Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä kissarotu lapsiperheeseen?
02.09.2013 |
Lapset ovat nyt vuoden verran halunneet kissaa meille, itselläkin on kissakuume tässä noussut. Meillä on rauhalliset 9 ja 6v.lapset. Ehdottomasti sisäkissan haluaisimme. Mikä rotu olisi meille sopiva? Ihmisrakas ja sylissä viihtyvä olisi tietty toiveena, ja tietysti ihanaa jos nukkuisi yöt vieressä :)
Sisäkissa ja pieni koti, joten rauhallinen kissa olisi hyvä
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 21:55"]
Perussuomalainen maatiaiskissa. Tuikitavallinen keltainen tai mustavalkoinen peruskissa. Ei mitään eksoottisia kissoja, esim. somalikissaa. Suomalainen kissa on tehty Suomen arktisiin olosuhteisiiin. Sitkeä ja kestävä.
[/quote]
Voi luoja, ei kai sisäkissa elä Suomessa sen arktisemmissa olosuhteissa kuin muuallakaan? Ehkä jopa päinvastoin, onhan täällä sentään keskuslämmitys. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 21:55"]
Perussuomalainen maatiaiskissa. Tuikitavallinen keltainen tai mustavalkoinen peruskissa. Ei mitään eksoottisia kissoja, esim. somalikissaa. Suomalainen kissa on tehty Suomen arktisiin olosuhteisiiin. Sitkeä ja kestävä.
[/quote]
Voi luoja, ei kai sisäkissa elä Suomessa sen arktisemmissa olosuhteissa kuin muuallakaan? Ehkä jopa päinvastoin, onhan täällä sentään keskuslämmitys. :D
Minä suosittelen devon rexia.Meidän viihtyy tosi hyvin seurassa,mutta osaa olla myös yksin.Pitää leikkimisestä,mutta ei vaadi mitenkään hurjasti virikkeitä.Plussaa helppohoitoisesta karvasta,rodusta on monia värimuunnoksia.Myös sinisilmäisiä löytyy!Melko pienikokoinen ja pysyy "pennun" näköisenä vanhempanakin.
"Minusta on mielenkiintoista tarkkailla kaikkien kasvoja ja olemusta." "Mutta eikö huomionne KOSKAAN kiinny erikoisesti yhteen-tai kenties kahteen henkilöön?" "Kyllä useinkin. Silloin kun parin henkilön eleet ja ilmeet näyttävät kertovan kokonaisen tarinan katselen heitä huvikseni.":)
En voi suositella ragdollia. Jos totta puhutaan, räggäri on kissamaailman tyhmin ja yksinkertaisin kissarotu. Siis toki jos haluaa kissan joka on tyhmempi kuin oikean jalan saapas niin sitten se on oikea rotu.
Aloittajan kannattaa listata mitä oikeasti haluaa kissasta. Suurin osa kissoista on ihmisrakkaita, joten sen perusteella rotu kuin rotu käy. Kannattaa miettiä haluaako sen patalaiskan kissan vai kissan joka on kuin duracell-pupu. Kerroit että asunto on pieni, siinä tapauksessa pitää rajata pois neloskategorian kissat sekä iso osa myös kolmosista.
Turkin pituus on myös tärkeää ettet vaan kyllästy kissaan kun sillä on joko liikaa/liian vähän karvoja. Kissoja on pitkäkarvaisista persialaisista puolipitkäkarvaisiin somaleihin sekä karvattomiin sfinkseihin.
Missä päin asut? Mene Kissaliiton sivuille ja sieltä kohta "näyttelyt". Suosittelen että käyt näyttelyissä tutustumassa kissarotuihin, voit samalla kierrellä ja kysellä kissojen omistajilta jos joku rotu kolahtaa. Älä ihmettele jos joku omistaja ei pysty puhumaan juuri silloin kun haluaisit, voi olla että omistajalla on kiire viedä kissa tuomarille ja silloin ei ehdi kertoa rodusta vaikka halua olisikin.
Itselläni on oceja sekä abessinialainen, kaksi naarasta, kaksi urosta. Näistä kissoista kollipojat ovat niitä sylimussukoita jotka iltaisin parkkeeraavat kainaloon tai mahan päälle nukkumaan kovan kehräyksen säestämänä. Tytöt viihtyvät taasen peiton alla jalkojen välissä, eli liki nekin ovat vaikka eivät ihan siinä siliteltävissä. Aby on näistä kuitenkin se joka rakastaa kaikkea huomiota. Mutta koska aby on vilkas rotu, se ei viihty yksin, sama koskee myös ocia. Oci on muuten fiksu kissa, mulla on useissa kaapeissa lapsilukot sekä ovissa hakaset, nämä kun osaavat avata oven kuin oven. Ulko-ovea eivät vielä osaa avata, vaikka muutama vuosi sitten yksi oci alkoi rämpyttämään ulko-oven kahvaa. Keskellä yötä, tietenkin :D Luulin vähintään että joku murtautuu sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negapeukutusta ihmeteltiin täällä. Ei kivaa ollenkaan. Mutta kyllä jotain selitystäkin on tullut. Voisiko liittyä pitkäkarvaisten irtokarvoihin? Ei tarvitse pitkäkarvaisesta lähteä paljoakaan karvaa, kun pitkänä näkyy vaatteissa, sohvissa ym. Itse pidän enemmän lyhytkarvaisista, seurallisista roduista. Burma on minunkin suosikkirotuni.
brittiläinen lyhytkarva. Aivan ihana kehruukone, viihtyy lasten kanssa hyvin. Ei tarvi puunausta.
pyhä birma myös ihanteellinen lapsiperheeseen, vaatii välillä turkin harjausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväperhe ei ole kovin tyytyväinen pyhä birma kissoihin. Karvanlähtö harmittaa eniten. Myös karvoihin jäävä kakka ym. lika vaatii pesua ja huoltoa. Karvapallojen oksentelua niillä on myös paljon. Kuulemma ovat laiskoja kissoja, eivät juuri viitsi leikkiä vaikka vielä nuoria ovatkin. Nukkuisivat mieluiten yötä päivää. Itse en tunne rotua kuulopuheita enempää.
Rodusta riippumatta kissat ovat myös yksilöitä. Saman rodun edustajat voivat olla erilaisia esim siinä, kuinka viihtyvät sylissä. Meillä kokemuksia pyhästä birmasta ja normalaisesta metsäkissasta. Yksi birma tulee aina syliin, kun hetkeksi vaikka sohvalle istahtaa. Toinen ei halua syliin koskaan, kiehnää vain jaloissa. Norjalainen taas tulee viereen makaamaan rapsuteltavaksi, peiton alle ym. Varsinaisesti syliin ei useinkaan tule. Meille seuraava kissa on norjalainen. Birma on ihana, mutta omasta mielestä norjalainen on terveempi rotu. Birmojani en mielelläni rokota, koska saavat järkyttävät anafylaktiset reaktiot. Karvapalloja on lattioilla ja matoilla oksennettuna, mutta ne siivotaan ja se siitä. Meidän birmojen karvoihin ei kakat tartu, norjalaisella on joskus mikrohiekkaa pissan takia kuivuneena sentin parin paakuksi. Harjata pitää, mutta ei päivittäin. Karvaa toki on joka paikassa, mutta ovat niin ihania, että ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 00:32"]
Minä suosittelen devon rexia.Meidän viihtyy tosi hyvin seurassa,mutta osaa olla myös yksin.Pitää leikkimisestä,mutta ei vaadi mitenkään hurjasti virikkeitä.Plussaa helppohoitoisesta karvasta,rodusta on monia värimuunnoksia.Myös sinisilmäisiä löytyy!Melko pienikokoinen ja pysyy "pennun" näköisenä vanhempanakin.
[/quote]
Minä myös voin lämpimästi suositella Devon Rexiä. Ovat suloisia ja seurallisia. Meidän Devon Rex nukkuu heti ilmojen alettua viiletä vieressämme peiton alla. Muutenkin tapaa kömpiä aina samaan sänkyyn nukkumaan. Kerrassaan ihastuttava rotu, joten suosittelen tutustumaan.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 22:11"]
Kiitos vinkistä! Täytyy nyt miettiä vaihtoehtoja. Tosiaan hakusessa sisäkissa, joka viihtyy sylissä, jota saa paijata ja joka tykkää lapsista
ap
[/quote]
Suosittelen lapsiperheessä kasvatettua maatiaiskissaa. Silloin kissa on tottunut lapsiin ja todennäköisesti sietää niitä. Pentueissa on aina erilaisia pentuja, älä valitse värin, vaan luonteen mukaan. Kissa voi olla kaunis kuin mikä, mutta ei tykkää yhtään olla sylissä ja siliteltävänä. Vähemmän kaunis taas voi suorastaan rakastaa ihmistä.
Maatiaiskissa on todennäköisesti terve, niissä on oikeasti ihan helmiä. Ja viihtyvät sisällä kunhan niillä on virikkeitä tai lajitoveri. 2 kissaa menee jopa paremmin kuin yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 08:19"]
Rodusta riippumatta kissat ovat myös yksilöitä. Saman rodun edustajat voivat olla erilaisia esim siinä, kuinka viihtyvät sylissä. Meillä kokemuksia pyhästä birmasta ja normalaisesta metsäkissasta. Yksi birma tulee aina syliin, kun hetkeksi vaikka sohvalle istahtaa. Toinen ei halua syliin koskaan, kiehnää vain jaloissa. Norjalainen taas tulee viereen makaamaan rapsuteltavaksi, peiton alle ym. Varsinaisesti syliin ei useinkaan tule. Meille seuraava kissa on norjalainen. Birma on ihana, mutta omasta mielestä norjalainen on terveempi rotu. Birmojani en mielelläni rokota, koska saavat järkyttävät anafylaktiset reaktiot. Karvapalloja on lattioilla ja matoilla oksennettuna, mutta ne siivotaan ja se siitä. Meidän birmojen karvoihin ei kakat tartu, norjalaisella on joskus mikrohiekkaa pissan takia kuivuneena sentin parin paakuksi. Harjata pitää, mutta ei päivittäin. Karvaa toki on joka paikassa, mutta ovat niin ihania, että ei haittaa.
[/quote]
Juurikin näin. Kaikki kissat ovat yksilöitä, jotkut ovat sylikissoja toiset eivät. Osaksi voi asiaa "harjoitella", mutta kissan persoonallisuus lopulta ratkaisee. Voivat silti olla ihmiseen kiintyneitä ja sosiaalisia ja osoittaa hellyyttä, vaikkeivät varsinaisesti sylikissoja olisikaan.
Selkirk Rex, taitaa olla muutama kasvattaja Suomessa. Meillä on yksi kissa tuota rotua, kiharakarvainen erittäin mukavaluonteinen ja rauhallinenkin kissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 22:11"]
Kiitos vinkistä! Täytyy nyt miettiä vaihtoehtoja. Tosiaan hakusessa sisäkissa, joka viihtyy sylissä, jota saa paijata ja joka tykkää lapsista
ap
Suosittelen lapsiperheessä kasvatettua maatiaiskissaa. Silloin kissa on tottunut lapsiin ja todennäköisesti sietää niitä. Pentueissa on aina erilaisia pentuja, älä valitse värin, vaan luonteen mukaan. Kissa voi olla kaunis kuin mikä, mutta ei tykkää yhtään olla sylissä ja siliteltävänä. Vähemmän kaunis taas voi suorastaan rakastaa ihmistä.
Maatiaiskissa on todennäköisesti terve, niissä on oikeasti ihan helmiä. Ja viihtyvät sisällä kunhan niillä on virikkeitä tai lajitoveri. 2 kissaa menee jopa paremmin kuin yksi.
Ei se maatiainen välttämättä ole yhtään sen terveempi kuin rotukissakaan. Maatiaisten lisääntymiskumppaneita ei valita terveyden perusteella, ja harvan pentueen vanhemmilta testataan geneettistä taipumusta perinnöllisiin sairauksiin. Joissain tapauksissa maatiaisilla saattaa olla laajempi geenipooli kyllä, mutta ei sekään auta, jos alueen geenit on lähtökohtaisesti huonoja. Varsinkin ulkokissapopulaatioista löytyy paljon sisäsiitosta. Nykykasvattajat pyrkivät sitä välttämään, vaikla rotujen alkuvaiheissa siihen valitettavasti yleisemmin on turvauduttu. Kissaliiton alaisuudessa kasvattavat joutuvat noudattamaan liiton sääntöjä, johon kuuluvat tietyille roduille pakolliset terveyskokeet ja liian lähisukulaisten parittaminen on kiellettyä.
Myös sattumalla on aina roolinsa, mikään ei takaa rotukissan tai maatiaisen terveyttä tai sairautta absoluuttisesti. Myös kissan elintavoilla voi ehkäistä vaivoja hyvin pitkälle: mahdollisimman lihapitoista tavaraa pöytään, raksuja ei välttämättä edes tarvitse kuin työpäivän ajaksi. Ja paljon liikuntaa ja virikettä.
Löytöeläimistä ehdottomasti, kodittomia on paljon, näissä on varmasti myös niitä jotka ovat valmiiksi tottuneet lapsiin.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 21:55"]
Perussuomalainen maatiaiskissa. Tuikitavallinen keltainen tai mustavalkoinen peruskissa. Ei mitään eksoottisia kissoja, esim. somalikissaa. Suomalainen kissa on tehty Suomen arktisiin olosuhteisiiin. Sitkeä ja kestävä.
[/quote]
Höpö höpö! Abessiinialaiset ja somalikissat ovat todella seurallisia ja ihania sisäsiistejä kissoja. Sopii todella hyvin lapsiperheeseen. Ihanan seurallisia!