Millaisia on yliopisto bileet?

Ovatkohan nämä vastaajat edes käyneet yliopistobileissä? Teinibileitä, juu, kun joukossa on aikuisia ja jopa yli 30-vuotiaita... Yksikin kaverini on kolmen lapsen äiti.

"Alkoholia menee kyllä, mutta mitään villiä naiskentelua ei todellakaan ole ollut. Kyl ne panot haettiin ihan muualta kuin kuormasta"

ja HAH :D

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 16:52"]

Olen saanut sellaisen käsityksen että ainekin amkissa juhlitaan paljon, entäs yliopistossa? Millaisia bileet ovat? Onko siellä ollut esimerkiksi pettämistä tms.?

Kysyn koska oma mieheni on aloittamassa yliopiston ja itse en ole yliopistoa käynyt, joten valaiskaa te muut minua;)

[/quote]

Me oltiin kihloissa, kun molemmilla opiskelut alkoi. Opiskelimme eri tiedekunnissa. Oli siellä varsinkin ensimmäiset vuodet vaikka minkälaisia houkutuksia ja mahdollisuuksia. Tuli itsekin sekoiltua, mutta vaikka sänkyynkin olisi ollut vientiä, siihen asti ei kummallakaan milloinkaan mennyt. Puhuttiin sekoilutkin avoimesti. Jos mustasukkaisuutta on liikaa, silloin opiskelijaelämä voi rassata tosissaan.

Me mentiin naimisiin kolmannen vuoden lopuksi. Sitä ennen kuulin luokkakaveriltakin sormuksesta, etteihän se ole kuin hidaste. Olimme vähän ennen häitä tutustuneet yhteen toiseen opiskelijapariskuntaan ja aloimme yhä enemmän olla heidän kanssa kaikissa menoissa ja hiljallen jotkut muutkin opiskelukaverimme alkoivat olla pariskuntina meidän kanssa. Olikohan meitä lopulta viisi tai kuusi pariskuntaa, joiden kesken kävimme bileissä ja järjestimme omia jatkoja.

Tylsiä ovat juhlat yleensä. Alkoholi kyllä virtaa.

> Varsinkin humanistit juhlivat tosi fiksusti ja kivasti, eikä yhden illan juttuja monikaan etsi.

Kyllä me miehet juuri niitä etsittiin, ja kovasti. Mutta joo, ei lohkea.

Kauppiksessa bileitä oli paljon, keväisin ja syksyisin vielä enemmän. Ilmaista tai lähes ilmaista viinaa, pregameja sekä jatkoja. On sanomattakin selvää että juhlissa tapahtui paljon, huolimatta siitä että olivatko ihmiset vapaita, varattuja vai vielä mahdollisesti jotain muuta.

Kauppis oli tosin sukupuolijakaumansa ja kohtuullisen varakkaan yokunnan johdosta erinomainen paikka opiskella ja bilettää; tyttöjä ja poikia noin tasamäärä ja juotavaa riitti. Lisäksi oli helppo liittoutua juhlimaan oikkareiden tai lääkäreiden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 21:10"]

Just sellasta mitä voisi olettaakin, kun parikymmentä yläasteella ja lukiossa nörttileimaa otsassaan kantanutta kilttiä tyttöä ja poikaa kerääntyy kännäämään ja tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen, osa elämänsä ensimmäistä kertaa.

[/quote]

Tätä tulin sanomaan. Jos olet käynyt bileissä aiemminkin, et noissa viihdy enää...

Helsingissä tosin on enemmän hienoja iltapukujuhlia? Mutta ainakin maakunnissa bileet ovat lämpimän kaljan kittausta.

Kaikista "parhaimmat" eivät ehkä kovin aktiivisesti noissa kulje. Heillä on elämää muuallakin ja esim. kumppanin osaavat iskeä ihan normaalisti eikä tartte haalareissa sen takia kulkea.

kokemusta on nuorena opiskelijana ja nyt aikuisena ja sisäänpäin lämpiäviä ja tylsiä bileitä ovat olleet. muuten tykkään juhlia ja tavata ihmisiä mutta mulle noilla juhlilla ei ole ollut mitään annettavaa. ilmapiiri on jäykkä vaikka monet on ihan tillin tallin ja ainejärjestöihmiset häärää kukkona tunkiolla. jos ap:n mies on yhtään vanhempi opiskelija, en usko, että noihin juhliin haluaa. sitsit oli kaikista oudoin kokemus, todella teennäistä menoa. miehesi kannattaa käydä katsomassa millaista on, sitten tietää viihtyykö.

Kuningaskysymys jäi vaille vastausta.

Eli löytääkö miesopiskelija(t) miten helposti tuheroa noissa opiskelijajuhlissa, esimerkiksi juuri sitseissä?

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:37"]

Kuningaskysymys jäi vaille vastausta.

Eli löytääkö miesopiskelija(t) miten helposti tuheroa noissa opiskelijajuhlissa, esimerkiksi juuri sitseissä?

[/quote]

Kyllä sieltä varmasti ainakin joku heikkoitsetuntoinen hiprakassa hihittävä tyttö löytyy pimppiään levittelemään.

Parikymppiset bilettää niinkuin parikymppiset bilettää. Opintojen alkuvaiheessa on varmaan alkavan aikuisuuden ja vapauden huumaa, mutta meno rauhoittuu nopeasti. Nykyään opiskelu on niin rankasti aikataulutettua, että remeltäminen ei voi jatkua kovinkaan kauaa. 

Opiskellessa maailmankuva ja arvot voivat muuttua ja kumppani vaihtuu siksi, ei "yliopistobileiden" takia. 

kivoja bileitä osakunnissa on

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 20:01"]

Tyttären porukoissa pitivät "sitsejä" eli illallisia ja tansseja joissa tehtiin kunnon tarjoillut. Tai no, mun tytär taisi tehdä ne 60-70 hengelle kavereiden avustamana 3-4 kertaa kuluneiden 3 vuoden aikana. Mutta upeita juhlia oli, muutamat iltapuvut tuli tehtyä...

[/quote]

Heh, nyt on äitimuorilla vähän kaunisteltu käsitys sitseistä... Pukujuhla kyllä, tanssit ei, syöminen sivuosassa, laulaminen ja juominen erittäin suuressa osassa. Jos sitseistä pääsee kotiin syöneenä ja omin jaloin, niin sitsi-isäntä on sössinyt hommansa.

Up

[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 11:38"]

kokemusta on nuorena opiskelijana ja nyt aikuisena ja sisäänpäin lämpiäviä ja tylsiä bileitä ovat olleet. muuten tykkään juhlia ja tavata ihmisiä mutta mulle noilla juhlilla ei ole ollut mitään annettavaa. ilmapiiri on jäykkä vaikka monet on ihan tillin tallin ja ainejärjestöihmiset häärää kukkona tunkiolla. jos ap:n mies on yhtään vanhempi opiskelija, en usko, että noihin juhliin haluaa. sitsit oli kaikista oudoin kokemus, todella teennäistä menoa. miehesi kannattaa käydä katsomassa millaista on, sitten tietää viihtyykö.

[/quote]

Sitsit on parasta! Ehkä riippuu paljon ainejärjestöstäkin, mutta meillä on ollut hauskaa. Eri-ikäisiä ja -taustaisia ihmisiä, ujojakin on ollut mukana, moni on löytänyt puolisonsa, joskus laskin että pariskuntia olisi ollut peräti kymmenkunta. Hyviä keskusteluita, harvemmin kukaan on ryypännyt liikaa ja selvänäkin on voinut olla Tälläkin hetkellä aktiivina on yksi pienen lapsen isä. Ei hän urheiluihmisenä hirveästi biletä, mutta on silti mukana.

Sitsit on kyllä tosi hyvä konsepti. Pyydä miestäs ottamaan sut mukaan!

Pahin virhe on ottaa oma puoliso mukaan niin koulun, työpaikan kuin kaverinporukan juhlimisreissuille. Been there, done that, mutta oppinut - a+ sen olla pitää!

Kokemuksia eräästä lääketieteelisestä tdk:sta. 

Juomaa ja ruokaa on bileissä riittävästi. Sitseillä ruokana oli usein naudan sisäfilettä, lohta, kuhaa tms. (erään toisen ainejärjestön sitsimakaroonilaatikon nähneenä, en voinut kuin kiittää aktiivista cateringtiimiä..). Juoma ei kertaakaan loppunut opiskelijaaikanani kesken.

Ja, kyllä juhlissa tapahtui paljon, mutta se mikä seuran tiloissa tapahtui, se sinne jäi. Lääkisläiset ovat tosiaan sisäsiittoista porukkaa, joskus saatettiin sotkeentua myös oikislaisiin tai kauppislaisiin. Joskus sotkeennuttiin valmiisiin lääkäreihin. 

Itse elin siivosti, mutta seurusteluni ei tuntunut häiritsevän milläään tavalla bileissä olleta, eikä estävän heidän lähentely-yrityksiä..

Mutta jos ystäviä haluaa, niin bileissä kannattaa edes käydä, vaikka sitten ilman alkoa, mutta jos et niissä käy niin vaikea se on "oikeita" kavereita saada ihan vaan luennoilla hengaamalla.

Onhan se hienoa aikaa. Nyt luen toista tutkintoa nelikymppisenä ja en jaksa enää bilettää itseäni puolta nuorempien kanssa. On silti hauska kuunnella juttuja. Samaa se on kuin 20 vuotta sitten. Hauska on myös katsoa, kun ne raahautuu pakolliseen seminaariin aamulla silmät harittaen. Jotkut on vielä humalassakin. Ihmisiä niistä tulee. Fiksuja nuoria. Pitävät vaan hauskaa.

Itse menin 21-vuotiaana lukemaan ekaa tutkintoani Tampereen yliopistoon. Olin kolmivuotisessa parisuhteessa opiskelut aloittaessani ja elimme "etäsuhteessa", mutta tunnustan, että tyttöystävää tuli sitten petettyä parin eri naisen kanssa - molemmat omasta opiskelijaporukastamme, jossa monelle kävi ihan samalla tavalla ja porukan sisäisiä suhteita kyllä oli muillakin. Mutta toisaalta sen pitkäaikaisen suhteen kaatuminen oli varmasti pidemmän päälle hyvä asia, koska ymmärsin uusissa kuvioissa, että silloinen tyttöystäväni ei ollut "se oikea" minulle (ja päinvastoin). Toivottavasti kasvoin myös hieman ihmisenä kaiken seurauksena. Aikamoisen lapsellinen olin tuossa vielä reiluna parikymppisenä - kuten suurin sa varsinkin miehistä on.

MUTTA: oma tarinani ja omat tuolloiset heikkouteni eivät tarkoita sitä, että ap:n suhteelle kävisi samoin. Kyllä hyvä ja kiinteä suhde, jossa molemmat ovat onnellisia, voi helpostikin kestää opiskelujen ylitse. Yksilö/suhdekohtaista se on, eikä yleistyksiä kannata tehdä.

Minusta ap:n kannattaa suhtautua positiivisesti miehen opiskeluun ja tukea häntä ja toivoa, että suhde kestää puolin ja toisin. Kyllä se kestää, jos on kestääkseen, jos ei, niin sitä ei ole tarkoitettu kestämään. Ei kannata stressata etukäteen siitä, mitä tulee tapahtumaan. Hyvälle peruskalliolle rakennettu suhde kuitenkin yleensä kestää paremmin kuin kyttäämiselle, mustasukkaisuudelle, stressille tai muulle turhalle vatvomiselle rakennettu hiekkalinna.

Olen opiskelija ja kaikenlaisista bileistä on usean vuoden kokemus. On olemassa pienempiä bileitä, sitsejä ja saunailtoja yms. Toiset tykkää ja toiset ei. Sitsit ovat yleensä kesyimmästä päästä, omaan makuuni kuivia kekkereitä. Jotkut saunaillatkin, mutta todellakin riippuen alasta ja porukasta. Isommissa kaupungeissa on paljon opiskelijabileitä yökerhoissakin. Mitä tulee parisuhteeseen niin... Opiskelujen alettua olin sinkku ja minua iskettiin monesti varattujen toimesta, jotkut olivat samalta tiedekunnaltakin ja vuosikurssilta. Osa kavereistani vamppasi varattuja miehiä. Pettämistä tapahtuu paljon, mutta osa ei petä millään. Tässä asiassa siis on kyse vain siitä, millainen miehesi on luonteeltaan ja millainen suhteenne on. Uskollinen mies ei petä, vaikka tilaisuuksia tulee.