Lue keskustelun säännöt.
Takaisin yhteen vai ei?
02.09.2013 |
Kertokaapa omia näkökulmia seuraavaan tilanteeseen.
Mies ilmoitti vuoden vaihteessa, ettei ole tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja halusi erota 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Arki tuntui vievän voimat, työ oli raskasta ja hän koki, ettei meillä ollut enää pariskuntana toisillemme mitään annettavaa. Noh, kävi niin, että miehellähän oli alkanut edellisenä kesänä suhde, josta sain tietää, kun mies oli muuttanut pois kotoa. Olimme avopari, joten asiat sain järjestettyä nopeasti kuntoon ja kuukaudessa ero oli ns. selvä (ei tietenkään tunne puolella). Mies muutti uuden naisen luo ja minä jatkoin arkea koululaisten kanssa. Lapset tapasivat isäänsä pari kertaa kuussa.
Nyt mies on eronnut tästä "elämänsä naisesta" ja tajuaa tehneensä elämänsä virheen erotessaan minusta ja hajottaessaan perheemme. Mies haluaa tulla takaisin kotiin. On valmis mihin tahaansa ja lupaa/haluaa korjata kaiken.
Eihän se noin vaan mene. En ole ottanut miestä takaisin. Hän loukkasi minua syvästi kun henkseleitä paukutellen lähti ja jätti minut. Mutta pitäisikö minun harkita miehen takaisin ottamista?
Rahallisesti pärjään yksin, tottakai kahden aikuisen tuloilla eläminen oli helpompaa. Rahat kuitenkin riittää.
Tunteet miestä kohtaan olen onnistunut kuollettamaan. Pettymys on oikeastaan se sana joka kuvaa tunteitani häntä kohtaa parhaiten.
Mutta se miksi edes käyn tätä ajatusleikkiä on lapset. Lapset toivovat, että isä tulisi takaisin. Toisaalta lapsilla on kaikki hyvin ja tapaavat kyllä isäänsä. Olisiko isän kotona asuminen sitten lapsille jotain niin poikkeuksellisen tärkeää, että mies pitäisi ottaa takaisin tämän takia?
Oisko kommentteja?
Kommentit (24)
Joskus elämässä vaan täytyy niellä ylpeytensä ja tehdä kuten sydän sanoo. Se ei vaan aina mene niin mustavalkoisesti, että kerrasta poikki.
Muut todennäköisesti kehottavat näin tekemään ja heillä ei omaa kokemusta asiasta ole.
Itse olen niellyt ylpeyteni, palannut yhteen ja olemme nyt onnellisempia kuin koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä oli hyvä liitto ennen tuota miehen "hairahdusta" niin kyllä minun mielestäni kannattaisi harkita suhteen korjaamisen yrittämistä. Työtä se vaatii, ja kaikkien tunteiden ym läpikäymistä. Ehkä ammattiavun kanssa (pariterapia tms). Missään nimessä ei kannata kevyin perustein palata yhteen.
Mulla on tuttavapiirissä tilanne, jossa mies lähti ja sittemmin palattiin yhteen.
Rouva ei halunnut eroa, mutta yhteenpaluu ei ollutkaan sitä, mitä kuviteltiin. Asiat eivät parantuneet vaan oltiin ihan samassa kuin ennen eroa. Itse asiassa rouva on sitä mieltä, että hänen oli parempi 'yksin'. Ja lasten takia soutaminen ja huopaaminen ei tule kysymykseenkään, joten nyt ollaan yksissä sitten ihan sen takia.
Terapiaan mies ei suostu, vaan odottaa niiden hiertävien asioiden ratkeavan itsestään.
Joten jos olet sitä mieltä, että sun on parempi olla eri osoitteessa miehes kanssa, niin pidä itsesi puolta. Yhteenpaluut voi onnistua, mutta se ei pyyhi pois sitä aikaa kun on oltu erillään. Tuo tapahtuma on vielä liian tuore, olet juuri saavuttanut uuden tasapainopisteen ja uudelleen yhteenmuuttaminen veisi sen taas.
Jollet ole varma, anna ajan kulua. Jos teidät on tarkoitettu yhteen, tulet tietämään sen.
No voihan sitä yrittää serurustelulla ensin jos tunteita on yhtään. Lasten takia ei. Haluatko todella antaa lapsillesi esimerkin parisuhteesta jossa ei olla rakkauden takia vaan ihan jonkun muun. Ehkä antaisin miehelle mahdollisuuden hurmata uudestaan, mutta realiteettien rajoissa eli jos ei ole enää kipinää niin sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin virhe mitä tuossa tilanteessa voit tehdä, on kysellä muiden mielipiteitä asiaan! Oli sitten av tai joku muu.
Sinun täytyy tehdä omat ratkaisut omien tuntemuksiesi pohjalta ilman, että kukaan ulkopuolinen tai yleinen käytäntö pääsee ratkaisuusi vaikuttamaan!
Mä olen kakkosen kanssa samaa mieltä. Pelkästään lasten takia ei kannata palata yhteen ja muutenkin, meinaatko ettei mies lähde uudestaan toisen hameen perään? Mä en pystyisi luottamaan miehen uskollisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiseni kävi avioeron läpi (syynä miehen toinen nainen ja yleensäkin elämäntyyli). Parin vuoden päästä menivät takaisin yhteen. Lapset ovat jo aikuisia. Naimisiin eivät ole menneet vaikka jo viisi vuotta ovat olleet eron jälkeen yhdessä. Avioerossa aikanaan tehtiin ositukset ja muut, niin näillä ovat menneet.
Entinen työkaverini palasi miehensä kanssa yhteen ainakin 2 jos ei 3 kertaa pitkien taukojen jälkeen. Ei siitä koskaan mitään tullut ja lapset olivat aivan sekaisin, että missä mennään. Nykyään molemmat ovat tahoillaan uusissa naimisissa.
Luulen, että kenenkään on vaikea ap:tä neuvoa. Kuuntele sydäntäsi ja mitä itse todella haluat. Rankinta lapsille on, että menette taas yhteen ja siitä ei tulekaan mitään.
Eiköhän aikuinen ihminen osaa kerätä tietoa ja tehdä omat päätöksensä.
Ja parempi se on nimettömänä kysellä kuin ihmisiltä, joilla on omat intressinsä asian suhteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen sen verran vanhanaikainen että kyllä vakavasti ainakin harkitsisin yhteisen elämän jatkamista, ja nimenomaan niiden lasten vuoksi. itselläni on oikeastaan vähän samanlainen tilanne mutta minun kohdallani mies on mokannut niin monta kertaa että en enää ehkä usko että voi edes muuttua, mutta tilaisuuden varmaan vielä annan kunhan konkreettisesti jotain tekee, juurikin lasten vuoksi. tunteita miestä kohtaan kuitenkin minulla on, mutta en voi sanoa että luottaisin tai rakastaisin häntä enää.
harkitse tarkkaan, ja katso että mies on oikeasti tosissaan. pida esim ns. koeaikaa ja katso miten tosissaan hän on ja mitä valmis tekemään perheensä vuoksi.
Ei yhteen, ainakaan vielä pitkään aikaan!
Mies on ehkä tällä hetkellä jonkinlaisessa kriisissä ja tuntuu aika "tuulessa seilaavalta". Vuodessa mies on ehtinyt kehitellä jo suhteen, avioeron, yhteenmuuton, avoeron ja nyt kotiin paluu-vonkumisen. Missään nimessä älä ota miestä suoraan "kotiin". (Jo pelkästään tuo ilmaisu laittaa hälytyskellot soimaan, mies-poika lähti seikkailemaan, sai näpeilleen ja tahtoo nyt kotiin vaimo-äidin helmaan kokoamaan itsensä - kunnes on valmis uusiin seikkailuihin...)
Jos mies tahtoo voittaa sinut takaisin, hänen on tehtävä se kunnolla. Luottamusta ja kunnioitusta ei voiteta lupauksilla ja sanoilla, vaan teoilla ja vastuullisuudella. Rakkaus ei ilmesty tyhjästä uudelleen sillä, että joskus aikanaan ollaan oltu yhdessä. Lapsien parasta ajatteleva näyttää heille sellaista mallia, jollaista toivoo heidän aikuisena seuraavan.
Miehen on nähtävä vaivaa ja todistettava, että tahtoo ja ansaitsee uuden mahdollisuuden. Hän asuu ensin omillaan ja käsittelee (ammattiauttajan kanssa) kriisinsä ja selittää sen jälkeen juurta jaksaen koko jutun sinulle. Sen jälkeen mies (edelleen omillaan asuen, omat asiansa hoitaen) voi yrittää hurmata sinut ja aloittaa seurustelun kanssasi. Jos seurustelu onnistuu ja kipinä löytyy jne. voitte aikanaan menna naimisiin, aivan kuten muutkin. Se, että sinä olet joskus ollut kys. miehen kanssa suhteessa, ei anna hänelle mitään lisäpisteitä tai oikoreittejä, päin vastoin!
Jos mikään näistä asioista aiheuttaa pienintäkään vastustusta, niin se on selvä merkki; mies ei tahdo Sinua takaisin, hän tahtoo helpon ydinperheen jossa on vaimo valmiina hoitamassa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 12:24"]
Pahin virhe mitä tuossa tilanteessa voit tehdä, on kysellä muiden mielipiteitä asiaan! Oli sitten av tai joku muu.
Sinun täytyy tehdä omat ratkaisut omien tuntemuksiesi pohjalta ilman, että kukaan ulkopuolinen tai yleinen käytäntö pääsee ratkaisuusi vaikuttamaan!
[/quote]
Tottakai teen omat ratkaisut, mutta on hyvä pyytää näkemystä muiltakin asiaan. Kun jokin asia on liian lähellä ei välttämättä osaa ajatella selkeästi ja järkevästi.
AP
Kuulostaa siltä ettei mies osaa olla yksin ja ajattelee, että sinä ainakin olet varma nakki. Heivaa sinut (ja lapset) kun löytää taas jotain mielenkiintoisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä sun täytyy tehdä päätös omien tunteittesi perusteella eikä lasten etua ajatellen. Eri asia jos aivan pienten lasten äiti tai isä kokee tylsistyneensä avioliittoonsa, silloin on parempi vain purra hammasta ja jatkaa pari vuotta lasten takia, mutta teillä lapset ovat jo isommat ja toisaalta mies on jo kerran lähtenyt eli lapset ovat jo joutuneet kokemaan eron.
Eli mieti omia tunteitasi miestä kohtaan, sekä miltä teidän yhteinen tulevaisuus tuntuu, ja tee päätöksesi intuition perusteella - mikä tuntuu parhaalta.
Kumpikin ratkaisu on sinänsä ihan hyvä, mutta minusta sinun ei pidä lasten takia ottaa miestä takaisin.
suoraan sanottuna,jos saa parempaa seksiä muualta,niin älä ota miestä takas.Nuo kiihkeät nuoret miehet on paljon parempia kuin ex.Heippa vaan!
Miten ihmeessä voit edes harkita asiaa jos et tunne miestä kohtaan enää mitään?! Ja miten voisit koskaan enää luottaa häneen?
Totta kai mies on muka tehnyt virheen. Hän haluaa säästää rahaa ja olla passattavana sinun luonasi. Nyt olisi oikea aika miehelle itsenäistyä ja oppia ottamaan vastuu teoistaan.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 14:39"]
Miten ihmeessä voit edes harkita asiaa jos et tunne miestä kohtaan enää mitään?! Ja miten voisit koskaan enää luottaa häneen?
[/quote]
Niinpä juuri. Näitä asioita sitä tulee punnittua. Mikä on tärkeää mikä vähemmän tärkeää.
AP
[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 09:46"]
Mutta se miksi edes käyn tätä ajatusleikkiä on lapset. Lapset toivovat, että isä tulisi takaisin. Toisaalta lapsilla on kaikki hyvin ja tapaavat kyllä isäänsä. Olisiko isän kotona asuminen sitten lapsille jotain niin poikkeuksellisen tärkeää, että mies pitäisi ottaa takaisin tämän takia?
Oisko kommentteja?
[/quote]
Samalla logiikalla siedin petturia, koska hän tuli niin hyvin toimeen perheeni kanssa. Ei olisi kannattanut uhrautua. Mieti se asia sillä tavoin, että siellä teidän parisängyssänne ovat mies ja sinä, eivät lapset. Miksi uhrautuisit lasten vuoksi, he voivat tavata isäänsä myös muuallakin.
Parisuhteessa on kaksi. Se on nyt sinun vuorosi sanoa, että tarvitset tilaa eikä sun elämässä oikeastaan ole aikaa parisuhteelle. Siis ainakaan tämän miehen kanssa.
Ja lapsille sanot, että joskus käy näin, että ihmisten on parempi asua eri osoitteissa.
Opetat niille muksuillekin (ei ne ehkä nyt tajua, mutta myöhemmin) että ihmisellä on velvollisuus elää päätöstensä ja tekojensa kanssa. Ei ihmissuhteissa kuljeta kuin stokkan ovissa.