Itkevä pieni lapsi lattialle päiväkodissa

Enpä usko. Itse olen ollut pk:ssa töissä enkä ole moiseen törmännyt mutta eivät lapset siellä saa syliä samalla tavalla kuin kotona, se on myönnettävä.

Isompia lapsia ei yleensä sitten sylitellä ollenkaan. Mutta aika outo käytäntö, että noin pieni laitetaan yksin nurkkaan "huonon käytöksen" takia, koska eihän noin pieni vielä tahallaan tuollaista tee, oli vain ikävä kotiin

Valitettavasti samassa ryhmässä jos on 16 lastakin 1-3v niin ei todellakaan syliä aina kerkiä antamaan. Pakko joskus laittaa maahan ja auttaa muita ryhmän lapsia.

moni vanhempi kuvittelee, että hoitajat ovat siellä aina ja ainostaan heidän lastaan varten mutta eipä se olekaan näin vaan kaikkia ryhmän lapsia.

silloin on jaettava huomiota ja sitä huomiota ei riitä valitettavasti niin paljon kuin vanhemmat toivovat.

Ymmärrän toki, ettei syliä ole kaikille. Mutta lapsi olisi mielestäni voinut istua pöydässä ja häntä olisi voinut siinä vähän lohduttaa/auttaa syömisessä, eikä siirtää lattialle huonon käytöksen takia. Ei sentään huutanut, röyhännyt tai häirinnyt ketään! Vaan itki vain ehkä uutta tilannetta, ikävää, väsymystä, nälkäänsä tms.. 

t. Ap

Niin, olen nähnyt samaa, eräässä päiväkodissa tutustumiskäynneillä ryhmän lapsista (3-4 v.) itki huomattavan moni. Katselin aitiopaikalta kuinka nuorilta hoitajatytöiltä ei herunut hoivaa eikä sympatiaa lapsille, tulivat sitten minun syliin. Eipä aloittanut omani tuolla päiväkotiuraansa...

Pienempien kohdalla tilanne on järkyttävä. Hoitajilla ei ole tunnesidettä lapsiin, joten on helppo jättää hoitamatta ns. tunnepuoli kokonaan. Kunhan saavat ruokaa ja kuivat vaipat, siinä se. Äideissäkin on paljon näitä tunteettomia, ihan kylmästi pystyvät jättämään pikkuisensa... kouluissa sitten niitetään tätä satoa, kovia ja raakoja lapsia riittää jo ihan ekaluokkalaisissa.

Juuri tällaisen takia en halua liian pientä lasta viedä päiväkotiin. Yksikin tilanne voi muuttaa lapsen koko käsityksen aikuisten luotettavuudesta. Yleensä oma äiti tuntee lapsensa tarpeet parhaiten, tosin kaikilla ei ihan tutkat toimi mutta pääpiirteittäin näin. Ei hoitajan tarvitse olla mitenkään kylmä, mutta kun siellä tosiaan on paljon niitä lapsia ja muita ei voi unohtaa yhden vaativamman takia ja sitten ne jotka eivät mitään vaadi, helposti jäävät unohduksiin. Molemmat huonoja juttuja. Ja kaikki lapset vaan jo pieninä päiväkotiin että äidit eivät vaan lusmuile, just joo. Pieni ihminen tarvitsee oman hoitajan ja siihen ei kovin montaa muuta lasta mahdu. Yksi äitikään ei riitä useista pienistä lapsista koostuvalle lapsikatraalle eli ihan sama homma koskee suurperheitä. Haluan lapsen osaavan kommunikoida hyvin ja osaavan kertoa päivästään jotain ja sitten lapsi on valmis päivähoitoon.

Sellaista se pahimmillaan on. Sitä voisi hetkisen miettiä kumpi on tärkeämpää, se hyvä elintaso ja talolaina vai lapsen pari ensimmäistä vuotta. Vain kylmäsydäminen vanhempi vie alle kaksivuotiaan lapsensa hoitoon. Tai syynä on jokin todellako pakottava mt-ongelma.

Voi vee, kylläpä alkoi hirvittää oman lapsen pk:n aloitus. On vasta vuoden ikäinen. Hoitajat kyllä vaikuttavat mukavilta ja tuntejakin tulee kuukaudessa alle 20, aluksi vielä vähemmän. Mutta silti. No, positiivista tässä on se että nyt lapsemme ei joudu missään vaiheessa olemaan pitkiä päiviä pk:ssa, koska olen opiskelija ja valmistuttuani joko teen osa-aikaisesti töitä tai lapsi menee jo ekalle :)

Hei pliis...

[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 23:24"]

Sellaista se pahimmillaan on. Sitä voisi hetkisen miettiä kumpi on tärkeämpää, se hyvä elintaso ja talolaina vai lapsen pari ensimmäistä vuotta. Vain kylmäsydäminen vanhempi vie alle kaksivuotiaan lapsensa hoitoon. Tai syynä on jokin todellako pakottava mt-ongelma.

[/quote]

No ohhoh, kuulostaa aika karulta! Olin itse juuri poikani kanssa tutustumassa viikon ajan päiväkotiin 1-3v ryhmässä. Hienosti riitti syliä kaikille, ja itkijöitä lohdutettiin. Minulta kyseltiin miten poikani toimii missäkin tilanteessa, ja mikä lohduttaa parhaiten itkun keskellä. Todella rauhallista oli meno, hiljaista eikä kiireen tuntua. Lapsetkin jo olivat oppineet rytmin ja tavat.

Näköjään on aika päiväkotikohtaista miten toimitaan.

Voisin lyödä vetoa rahasta että aloitus on provo sellaiselta henkilöltä joka haluaa mesota "Älkää nyt vain laittako lapsia päiväkotiin tai heitä kohdellaan näin..." ja sitten vielä itse vastaa tähän ketjuun jeesusteluineen kuinka päiväkodit ovat hirviöluolia jotka jättävät elinikäisen arven.... yök miten ihmeessä ihmiset on valmiit julistamaan sitä oman mielensä propagandaa muille.

Olen sata varma siitä että ne kiivaimmat päivähoidon vastustajat ovat niitä jotka eivät ikinä tunnustaisi sitä tosiasiaa että sillä lapsella voi olla kaikki ihan hyvin siellä päiväkodissa ja joskus jopa kivaakin. Mitä kamalaa on esim. laulaa, askarrella, ulkoilla, leikkiä, ruokailla ja lista jatkuu.... kavereiden ja ohjaajien kanssa. No ei siellä varmaan ratkiriemukasta joka päivä ole ja joskus voi yllätys yllätys itkukin tulla mutta ei se kotonakaan ole yhtä "kivaa kivan perään". Sen sijaan otetaan puheeksi vain ja ainoastaan ne ainoat negatiiviset asiat joita vain voidaan keksiä.

Nro 5 on varmasti henkilö joka ei ole ollut päiväkodissa kertaakaan vaan juuri haluaa maalata piruja seinälle ja sen paljastaa koko kirjoitusasu. Eli ensin oli viemässä lastaan päiväkotiin mutta sitten hups mieli muuttuikin ja seuraavaksi kirjoitetaan "miten joku niin kylmä äiti voi viedä lapsensa päiväkotiin" Älkää satuilko.

Nro 2:sen vastaus on hyvin todenperäinen. Jos tuo ap:n kokemus olisi totta niin se olisi ensinnäkin todella harvinaista käytöstä päivähoitohenkilökunnalta.

Päiväkotikohtaista tosiaan.

Ainakin niissä päiväkodeissa joissa itse olen työskennellyt on syliä tarjottu varsin paljon myös isojen ryhmässä. Aina kun kävi pahasti, kompastu vaikka ja kumua tuli itkun kera niin syliinhän siinä pääsi plohdutettavaksi, vaikka olisi ns. lapsen oma vika (esim riehuu ympäri huonetta kielloista huolimatta ja törmää tuoliin ennenkuin ehditään muuten kuin sanalllisesti toimintaan huoneen toiselta puolen puuttumaan).

Ja muutenkin normaalitilanteissakin melkein aina isojen ryhmässä joku lapsi on sylissä, kuka nyt siihen milloinkin kaipaa tulla. Näin niissä missä minä olin töissä, pienten puolella sitten sitäkin enemmän toki.

JA joo, ite olen sitä mieltä että alle kolme vuotiaan paikka ei päiväkodissa ole. Omat lapset menee jollekin luotettavaski katsomalleni pph:lle aikanaan mikäli en talouden tilanteen sanelemana kauaa kotona pysty olemaan, myutta vähintään 2 vuotiaaksi asti kotona pitäisin...

Kyllä se nyt vaan on ihan kylmää todellisuutta ettei päiväkodeissa riitä tarpeeksi aikaa kaikille eikä sitä syliä, ei siellä ole "äitejä" lapsille vaan aika vähän henkilökuntaa omine huolineen ja murheineen, koko kirjo ihmisiä jotka eivät vaan aina jaksa, voi olla että särkee päätä siinä metelissä. Olen muutamiin päiväkoteihin päässyt tutustumaan ajan kanssa ja huomannut kyllä ihan kummallisia seikkoja, jopa henkilökunnan välit voivat olla niin tulehtuneet että he eivät keskustele toistensa kanssa..kun ei ole vanhempia näköpiirissä. Niissä on myös paljon työhönsä leipääntyneitä ja täysin kyllästyneitä ihmisiä..lähtevät jos löytävät parempaa, jäävät jos eivät löydä. Se vaan on niin, turha sitä on kaunistella, se vasta satuilua onkin!

Nuo negatiiviset ovat sinun kokemuksia. Tiedät monia positiivisia normaaleja kokemuksia. Onneksi enemmistö päiväkodeista ei ole kuvailemasi kaltaisia. Onpa sinulla ollut merkillisen huono onni kun niin huonoissa päiväkodeissa olet ollut. Minä olen törmännyt ihan mukaviin hoitajiin ja päiväkoteihin.

Jännä lukea tätä ketjua..aika moni on sitä mieltä että päiväkodeissa työskentelee suunnilleen yli-ihmisiä jotka ovat rauhallisia pullantuoksuisia mammoja aina syli avoinna ja joka pikkuselle riittää oma..ei se ihan niin mene.

Ei ole päiväkodin eikä hoitajan prototyyppiä, jokainen voi mielessään miettiä minkälainen olisi itse hoitajana..jos mies pettää, jättää..oma lapsi sairaana, tai kun sitä lasta ei kuulu, tupakkaa, juomaa tekisi mieli, velat painaa, paljon miettimistä viikonlopulle, lääkäriinkin pitäisi mennä..mitenköhän se äiti jakselee..

Mitä jos lapsi ei itkenyt ikäväänsä vaan vaikka hänellä on tapana hakea huomiota tällä tavoin aina kun pitäisi huomioida muitakin lapsia? Entä jos häntä ei voi pitää pöydässä istumassa valvomatta, vaan hänellä on tapana joko "putoilla" tuolilta tai häiritä vieruskaverin ruokailua?

Kamalatatuntuu, jos aidosti ikävää itkevää lasta ei ole aikaa lohduttaa yhtään, mutta aina tilanteetakaan eivät päiväkodissa ole sitä, miltä ne saattavat ulkopuolisen silmään näyttää.

1,5v ikäisenkin on opittava, että ruokailuaikaan pöydässä istutaan paikallaan ja muita häiritsemättä.. niin se vaan on ihan yleisen rauhan ja järjestyksen säilyttämisen takia. Ei voi ajatella, että kaikki esim. 15 lasta huutavat ja mesoavat miten sattuu ja jokainen hoitaja juoksee vuorollaan lohduttamassa ja paijaamassa jokaista ruoka-aikaan. Toki lohdutusta saa jos sitä tarvitsee, mutta sekään ei aina auta lapsille ennen kun oppivat, että ruokailun aikana istutaan paikoillaan ja pysytään penkissä.

Olen sitä mieltä, että lapsella pitäisi olla jonkin verran ymmärrystä ennen kun tulee hoitoon... esim. 1-1,5v ikäisellä sitä ei juurikaan ole ja siksi yhden hoitajan aika menee siihen, että kulkee tämän pienen perässä varmistaen, ettei hän kiipeile tai esim. lyö toisia leluilla tms.

Hyviä kommentteja. Mikään provo tämä ei nyt vain ole, ei ole aikaa provoilla täällä, kun on pieniä lapsia! Kyseinen lapsi ei joutunut istumaan siellä lattialla kovin pitkään, joten tuskin nyt ihan hirveästi traumatisoitui. Ajattelin kysyä siellä hoitajilta, onko normaalikäytäntö itkutilanteissa.. Meillä on aiempaakin kokemusta päiväkodista isomman lapsen kautta. Näyttäisi, että päiväkodeissa on eroja, samoin hoitajissa. Koko kuviossa on plussia ja miinuksia. Ja kyllä sitä syliäkin näyttäisi ainakin välillä lapsille riittävän. Me kyllä jatketaan tutustumista ja toivotaan, että viihdytään vähintään jossain määrin. Vähän vain mietitytti tämä ensimmäinen episodi. 

t. Ap

On niin paljon erilaisia ihmisiä ja lapsia..mutta ei kai kukaan kuvittele edes että joku 1,5v istuu liikkumatta tuppisuuna silloin kun komennetaan..ja syö kun sanotaan ja marssi sen jälkeen vessaan ja nukahda käskystä. Lapsethan ovat ihmisiä, pikkusia sellaisia joita on kohdeltava hellästi ja jos tarkkaan ajattelee niin kyllä noin pienten paikka on vielä ihan omassa kodissa jossa saa elää omassa rytmissä ihan kiireettömästi, vaikka ihan kouluikään asti, suotaisiin se lapsillemme.

Mä en ole nähnyt vastaavaa, vaan mun nähdäkseni pieniä lohdutetaan, mutta olen kyllä tyytyväinen ettei ole omia tarvinnut viedä pienten ryhmään koskaan.

Päiväkoteja on kahdenlaisia. Niissä paremmissakin totuttelu on kyllä paikoin hankalaa niille pienimmille (1,5-3v). Nuorempia ja niitä "kiireisempiä" päiväkoteja ei uskalla ajatella. No, kyllähän ne hengissä selviävät ja ajan mittaan oppivat pärjäämään eikä varmaan traumojakaan jää. Silti..