edes tiedä osaanko ylipäätään rakastaa ketään.

Siksi Jeesuskin välittää enemmän puolisostani kuin minusta.

Nytkin olen niin vihainen, etten koko päivänä halunnut olla tekemisissä miehen kanssa. Mutta onhan hänellä Jeesus.

Minä olen yksin tunteitteni vallassa.

Taidan ymmärtää, miksi Kain tappoi veljensä, koska Jumala ei osoittanut rakkauttaan tätä kohtaan vaan suosi vain toista. Jumala ei edes yrittänyt auttaa Kainia, kun tämä oli vihoissaan, varoitti vaan synnistä.

Niin siis minunkin pitäisi pystyä käsittelemään yksin nämä asiat, oman pääni sisällä, koska Jeesus ei mua auta.

Ap