Lue keskustelun säännöt.
Antakaa joku lohdutuksen sana. Mun avioliitto päättyy :(
01.09.2013 |
En haluais tähän ratkaisuun mutta vaihtoehtoja ei enää ole.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:42"]
Voitko käsi sydämellä sanoa että olet yrittänyt kaikkesi?
Olette hakeneet apua, käyneet ehkäpä parisuhdeterapiassa, perheasiainneuvottelukeskuksessa, jutelleet perhetyöntekijän kanssa tai jotain muuta? Jos ei miehesi suostunut moisiin, niin olet varannut ajan itsellesi ja yrittänyt oikeasti pelastaa parisuhteen?
[/quote]
Miksi toisen pitäisi yrittää kaikkensa jos toinen ei yritä yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne, voimia toivotan kohtalotoverisi ollaan. Miehellä on jo uusi suhdekin, kun minä vasta toipumassa tästä kaikesta. Itse yritin kaikkeni, pariterapiaakin useamman kerran. Mies oli jo ratkaisunsa tehnyt. Uskon, että elämällä on tarjottavaa vielä meillekin ja kaikki tulee korjaantumaan hyvin päin meidän molempien elämässä, vaikka nyt onkin raskasta. Tuollainen mies joutaakin lähteä ;)
Parempi yksin kuin onnettomassa suhteessa. Sä pärjäät kyllä ja sulle käy kuule hyvin! Nyt on raskasta, mutta se helpottaa ja sitten sulla alkaa uusi parempi elämä. Ja löydät vahvan miehen kun olet otsekin oppinut vahvaksi.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:42"]
Voitko käsi sydämellä sanoa että olet yrittänyt kaikkesi?
Olette hakeneet apua, käyneet ehkäpä parisuhdeterapiassa, perheasiainneuvottelukeskuksessa, jutelleet perhetyöntekijän kanssa tai jotain muuta? Jos ei miehesi suostunut moisiin, niin olet varannut ajan itsellesi ja yrittänyt oikeasti pelastaa parisuhteen?
[/quote]
Miksi toisen pitäisi yrittää kaikkensa jos toinen ei yritä yhtään?
[/quote]
Miten olisi ihan lasten takia? Tekee pahaa tämä nykymaailma, jossa erotaan omista itsekkäistä syistä ja lapsilla on isäpuolta ja äitipuolta ja niissä suhteissa lapset ovat pelkkä riesa, joista kukaan ei jaksa välittää.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:42"]
Voitko käsi sydämellä sanoa että olet yrittänyt kaikkesi?
Olette hakeneet apua, käyneet ehkäpä parisuhdeterapiassa, perheasiainneuvottelukeskuksessa, jutelleet perhetyöntekijän kanssa tai jotain muuta? Jos ei miehesi suostunut moisiin, niin olet varannut ajan itsellesi ja yrittänyt oikeasti pelastaa parisuhteen?
[/quote]
Miksi toisen pitäisi yrittää kaikkensa jos toinen ei yritä yhtään?
[/quote]
Miten olisi ihan lasten takia? Tekee pahaa tämä nykymaailma, jossa erotaan omista itsekkäistä syistä ja lapsilla on isäpuolta ja äitipuolta ja niissä suhteissa lapset ovat pelkkä riesa, joista kukaan ei jaksa välittää.
[/quote]
Lasten takia nimenomaan on tärkeää, että äiti on onnellinen ja voi hyvin. Parempi olla eroperheestä kuin elää keskellä paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hoidatte lapsenne yksin tai yhteishuoltajuudessa. Jos ei yhteishuoltajuus tule kyseeseen, antakaa lapset miehelle aina kun haluaa. Saatte omaa aikaa ja lapsista taistelu on kaikkein paskinta.
Hoitakaa naiset itseänne, pitäkää huolta että jaksatte kodin, työn ja jäljellejäävän perheen pyörityksen. Katkeruudesta ei seuraa hyvää, unohtakaa katkeruus. Lapset voivat hyvin jos vanhemmat voivat hyvin :) Ero on kriisi! Sallikaa itsellenne suruaika ja toipumisaika.
Eron jälkeen on elämää, vaikkei itsestäkään heti siltä tuntunut. Pari miestä oli laastarina liian pian. Nyt neljän vuoden kuluttua erosta yritetään vakavampaa suhdetta ihanan miehen kanssa, omat lapseni kuviossa tiukasti ja hyvältä tuntuu!
Vanhemmista paljolti kiinni miten ero hoidetaan ja lapset ovat perheen käyntikortti, peilaa perheen arvoja ja tilaa.
Elämä kantaa, voimia naiset!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:42"]
Voitko käsi sydämellä sanoa että olet yrittänyt kaikkesi?
Olette hakeneet apua, käyneet ehkäpä parisuhdeterapiassa, perheasiainneuvottelukeskuksessa, jutelleet perhetyöntekijän kanssa tai jotain muuta? Jos ei miehesi suostunut moisiin, niin olet varannut ajan itsellesi ja yrittänyt oikeasti pelastaa parisuhteen?
[/quote]
Miksi toisen pitäisi yrittää kaikkensa jos toinen ei yritä yhtään?
[/quote]
Miten olisi ihan lasten takia? Tekee pahaa tämä nykymaailma, jossa erotaan omista itsekkäistä syistä ja lapsilla on isäpuolta ja äitipuolta ja niissä suhteissa lapset ovat pelkkä riesa, joista kukaan ei jaksa välittää.
[/quote]
Lasten takia nimenomaan on tärkeää, että äiti on onnellinen ja voi hyvin. Parempi olla eroperheestä kuin elää keskellä paskaa.
[/quote]
Totta tuokin. Harva nainen kuitenkaan eron jälkeen keskittyy lapsiin, vaan juostaan miesten perässä ja sitten tuodaan kotiin jos minkälaista "kaveria". Lapset pidetään rikkinäisissä kirpparirääsyissä, mutta rahaa löytyy kuitenkin aina tupakkaan ja siideriin. No, eivät kaikki ole tietysti samaa kaliiperia ja sympatiani ovat täysin niiden naisten puolella, jotka ovat tulleet kaltoin kohdelluiksi ja eron jälkeen katselevat uusia miehiä vasta kun lapset eivät äitiä tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehet on niin paskoja? Järjestään eron syynä on mies, joka ei vaan saa paskaansa kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin 25 vuoden yhteiselon jälkeen samoista syistä kun sä kolmisen vuotta sitten. Hetkeäkään en ole katunut päätöstä. Yritä säilyttää hyvät välit lasten isään lasten takia ja myös sen vuoksi että niin pääset itsekin helpommalla. Älä katkeroidu. Mua on auttanut eteenpäin myös kirja nimeltä "Surun työstäminen."
p.s. Muista että miehet ei maailmasta lopu mikäli semmoisen vielä rinnallesi haluat. Mä nuolin vuoden haavojani, mutta sen jälkeen on vipinää riittänyt vaikka en ole mikään kaunotar ja ikää melkein 50 vuotta. Pidä hyvää huolta itsestäsi ja lapsistasi.Ota iisisti, tsemppiä.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 23:33"]
Muru honey honey
[/quote]ei tä oo muru, höhlä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällöttää nuo provoilijat, jotka väittävät, että eronnut nainen ei välitä lapsistaan vaan siideristä ym. Oikeesti, että ihmiset voi olla ilkeitä. Mitäs jos oma miehesi lähtisi (tai vaikka jäisi auton alle ja kuolisi)? Automaattisesti lakkaisit rakastamasta ja hoitamasta lapsiasi?
ap:lle paljon voimia!
Miksi minustakin tuntuu että tämä on muru? Ap voi kieltää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:08"]
Miksi minustakin tuntuu että tämä on muru? Ap voi kieltää :)
[/quote]
Otsikko on hyvin murumainen, mutta tästä puuttuu se tietty pieni ripaus draamaa. Muru olisi varmasti viitannut edes vähän aikaisempiin tapahtumiin, ja jtn maininnut täydellisistä häistä joita vietettiin vasta pari kk sitten.
Ja ap:n allekirjoitus on "väärä".
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:42"]
Voitko käsi sydämellä sanoa että olet yrittänyt kaikkesi?
Olette hakeneet apua, käyneet ehkäpä parisuhdeterapiassa, perheasiainneuvottelukeskuksessa, jutelleet perhetyöntekijän kanssa tai jotain muuta? Jos ei miehesi suostunut moisiin, niin olet varannut ajan itsellesi ja yrittänyt oikeasti pelastaa parisuhteen?
[/quote]
Miksi toisen pitäisi yrittää kaikkensa jos toinen ei yritä yhtään?
[/quote]
Miten olisi ihan lasten takia? Tekee pahaa tämä nykymaailma, jossa erotaan omista itsekkäistä syistä ja lapsilla on isäpuolta ja äitipuolta ja niissä suhteissa lapset ovat pelkkä riesa, joista kukaan ei jaksa välittää.
[/quote]
Lasten takia nimenomaan on tärkeää, että äiti on onnellinen ja voi hyvin. Parempi olla eroperheestä kuin elää keskellä paskaa.
[/quote]
Tämä nyt on jo niin moneen kertaan todettu ainoastaan vanhempien selittelyksi omille tekosilleen, että ei jaksaisi enää edes näihin puuttua.
Lapselle on parempi riitainenkin ydinperhe, kunhan ei ole väkivaltaa tai muuta oikeasti vakavaa ongelmaa. Ero on aina todella iso kriisi lapselle, eikä lasta todellakaan lohduta äidin uudet sutinat, vaikka kuinka selittäisitte itsellenne mitä.
Se vaan ei mene niin, että kun äiti on onnellinen, lapsikin on. Jos edes hetkeksi viitsii pysähtyä miettikmään, tajuaa tyhmempikin miten naurettava koko hokema on.
Se ei sitten sulle käy, että olet edustusvaimona ja hommaat itsellesi vaikka salarakkaan (tietenkin niin että miehesi siitä tietää). Sitten voitte molemmat mennä ja tulla, mutta perhe pysyy.
No en osaa sanoa mitään, kun olen samassa jamassa.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 11:34"]
No en osaa sanoa mitään, kun olen samassa jamassa.
[/quote]
Niin tätähän on liikenteessä.. ja ite (niin kuin varmaan säkin) olin sitä mieltä naimisiin mennessä ja vielä vähän aikaa sittenkin että tämä avioliitto kestää. -ap
Voitko käsi sydämellä sanoa että olet yrittänyt kaikkesi?
Olette hakeneet apua, käyneet ehkäpä parisuhdeterapiassa, perheasiainneuvottelukeskuksessa, jutelleet perhetyöntekijän kanssa tai jotain muuta? Jos ei miehesi suostunut moisiin, niin olet varannut ajan itsellesi ja yrittänyt oikeasti pelastaa parisuhteen?