Miten estän masennuksen?

Hyvä, että olet tuossa vaiheessa pohtimassa avun hakemista! Jos et halua hakea apua työterveydestä, hae jostain muualta. Ei välttämättä saa kovin nopeasti, mutta kannattaa kokeilla, jos pääsisit jonkun kanssa juttelemaan.

Yritä pitää nyt itsestäsi erityisen hyvää huolta: nuku riittävästi (ei liikaa), tarkista, että ruokavalio on kunnossa (perusasiat: kasvikset ja proteiini, lisäksi omega-3, D-vitamiini), ulkoile. Tee kivoja asioita, hemmottele itseäsi. Höllää vähän töissä, jos vaan pystyt. Yritä mennä ulos, se helpottaa, ihan vaikka vaan pienelle kävelylle. Tukeudu ystäviin.

Olen monta masennusta kokenut ja "pieniin masennuksiin" on helpottanut muiden auttaminen. 

Tsemppiä!

Hei, 

Minulla on ollut vähän sama tilanne. Neuvottelin töissä itselleni lyhennetyn työajan ja tarvittaessa voi myös saada lääkärintodistuksella osittaista sairauslomaa. Suosittelen terapiakäyntejä ja ns. kissan nostamista pöydälle. Tsemiä :)

Tutkimusten mukaan liikunta helpottaa lievää masennusta. Riittävästi unta, terveellistä ruokaa. Helpota elämääsi kaikessa missä pystyt, älä pingota turhissa asioissa. Tee kaikkea sitä mikä kohottaa mielialaa. Olen samassa junassa ja oppinut pitämään masennuksen kurissa. Minä en myönnä olevani masentunut ja ulospäin olen ihan iloinen. Samalla kuitenkin saamaton ja saakelin väsynyt. Kukaan ei tiedä todellista laitaa, vain lapset näkevät miten koti on sotkussa ja äiti ei jaksa. Koitan jaksaa kuitenkin,mutta en mitään turhaa. Mitään " apua" en lähde hakemaan. Omalla ja suvun kokemuksella ( meillä kulkee masennusgeeni suvussa) mitään apua ei yhteiskunnan taholta ole saatavissa, lääkkeitä toki mutta muuten). Paras apu on oma apu, kun oppii itse milloin pitää höllätä ja koittaa piristää mielialaa. Kaikki mukava tekeminen ja positiivinen asenne auttaa. En märehdi sitä että on paska olla vaan keskityn hakemaan iloa mistä milloinkin. Ajattelen että aivokemiat ne taas vääristää olotilaa, ei oikeesti elämä ole näin paskaa miltä nyt tuntuu. Sallin itseni olla väsynyt ja tehdä kivoja asioita ohi velvollisuuksienkin, koska tiedän että kohta tai huomenna on taas parempi olo.

No itselläni se tilanne,että sairaloman hakeminen ei juuri auta vaan ajaa vielä pahempaan jamaan. Olen pienen yrityksen tj (ei oma) ja jatkuvasti joudun painimaan sen kanssa mistä maksan palkat työntekijöille ja miten saisimme lisää tehoa työhön, lisää asiakkaita ja siten maksukykyä. Eli jos jään lomalle niin kukaan ei tsekkaa yrityksen taloustilannetta, saati hoida minun hommiani. Siinä menee sitten omakin työpaikka.

Minä taas olen niitä jotka tiettyyn pisteeseen asti tekevät kaikkea ja liikaa. Eli kotoan paikat on oltava tiptop, sämpylöitä leivottu ja vaatteet silitetty. Mieluiten kaapit siivottu ja ylimääräiset myyty eteenpäin jne. Kunnes...tulee tämä vaihe että en jaksaisi kuin itkeä ja lukea että ajatukset olisivat muualla. Öisin toistaiseksi saan aika hyvin nukuttua tosin aamuyöstä tuppaa taas heräämään ja unta ei sen jälkeen tule. Liikunnan harrastaminen on viimeisen kuukauden aikana jäänyt vähiin, sitä ennen kävin 2-3 krt vkossa kuntosalilla. Yritän taas koota voimani ja mnnä sinne salille. Tosin viime viikon olin flunssassa ja nyt on hirvittävä 3pvän migreeni, eli en ainakaan tänään enkä huomenna pääse.

Voi että kun keksisin keinon miten välttäisin taas tämän kaameuden ja pääsisin tästä suosta ylös ajoissa :(

ap

Kuulostaa, että olet aika vaativa itseäsi kohtaan, kun kaiken pitää olla tiptop. Mistä se johtuu? Koetko turvattomuutta ja siksi sinun pitää suorittaa kaikki mahdollisimman hyvin, sillä tapa varmistaa, ettei mitään pahaa tapahdu? Olet toki vastuussa isoista asioista työssä ja kotona. Miten muulloin jaksat työn paineita, onko nyt erityisen hankala tilanne töissä, vai onko väsymys kerääntynyt pitkän ajan kuluessa? Kuulostaa, ettei elämäsi ole tasapainossa vaatimusten ja levon ja ilon suhteen, vaan huolet töissä kuormittavat sinua. Yrittäisin lisätä liikuntaa ja yhdessäoloa lapsen kanssa, se voisi tuottaa tasapainoa. Yrittäisin olla itselleni armollinen ja antaa luvan höllätä asioissa mitkä eivät ole ihan päivän päälle, kuten kaappien siivoukset ja tavaroiden myymiset jne. ja sopia itseni kanssa että teen ne vaikka tiettynä ajankohtana hamassa tulevaisuudessa. Että nyt olisi aikaa liikunnalle ja lapsen kanssa rauhalliselle yhdessäololle. Koska olethan SINÄ ja sinun hyvinvointisi arvokkaampaa kuin kaappien ja roinien hyvinvointi.

Sepä tuossa on, kun pakenen noihin siivoamiisin ym pahaa oloani. Ja en jotenkin osaa rauhoittua ja olla läsnä lasten kanssa, vaan ärsyynnyn hyvin helposti pienistäkin vastoinkäymisistä ja mokista (tyyliin maitolasin kaatuminen jne).

Työasiat eivät ole juuri tässä 4 vuodessa muuttuneet. Välillä on ollut helpompia aikoja, mutta loppuvuosi alkaa taas näyttää siltä että miinukselle mennään ja mistä ne rahat otetaan ja mikä on tulevaisuus. Siinä sitten jaksaisi vielä kuunnella alaisten narinoita suurinpiirtein vääristä kahvipöydäntarjoiluista saakka kun lohen tilalla olisi pitänyt olla kinkkua tai jotain vastaavia juttuja, vaikka kaikki tietävät mikä taloustilanne on. Pitäisi kait tarpeeksi usein muistuttaa että kohta ei tarvitse pohtia kokoustarjoiluita kun ei ole kokouksia eikä työtäkään.

ap

Sulla on nyt iso risti tuo nuo työpaineet, ei ihme että stressaa ja sen seurauksena masentaa. Millaista tukea saat yrityksen hallitukselta ja omistajilta? Ehkä noi muutkin töissä oireilee samalla tapaa ja se näkyy sitten valittamisena turhanpäiväisistä asioista. Ehkä teillä on siellä työyhteisössä kaikilla tiedossa huono, vuosia kestänyt tilanne ja kaikilla voimat vähissä?

Kunpa olisikin omistaja jolla olisi intressejä asioita kohtaan, mutta on vain hallitus joka perustuu täysin vapaaehtoisuuteen ja palkattomuuteen (monimutkainen kuvio). Eli sanallista tukea hallituksen kokouksissa tulee, mutta ei mitään konkreettista, ei edes ehdotuksia asioiden muuttamiseksi. Ei noilla muilla oikeastaan ole huolta talousasioista ja heille kaikki mahdollinen tarjotaan mitä voidaan (pääsevät mm. koulutuksiin, on liikuntasetelit jne), ja tuota viiskymppisten naisten kiukuttelua on jatkunut jo vuosia oli ajat mitä hyvänsä (itse tässä tehtävässä 5v). Mutta varmasti tilanne heijastuu kaikkien jaksamiseen, sitä en kiellä.

ap

Eikö omistajaa kiinnosta edes talousasiat ja liikevoitto - luulisi, että sitä sitten kiinnostaisi myös toimitusjohtajan hyvinvointi? Ja hallitus kuulostaa ihan höpönlöpöltä. Voisitko saada jostain muualta töitä? (Vai onko sinulla jokin sellainen sidos yritykseen jota ei voi katkaista, esim. sukulaisuussuhde tms) 

Alkoholi, auttaa.

Itse selvisin masennuksesta, ikivanhalla konstilla.
Ryyppäsin sellaiset 3 kuukautta yötäpäivää, selvittyäni masennus tuntui varsin pieneltä ongelmalta. Suosittelen

Mitä sinä ap oikeasti haluaisit tehdä? Työksesi, vapaa-ajaksesi? Jos jätät tyystin ajattelematta, mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä (pelasta firma konkurssilta, oma työpaikka yyteiltä, siivota talo tiptop kaksi kertaa päivässä ja kasvattaa täydelliset lapset, saada aikaan maailmanrauha, nälänhädän katoaminen ja väestö-ongelman ratkaisu sekä nyt vielä parantaa itsesi alkavasta masennuksestakin) niin mitä sellaista tulee mieleen, mitä ihan itse haluaisit tehdä? Mistä saisit tyydytystä ja iloa? Mistä ei ehkä olisi mitään varsinaista hyötyä, mutta mikä voisi olla kiinnostavaa edes kokeilla?

Kun keksit jotain, kokeile ihmeessä.

Tosiasia on, että et voi kantaa harteillasi koko maailman taakkaa, etkä millään löydä sitä perhosta, jonka siiveniskut aiheuttavat kaikki maailman hirmumyrskyt. Vaikka löytäisitkin, et raskisi sitä tappaa ja jos tappaisit, joku toinen pikkumuutos tulisi tilalle. Sinä ET VOI järjestää kaikkea, joten voit ihan hyvin tyytyä siihen, että sinulla ja sinun läheisilläsi on mukavaa. Tehkää mukavia ja mielenkiintoisia ja TURHIA asioita vain siksi, että ne ovat mielenkiintoisia - ei siksi, että pitää.

Tästä saattaa sivutuloksena olla, että alkava masennus sulaa ja luovuus lisääntyy myös työelämässä (jos haluat sen sinne suunnata) mutta ne on vain sivutuotteita. Älä suorita pisteitä niitä saavuttaaksesi, vaan tee vain sitä, mikä on kivaa.