Lue keskustelun säännöt.
Eron peruminen ja omien haaveiden hautaaminen?
01.09.2013 |
Olemme olleet naimisissa kohta kaksikymmentä vuotta. Osa lapsista on isoja ja osa pieniä. Vuosi sitten mieheni teki jotain typerää, jonka vuoksi koko perheemme joutui kärsimään. Silloin kun minulla oli oikein vaikeaa päätin ottaa eron kun tilanne rauhoittuu. Viime keväänä sitten hain eron, ostin asunnon ja rakastuin toiseen mieheen. Rakastuminen oli vahinko, mutta sen hetken tunsin eläväni. Sitten kesällä minä ja yksi lapsistamme sairastuimme vakavasti ja tajusin, että en ehkä pärjää yksin lasten kanssa. Nyt olen sopinut miehen kanssa ja hänelle sopi paremmin kuin hyvin, että perumme eron. Nyt vaan sellainen tunne, että mikään ei tunnu miltään tai kaikkia tuntuu pahalta. Miten löydän taas arjen ilot ja pääsen eroon tästä levottomuudesta?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko tässä mahdollisuus alkuperäisen avioliittosi uuteen tilaisuuteen?
Miehesi on joskus kauan sitten mokannut jollakin lailla joka sinua loukkasi, ja sinä taas nyt olit jättämässä miehen ja vaihtamassa toiseen, mikä varmasti vuorostaan loukkasi miestäsi.
Olisiko mahdollista että nyt olisitte enemmän "sujut"? Ehkä miehesi arvostaa sinua enemmän kun tajusi että saattaa menettää sinut.
Ehkä sinä arvostat miestäsi enemmän kun valitsit hänet sitten kuitenkin.
Keskity kuitenkin nyt sairaaseen lapseesi ja itsesi terveydentilaan. Erota tosiaan ehtii myöhemminkin.
Jaksamista ja voimia!
Melko ruusuisesti mammat tämän näkevät.
Minä näen tämän näin; AP jätti toimivan suhteensa ihastumistensa perässä, ja kun tuli vastoinkäymisiä juoksee nyt takaisin alkuperäiseen suhteeseen. Routa porsaan kotiin ajaa.
Itse olin rakastunut toiseen mieheen ja suunnittelin eroa kun oma mieheni sairastui syöpään. Silloin päätin että en jätä miestäni sairastamaan yksin. Vaikka omat tunteeni olivatkin kuolleet miestäni kohtaan tuolloin, niin opin rakastamaan häntä uudelleen. Sairastumisesta on aikaa melkein kymmenen vuotta. Joten sinullakaan ei kannata hätiköidä. Anna itsellesi aikaa ja jos haaveileminen helpottaa oloasi niin voit haaveilla edelleen. Se ei ole kiellettyä. Kun miehesi voi helpottaa sinua ja perhettäsi vaikeassa tilanteessa, niin ota ihmeessä apu vastaan. Voimia sinulle!
Eikö sulla ole omassa ja lapsen sairaudessa tarpeeksi mietittävää? Miksi mies johon rakastuit ei auttanut sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, eikös sen ihastuksen tehtävä ollut tukea sinua? Vai eikö siitä miehestä ollutkaan siihen? Elämä ei nimittäin ole pelkkää ihastumista, vaan sitä kenestä on jakamaan se arki.
On tarpeeksi mietittävää, olet aivan oikeassa. Molemmat asiat ovat vaan niin kipeitä, että menen vain päivän kerrallaan enkä paljon omaa tilannettani mieti, lapsen tilannetta kylläkin. MIes johon rakastuin ei tiedä muuta kuin, että lapseni sairastui ja palasin siksi mieheni luo. En halunnut kertoa, sillä pelkäsin hänen tekevän päätöksiä minun takiani eikä itsensä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastuitteko molemmat samaan tautiin vai mitä ihmettä? Ja samaan aikaan? Sairauksia on niin monenlaisia.. voitko vähän valottaa, että millaisesta/millaisista sairauksista kyse, kun piti erokin peruuttaa, uusi mis jättää ja palata ex-miehen helmoihin??? En ihan nyt ymmärrä...
Ainakin ap tuntuu olevan vähintään päästään sekaisin.
Pelon takia, tällä kertaa uuden pelon ja jaksamisen pelon, takaisin siihen vanhaan jossa tietää mikä menee takuuvarmasti pieleen eikä mikään muutu.
Sanon vaan, että typerä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaudet ovat eri taudit. Lapsella leikkauksia vaativa silmäsairaus joka mahdollisesti johtaa sokeutumiseen ja minulla syöpä. Ja edellisessä viestissähän se tulikin sanottua, että piti palata entisen miehen helmoihin, se on ihan totta. En vain uskaltanut lähteä, pelkäsin, että pärjäänkö, jaksanko ja pystynkö huohehtimaan lapsista. Ja pahimmassa tapauksessa jos kuolen niin miten lapset selviävät? Myönnän, että oli raukkamaista palata, mutta siinä tilanteessa ajattelin sen olevan paras vaihtoehto, ja edelleen ajattelen niin. Tilanne keväällä oli siis se että emme puhuneet vielä lapsille mitään, erosta tai muutosta.
Ap onkin ihan sekaisin, ja siksi varmaan kysyn täältä neuvoja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 10:48"]
Tilanne keväällä oli siis se että emme puhuneet vielä lapsille mitään, erosta tai muutosta.
[/quote]
Ette puhuneet mitään, miksi sitten ostit asunnon? Kuka siellä asunnossa asui?
Siis ostin asunnon toiselta paikkakunnalta, se on valmis vuoden lopulla. Muutto olisi ollut vuoden vaihteessa. Siksi emme vielä puhuneet mitään, asuimme siis saman katon alla. Ja ettei olisi liian helppoa niin otin myös vastaan työn ensi vuoden alusta tuolta uudelta paikka kunnalta. Sama firma, mutta eri toimipiste.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on nyt sitten asunnon myynti edessä. Oletko jo työpaikalle ilmoittanut, ettet tulekaan?
Olen ilmoittanut töissä, saan pitää vanhan työni. Asunnon ehkä kuitenkin pidän, ja otan siihen vuokralaisen. Asunto asiaa en ole vielä varmaksi päättänyt.
Ap
Sinuna keskittyisin nyt itseni parantamiseen ja siihen sairastavaan lapseen (myös toki muihin lapsiin).
Ja jos se tapahtuu helpoiten "miehen helmoissa" niin sitten niin. Erota ehtii myöhemminkin. Syöpään sairastuminen ja huoli lapsesta ovat niin isoja juttuja, että ehkä nyt ei todellakaan ole aika uuteen suhteeseen muutenkaan. Tosin mä kertoisin sille uudelle jätetylle rakkaudelle asioiden todellisen laidan. Nyt se raukka vaan luulee, että lapsesi sairastuminen sai sinut tajuamaan, että haluat pysyä miehesi luonna. Saisi tuo uusi mies sitten tilaisuuden itse päättää haluaako olla elämässäsi ja miten. Tuo ei nimittäin ole kovin reilua.
Tsemppiä elämään.
Nyt ap, kannattaisi ottaa järki käteen ja haudata haaveet. Olette kumpikin, sinä ja miehesi, mokanneet ja miehesi antanut anteeksi ja sinä, et ole nähtävästi antanut anteeksi, mutta ainakin mukavuudenhalussasi haluat palata miehesi syliin.
Unohda tuo suuri rakkautesi, johon hurahdit ja sen myötä teit nopeasti elämäsi suuria päätöksiä, jotka myös vaikuttavat lapsiisi, mutta tämä hetken ihastus ei johtanut mihinkään todella syvälliseen, jos et ole voinut esimerkiksi syövästäsikään kertoa.
Keskity nyt sietämään lapsesi ja omaa sairauttasi ja mahdollisesti selviytymään siitä. Jos ja kun joskus olet selvillä vesillä, voit miettiä, mitä aikuisen elämältäsi haluat, mitä olet valmis uhraamaan, mitkä ovat haaveesi ja kuka on se mies, jota todella haluat rakastaa. Tunnetko edes häntä vielä?
Anna itsellesi vuosi aikaa, katso miltä tuntuu ensi kesänä. Teit varmasti oikean ratkaisun, lapsille sinun sairautesi, sisaruksen/oma sairaus ja ero, jossa vielä muuttaisit toiselle paikkakunnalle olisi ollut ihan liikaa. Älä edes yritä miettiä tulevaisuutta tai onnellisuutta, päivä kerrallaan eteenpäin. Ja vuoden päästä tiedät aivan varmasti, toivatko vaikeudet teidät yhteen entistä vahvempina vai erottivatko lopullisesti.
Vaikeita asioita, Sinulle tuntuu tapahtuneet paljon pienessä ajassa, liian paljon?
Kiitos vastauksista, tuo ensi kesänä asioiden taaksepäin katsominen kuulostaa hyältä neuvollta!
Ap