Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä paha?
21.08.2020 |
Saan raivokohtauksia, joiden jälkeen pyytelen anteeksi ja häpeän.
Miksi en kykene estämään kohtauksia?
Solvaan ihmisiä..mutta en ole fyysinen.
Itken joka päivä.
Käyn myös töissä, mutta en tiedä miten pitkään.
Yritän parhaani pitää itseni kasassa miten kuten.
Johtuuko tämä siitä että olen paha, pahantahtoinen?
kestän vastaukset, enkä ala ilkeillä vastaan
Kommentit (41)
Ei tietenkään johdu "pahuudesta", kyseessä on tosiaan persoonallisuushäiriö. Eksäni ja hyvä ystäväni kärsivät tästä ja ovat toisinaan tosi raskasta seuraa (sori), mutta minusta vaikuttaa että he kokevat ihan samoja tunteita kuin muutkin, joskin moninkertaisen voimakkaina, ja tuovat reaktionsa ilmi herkemmin kuin "normaalit" ihmiset.
Mutta valitettavasti luulen että moni puolituttu voisi pitää heitä pahoina tai kusipäinä, jos ei tunne heitä ja tiedä taustoja. Tosi harmi, sillä ihania ihmisiä ovat, vaikka tosiaan välillä onkin rankkaa olla heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa on sekä hyvää, että pahaa. Jos mietit noin paljon asiaa, niin silloin sinussa on paljon hyvää myös.
Kiitos ihanista vastauksista.
Silti moni m.urhaa ja on miel eltäänsair as=paha
Eli se että kadun= ei paha
Toivoisin että en katuisi, koska syyllisyys tekee elämästä helv ettiä.
en onneksi räjähdä tutuille, vaan tuntemattomille.
Olen poistanut itseni sosiaalisesta mediasta, mutta koska asun suomessa ..asiat leviävät silti.
en tiedä kauanko jaksan syyllisyyden tunnetta.
Olen pilannut välit mm omaan siskoon, äitiin ja sukulaisiin.
Mies on katsellut mua 30 vuotta.
kun pyysin siskoltani anteeksi ja kerroin olevani sairas
hän vastasi: jätän nyt sinut miettimään sanojasi.
Siitä on 10 vuotta aikaa
Mä sain tuon diagnoosin joskus 21-22v. Meno oli silloin aika haipakkaa, join paljon, petin miesystävää, myin itseäni. Nyt olen 32v, elämä tasaantunut huomattavasti. On kiva työ, kiva asunto, hyviä ystäviä ja terveellinen elämä. Kypsyminen ja itsensä kanssa työskentely auttaa, minulla viimeisen palasen loksautti kohdalleen Voxra.
Välillä toki pelottaa, että mitä jos se epävakaisuus nostaa sieltä taas päätään ja pilaan asiani, mutta toisaalta olen luottavainen tulevaisuuteen ja itseeni. Kaikki ne toilailut, itsetuhoamiset ja myrskyt opettivat kantapään kautta monen monia asioita. Rajojen vetämisen oppiminen on tärkeää. Siis ei vain omien rajojen, vaan muiden rajojen tunnistaminen ja niiden kunnioittaminen myös.
Kunnioita itseäsi ja kunnioita muita, se on mun mottoni nykyään. Tiedosta, että ne tunteet mitä tulee, ovat sua suojelemassa, mutta se miten ne sua suojelee on vähän kuin huonosti koulutettu koira. Se ylireagoi ja tekee puolustusvimmassaan enemmän pahaa kuin hyvää. Miten lähestyisit sellaista koiraa? Miten kouluttaisit sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoin siskolleni:
miten kehtaat antaa kuolevan miehen maksaa oman ja lapsesi ulkomaanmatkan
kaikissa kuvissa hymyilet onnellisena ja mies ei.
erosivat pari viikkoa matkan jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Mä sain tuon diagnoosin joskus 21-22v. Meno oli silloin aika haipakkaa, join paljon, petin miesystävää, myin itseäni. Nyt olen 32v, elämä tasaantunut huomattavasti. On kiva työ, kiva asunto, hyviä ystäviä ja terveellinen elämä. Kypsyminen ja itsensä kanssa työskentely auttaa, minulla viimeisen palasen loksautti kohdalleen Voxra.
Välillä toki pelottaa, että mitä jos se epävakaisuus nostaa sieltä taas päätään ja pilaan asiani, mutta toisaalta olen luottavainen tulevaisuuteen ja itseeni. Kaikki ne toilailut, itsetuhoamiset ja myrskyt opettivat kantapään kautta monen monia asioita. Rajojen vetämisen oppiminen on tärkeää. Siis ei vain omien rajojen, vaan muiden rajojen tunnistaminen ja niiden kunnioittaminen myös.
Kunnioita itseäsi ja kunnioita muita, se on mun mottoni nykyään. Tiedosta, että ne tunteet mitä tulee, ovat sua suojelemassa, mutta se miten ne sua suojelee on vähän kuin huonosti koulutettu koira. Se ylireagoi ja tekee puolustusvimmassaan enemmän pahaa kuin hyvää. Miten lähestyisit sellaista koiraa? Miten kouluttaisit sitä?
olen 53 vuotias , syönyt venxlaxinia 6 vuotta, mutta se ei auta
rauhoittavia en saa
olen yrittänyt kouluttautua, mutta vanha koira ei vaan näköjään opi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanista vastauksista.
Silti moni m.urhaa ja on miel eltäänsair as=paha
Eli se että kadun= ei paha
Toivoisin että en katuisi, koska syyllisyys tekee elämästä helv ettiä.
en onneksi räjähdä tutuille, vaan tuntemattomille.
Olen poistanut itseni sosiaalisesta mediasta, mutta koska asun suomessa ..asiat leviävät silti.
en tiedä kauanko jaksan syyllisyyden tunnetta.
Olen pilannut välit mm omaan siskoon, äitiin ja sukulaisiin.
Mies on katsellut mua 30 vuotta.
Miten pilannut?
En osaa antaa muuta neuvoa kuin se, että päästät irti turhasta syyllisyydestä- se ei muuta mitään, mutta siitä päästäminen ei myöskään ole sama asia kuin oikeutus- sairauden tai muun syyn varjolla.
Syyllisyys kuitenkin aiheuttaa negatiivisen kehän: ja lopulta syyllistyt jo siitä, että syyllistyt.
Vaikka et kokisi oikeutta olemaan kokematta syyllisyyttä, niin siitä irtipääseminen on edellytyksenä omalle hyvinvoinnillesi ja kun voit itse paremmin, toimit luultavasti myös muita kohtaan paremmin, jolloin ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä niin helposti ja ylipäätään suhteellisuuden taju paranee, jolloin kaikki ei mene samalla tavalla ihon alle ja aiheuta syyllisyyttä ja häpeää.
Ei sen takia ole paha. Muuten voi olla.
Kannattaa hakea hoitoa, kun tuohon on sitä hyvin olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksipiippuinen juttu. On ja ei. Mullakin on epävakaa ja pidän itseäni vittumaisena henkilönä välillä.
Piruna minua on monta kertaa pidetty tuosta syystä. Kuntouttavassakin pomo tuli sanomaan, että "sinulla on huono vaikutus ihmisiin", vaikka käsi sydämellä en provoillut tai ärsyttänyt tahallani millään tavalla. Joku siinä vain usein on. Pitkälti tästä syystä olen ollut kymmeniä vuosia työtön. Aina kun menen johonkin porukkaan, niin jonkun mielestä minulla on huono vaikutus porukkaan. En voi kuulua mihinkään porukkaan.
Näen ehkä liikaa, jokin viattomuus puuttuu, herra tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanista vastauksista.
Silti moni m.urhaa ja on miel eltäänsair as=paha
Eli se että kadun= ei paha
Toivoisin että en katuisi, koska syyllisyys tekee elämästä helv ettiä.
en onneksi räjähdä tutuille, vaan tuntemattomille.
Olen poistanut itseni sosiaalisesta mediasta, mutta koska asun suomessa ..asiat leviävät silti.
en tiedä kauanko jaksan syyllisyyden tunnetta.
Olen pilannut välit mm omaan siskoon, äitiin ja sukulaisiin.
Mies on katsellut mua 30 vuotta.
Miten pilannut?
En osaa antaa muuta neuvoa kuin se, että päästät irti turhasta syyllisyydestä- se ei muuta mitään, mutta siitä päästäminen ei myöskään ole sama asia kuin oikeutus- sairauden tai muun syyn varjolla.
Syyllisyys kuitenkin aiheuttaa negatiivisen kehän: ja lopulta syyllistyt jo siitä, että syyllistyt.
Vaikka et kokisi oikeutta olemaan kokematta syyllisyyttä, niin siitä irtipääseminen on edellytyksenä omalle hyvinvoinnillesi ja kun voit itse paremmin, toimit luultavasti myös muita kohtaan paremmin, jolloin ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä niin helposti ja ylipäätään suhteellisuuden taju paranee, jolloin kaikki ei mene samalla tavalla ihon alle ja aiheuta syyllisyyttä ja häpeää.
sanoin siskolleni:
miten kehtaat antaa kuolevan miehen maksaa oman ja lapsesi ulkomaanmatkan
kaikissa kuvissa hymyilet onnellisena ja mies ei.
erosivat pari viikkoa matkan jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Piruna minua on monta kertaa pidetty tuosta syystä. Kuntouttavassakin pomo tuli sanomaan, että "sinulla on huono vaikutus ihmisiin", vaikka käsi sydämellä en provoillut tai ärsyttänyt tahallani millään tavalla. Joku siinä vain usein on. Pitkälti tästä syystä olen ollut kymmeniä vuosia työtön. Aina kun menen johonkin porukkaan, niin jonkun mielestä minulla on huono vaikutus porukkaan. En voi kuulua mihinkään porukkaan.
Näen ehkä liikaa, jokin viattomuus puuttuu, herra tietää.
Olen toiminut palveluammatissa 30 vuotta .
nyt olen pari kertaa räjöähtänyt asiakkaille.
pelkään työttömyyttä tai työkyvyttömyyseläkettä
sinnittelen.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanista vastauksista.
Silti moni m.urhaa ja on miel eltäänsair as=paha
Eli se että kadun= ei paha
Toivoisin että en katuisi, koska syyllisyys tekee elämästä helv ettiä.
en onneksi räjähdä tutuille, vaan tuntemattomille.
Olen poistanut itseni sosiaalisesta mediasta, mutta koska asun suomessa ..asiat leviävät silti.
en tiedä kauanko jaksan syyllisyyden tunnetta.
Olen pilannut välit mm omaan siskoon, äitiin ja sukulaisiin.
Mies on katsellut mua 30 vuotta.
Miten pilannut?
En osaa antaa muuta neuvoa kuin se, että päästät irti turhasta syyllisyydestä- se ei muuta mitään, mutta siitä päästäminen ei myöskään ole sama asia kuin oikeutus- sairauden tai muun syyn varjolla.
Syyllisyys kuitenkin aiheuttaa negatiivisen kehän: ja lopulta syyllistyt jo siitä, että syyllistyt.
Vaikka et kokisi oikeutta olemaan kokematta syyllisyyttä, niin siitä irtipääseminen on edellytyksenä omalle hyvinvoinnillesi ja kun voit itse paremmin, toimit luultavasti myös muita kohtaan paremmin, jolloin ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä niin helposti ja ylipäätään suhteellisuuden taju paranee, jolloin kaikki ei mene samalla tavalla ihon alle ja aiheuta syyllisyyttä ja häpeää.
sanoin siskolleni:
miten kehtaat antaa kuolevan miehen maksaa oman ja lapsesi ulkomaanmatkan
kaikissa kuvissa hymyilet onnellisena ja mies ei.
erosivat pari viikkoa matkan jälkeen
Uskotko, että eron syynä oli sanomisesi? Jos oli, ei liitto lienee kovin kestävällä pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
sanoin siskolleni:
miten kehtaat antaa kuolevan miehen maksaa oman ja lapsesi ulkomaanmatkan
kaikissa kuvissa hymyilet onnellisena ja mies ei.
erosivat pari viikkoa matkan jälkeen
Siskoni ei anna minulle ikinä anteeksi.
Tälläistä tämä persoonallisuushäiriö on.
Ansaitsen alapeukut, kivityksen , julkisen haukunnan .ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanista vastauksista.
Silti moni m.urhaa ja on miel eltäänsair as=paha
Eli se että kadun= ei paha
Toivoisin että en katuisi, koska syyllisyys tekee elämästä helv ettiä.
en onneksi räjähdä tutuille, vaan tuntemattomille.
Olen poistanut itseni sosiaalisesta mediasta, mutta koska asun suomessa ..asiat leviävät silti.
en tiedä kauanko jaksan syyllisyyden tunnetta.
Olen pilannut välit mm omaan siskoon, äitiin ja sukulaisiin.
Mies on katsellut mua 30 vuotta.
Miten pilannut?
En osaa antaa muuta neuvoa kuin se, että päästät irti turhasta syyllisyydestä- se ei muuta mitään, mutta siitä päästäminen ei myöskään ole sama asia kuin oikeutus- sairauden tai muun syyn varjolla.
Syyllisyys kuitenkin aiheuttaa negatiivisen kehän: ja lopulta syyllistyt jo siitä, että syyllistyt.
Vaikka et kokisi oikeutta olemaan kokematta syyllisyyttä, niin siitä irtipääseminen on edellytyksenä omalle hyvinvoinnillesi ja kun voit itse paremmin, toimit luultavasti myös muita kohtaan paremmin, jolloin ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä niin helposti ja ylipäätään suhteellisuuden taju paranee, jolloin kaikki ei mene samalla tavalla ihon alle ja aiheuta syyllisyyttä ja häpeää.
sanoin siskolleni:
miten kehtaat antaa kuolevan miehen maksaa oman ja lapsesi ulkomaanmatkan
kaikissa kuvissa hymyilet onnellisena ja mies ei.
erosivat pari viikkoa matkan jälkeen
Uskotko, että eron syynä oli sanomisesi? Jos oli, ei liitto lienee kovin kestävällä pohjalla.
Ei ollut, olivat sopineet asian ajat sitten.
Mies oli saatuaan tietää kuolevansa vuoden sisään , alkanut ryyppäämään.
Siskolla pieni lapsi, ei semmoista voi katsella.
Vierailija kirjoitti:
Piruna minua on monta kertaa pidetty tuosta syystä. Kuntouttavassakin pomo tuli sanomaan, että "sinulla on huono vaikutus ihmisiin", vaikka käsi sydämellä en provoillut tai ärsyttänyt tahallani millään tavalla. Joku siinä vain usein on. Pitkälti tästä syystä olen ollut kymmeniä vuosia työtön. Aina kun menen johonkin porukkaan, niin jonkun mielestä minulla on huono vaikutus porukkaan. En voi kuulua mihinkään porukkaan.
Näen ehkä liikaa, jokin viattomuus puuttuu, herra tietää.
Mikä diagnoosi sinulla on?
Ei välttämättä tai useimmiten ole paha ihminen mutta tuottaa paljon pahaa ympärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen takia ole paha. Muuten voi olla.
Kannattaa hakea hoitoa, kun tuohon on sitä hyvin olemassa.
mistä sen oikean pahuuden eroittaa
olen sanonut pahasti=olen paha .ap'
mutta tiedän että antteksi ei saa kuin leffoissa
Kun ihmisiä loukkaa..se on siinä
en juuri poistu kotoa mihinkään
pelkään itseäni
Alue: Aihe vapaa
Et ole paha, kadut ja kärsit itsekin käytöksestäsi. Paha ihminen ajattelisi olevansa oikeutettu tuollaiseen käytökseen. Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole välttämättä loppuelämän tuomio, ihminen voi tasaantua mieletään.