Mä olen onnellinen pätkätyöläinen, taidan olla

ainoa lajiani.

En haluaisi vakitöihin. Mulla siis sellaine tilanne, että työskentelen mielenkiintoisissa projekteissa pätkissä. Lyhin ollut 3kk, pisin 3v. (ja se oli liikaa). Välissä eri pituisia työttömyysjaksoja, joihin saan siis ansiosidonnaista, eli taloudellisesti menee hyvin. Mies vielä kaiken kukkuraksi hyväpalkkaisessa vakityössä, joten myös työttömyysjaksoina perheemme on keskimääräistä varakkaampil. Joskus olen ottanut osa-aikaisia opetushommia siihen sivuun.

Työttömyysjaksoina on hyvä ladata akkuja, keskittyä perheeseen, sisustukseen, harrastuksiin jne. Olen vielä niin onnellisessa asemassa, että töitä en joudu etsimään, vaan silloin kun niitä ilmaantuu, työnantajat tietää soitella. Joskus jopa kieltäydyn, koska haluan olla "lomalla" välillä.

Ymmärrän, että olen etuoikeutettu tässä mielessä pätkätyöläisten joukossa, mutta joka tapauksessa kummeksuttaa, kun sukulaiset esim. voivotellen huokailevat, että etkä sinä raukka vieläkään saa vakitöitä...

Ikää 41 v. ja ihan hyvin voisin jatkaa näin eläkkeelle asti. Ja joo, säästän yksityistä eläkevakuutusta.