Korona vei opiskelijoilta bileet ja sosiaalisen elämän: "Ryyppäämisellä ja remuamisella on syvempi tarkoitus"

Se on kärsinyt. Ei ole kiinni laitettujen oppilaitosten osalta tarjottu mitään tutustumisia verkossa tai muutakaan.

Omat opintonsa aloittaneet korkeakoulu ja yliopisto-opiskelijat palasivat jo lapsuuden kotiinsa asumaan, eivätkä ole missään yhteydessä opiskelukavereihinsa.

Kulkevat vanhojen kotipaikkojensa kavereiden kanssa ja viettävät paljon perheaikaa kotona. Veikkaan, että eivät enää luultavasti kiinnity opiskelijayhteisöön.

Toinen on jo luonut oman elämänsä ihan muualle ja opiskeluista jo 1/3takana ja koko ajan ollut koronarajoitukset. Luultavasti tulee käymään myöhemminkin vain ihan pakolliset koululla ja muuten elää opiskelijapiireistä erillistä elämää.

Toinen voi ehkä vielä päästäkin opiskelijaelämään mukaan. Fuksiaika jo takana ja tulevana tutorina toivottavasti pääsee tulevien fuksien kanssa sitten juhlimaan. Oman aloittaneen porukan osalta tuskin sen ihmeemmin mitään yhteistä tulee olemaan, mutta jos löytyisi vielä joku muu porukka hänelle.

Kummallakin oli orastava kaveriporukka opintojen alussa, mutta siteitä ei ehtinyt oikein syntyä kun lähes kaikki palasivat ”kotiin”, paitsi parisuhteissa elävät, jotka kai sitten elävät lähinnä keskenään.

Tuolla sosiaalisuudesta ja remuamisella on todellakin syvempi tarkoitus. Tuossa vaiheessa luodaan verkostoja, pariudutaan, kehitetään itseä ja ylipäänsä hankitaan henkistä ja aineellista pääomaa. Kun tämä kaikki poistetaan tuossa elämänvaiheessa olevilta ihmisiltä, niin seuraukset ovat takuulla kauheat.

vali vali

Minä keskityin opiskeluun, työntekoon ja harrastamiseen. En todellakaan hankkinut haalareita.

Sama pätee muihinkin yhteisöihin. Minulla on muutama työkaveri jotka ovat olleet pian vuoden tiimissä mutta ei olla koskaan tavattu. Yhteisöllisyys on kärsinyt mutta sille pitää tehdä jotain kun siihen on taas mahdollisuus.

Onhan se "ryyppääminen ja remuaminen" oikeasti tärkeä osa nuorten elämää. Kukapa ei vanhempana muistelisi lämmöllö niitä huolettomia nuoruusvuosia, kun sai tulla ja mennä miten lystäsi, ainoa vastuuna koulunkäynti. Uskon, että on helpompaa asettua aloilleen ja keskittyä perheen ja uran luontiin, kun kokeilut on kokeiltu ja juhlat juhlittu.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla sosiaalisuudesta ja remuamisella on todellakin syvempi tarkoitus. Tuossa vaiheessa luodaan verkostoja, pariudutaan, kehitetään itseä ja ylipäänsä hankitaan henkistä ja aineellista pääomaa. Kun tämä kaikki poistetaan tuossa elämänvaiheessa olevilta ihmisiltä, niin seuraukset ovat takuulla kauheat.

Älä liioittele. Itsensä kehittäminen onnistuu etäopintojenkin avulla, opiskelemaanhan sinne on menty. Myös verkostoitumista tapahtuu koko ajan. Iso osa nuorista aikuisista ovat verkossa muutenkin koko ajan.

Asuin opiskelujen alkuvuodet toisella paikkakunnalla ja suoritin kursseja kirjatentteinä ja esseinä. En käynyt yliopistoaikana yksissäkään bileissä, enkä tutustunut kehenkään. Nyt kanssani opiskelleet suosittelevat ovat keskenään samoissa tutkimusryhmissä ja suosittelevat toisiaan hyviin hommiin tai rahoituksiin. Minä olen työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla sosiaalisuudesta ja remuamisella on todellakin syvempi tarkoitus. Tuossa vaiheessa luodaan verkostoja, pariudutaan, kehitetään itseä ja ylipäänsä hankitaan henkistä ja aineellista pääomaa. Kun tämä kaikki poistetaan tuossa elämänvaiheessa olevilta ihmisiltä, niin seuraukset ovat takuulla kauheat.

Älä liioittele. Itsensä kehittäminen onnistuu etäopintojenkin avulla, opiskelemaanhan sinne on menty. Myös verkostoitumista tapahtuu koko ajan. Iso osa nuorista aikuisista ovat verkossa muutenkin koko ajan.

Kehitän itseäni koko ajan ja kirjoitain päivittäin noin parisataa nettikommenttia. En silti ole verkostoitunut kenenkään kanssa. Vai lasketaanko tämä meidän kahden välillä tapahtuva kommunikaatio tässä verkostoitumseksi?

Kyllä mietittiin just entisten opiskelukavereiden kanssa tuota. Että miten kauheaa olisi nyt olla opiskelujensa alkuvaiheessa, uuden elämäntilanteen edessä ihan yksin ilman mahdollisuutta tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin opiskelukavereihin. Luennot sujuvat varmasti etänäkin, mutta siellä yliopistolla tapahtuu niin paljon muutakin. Luodaan uusia verkostoja, saadaan vertaistukea, jaetaan kokemuksia ja tuntemuksia opitusta, ystävystytään ja pariudutaan. Bileet on myös semmoinen yhteen hitsaava juttu, vaikka eivät tietysti mitenkään välttämätön osa opiskelijaelämää. Ystävyys tuon oman opiskelijaporukan kanssa alkoi, kun yksi tuli minun viereen istumaan ekana päivänä yliopistossa ja vähän myöhemmin hän esitteli minut omalle tutorryhmälleen. Nyt ollaan oltu läheisiä ystäviä tuon porukan kanssa yli kymmenen vuotta. Miten ison osan elämää olisi menettänyt, jos ei olisi päässyt kokemaan kaikkea sitä hauskaa mitä yhdessä sillon tehtiin! Kyllä se koettelisi opiskelumotivaatiotakin jos pitäisi yksin solukämpässä tai vanhempien luona kökkiä tietokoneen äärellä aamusta iltaan.

Yliopistot ovat nykyisin pelkkiä mädättäviä aivopesulaitoksia, joten hyvä vaan, että matto vedetään alta. Jää sukupolvellinen politrukkeja kehittymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla sosiaalisuudesta ja remuamisella on todellakin syvempi tarkoitus. Tuossa vaiheessa luodaan verkostoja, pariudutaan, kehitetään itseä ja ylipäänsä hankitaan henkistä ja aineellista pääomaa. Kun tämä kaikki poistetaan tuossa elämänvaiheessa olevilta ihmisiltä, niin seuraukset ovat takuulla kauheat.

Älä liioittele. Itsensä kehittäminen onnistuu etäopintojenkin avulla, opiskelemaanhan sinne on menty. Myös verkostoitumista tapahtuu koko ajan. Iso osa nuorista aikuisista ovat verkossa muutenkin koko ajan.

Kehitän itseäni koko ajan ja kirjoitain päivittäin noin parisataa nettikommenttia. En silti ole verkostoitunut kenenkään kanssa. Vai lasketaanko tämä meidän kahden välillä tapahtuva kommunikaatio tässä verkostoitumseksi?

Ei. En tarkoita vauva.fi:lle kommentointia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mietittiin just entisten opiskelukavereiden kanssa tuota. Että miten kauheaa olisi nyt olla opiskelujensa alkuvaiheessa, uuden elämäntilanteen edessä ihan yksin ilman mahdollisuutta tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin opiskelukavereihin. Luennot sujuvat varmasti etänäkin, mutta siellä yliopistolla tapahtuu niin paljon muutakin. Luodaan uusia verkostoja, saadaan vertaistukea, jaetaan kokemuksia ja tuntemuksia opitusta, ystävystytään ja pariudutaan. Bileet on myös semmoinen yhteen hitsaava juttu, vaikka eivät tietysti mitenkään välttämätön osa opiskelijaelämää. Ystävyys tuon oman opiskelijaporukan kanssa alkoi, kun yksi tuli minun viereen istumaan ekana päivänä yliopistossa ja vähän myöhemmin hän esitteli minut omalle tutorryhmälleen. Nyt ollaan oltu läheisiä ystäviä tuon porukan kanssa yli kymmenen vuotta. Miten ison osan elämää olisi menettänyt, jos ei olisi päässyt kokemaan kaikkea sitä hauskaa mitä yhdessä sillon tehtiin! Kyllä se koettelisi opiskelumotivaatiotakin jos pitäisi yksin solukämpässä tai vanhempien luona kökkiä tietokoneen äärellä aamusta iltaan.

Ja siis on oman työn kannalta mahtavaa, että on olemassa samalla alalla olevia ystäviä joilta pienellä kynnyksellä kysyä neuvoa ja jakaa fiiliksiä. Ystäviä voi tietenkin saada myös muualta kuin opinnoista, mutta kyllä niistä saman alan tutuista vaan on hyötyä työelämässä ja oman ammatti-identiteetin kehittymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Asuin opiskelujen alkuvuodet toisella paikkakunnalla ja suoritin kursseja kirjatentteinä ja esseinä. En käynyt yliopistoaikana yksissäkään bileissä, enkä tutustunut kehenkään. Nyt kanssani opiskelleet suosittelevat ovat keskenään samoissa tutkimusryhmissä ja suosittelevat toisiaan hyviin hommiin tai rahoituksiin. Minä olen työtön.

En minäkään käynyt bileissä enkä juurikaan viettänyt sosiaalista elämää oppilaitoksessani. Olen silti työllistynyt hyvin.

Ne ketä ei koskaan näkynyt koulutyön ulkopuolella ei myöskään näkynyt työelämässä. "Pahimmat" hurjimuskeisarit taas löytyy lehdistä, alansa huipulta ja verolistoilta. Niin se vaan menee, että yksin ponnistelulla ei pääse lähellekään samaan tulokseen kuin aikaisella verkostoitumisella.

Opiskelin yli kolmekymppisenä amk:ssa ja mullekin oli ne opiskelukaverit todella tärkeitä. En usko, että olisin edes valmistunut, jos olisi yksin pitänyt selviytyä, niin paljon tukea ja tsemppiä sain. Ja tietysti myös vastaavasti tuin ja autoin muita.

Niin kauan kuin yliopistoja on ollut olemassa, oavt opiskelijat jonkinmuotoista juhlimista kapakoissa ja kilta/osakuntatilossa. 

Vierailija kirjoitti:

Ne ketä ei koskaan näkynyt koulutyön ulkopuolella ei myöskään näkynyt työelämässä. "Pahimmat" hurjimuskeisarit taas löytyy lehdistä, alansa huipulta ja verolistoilta. Niin se vaan menee, että yksin ponnistelulla ei pääse lähellekään samaan tulokseen kuin aikaisella verkostoitumisella.

Jep, se jolla oli aina iso viinapullo mukana ja oli oikein tunnettu ryyppäämisestään on nyt erittäin hyvässä työssä, perheenisä ja aktiivinen kunnallispoliitikko. Sosiaalisuus auttaa pitkälle, yliopistossa se ehkä näyttäytyy rellestämisenä, mutta eipä sitten tarvi rellestää enää työelämässä ollessaan ja verkostot on valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla sosiaalisuudesta ja remuamisella on todellakin syvempi tarkoitus. Tuossa vaiheessa luodaan verkostoja, pariudutaan, kehitetään itseä ja ylipäänsä hankitaan henkistä ja aineellista pääomaa. Kun tämä kaikki poistetaan tuossa elämänvaiheessa olevilta ihmisiltä, niin seuraukset ovat takuulla kauheat.

Älä liioittele. Itsensä kehittäminen onnistuu etäopintojenkin avulla, opiskelemaanhan sinne on menty. Myös verkostoitumista tapahtuu koko ajan. Iso osa nuorista aikuisista ovat verkossa muutenkin koko ajan.

Kehitän itseäni koko ajan ja kirjoitain päivittäin noin parisataa nettikommenttia. En silti ole verkostoitunut kenenkään kanssa. Vai lasketaanko tämä meidän kahden välillä tapahtuva kommunikaatio tässä verkostoitumseksi?

Ei. En tarkoita vauva.fi:lle kommentointia.

Tämä oli vähän niin kuin se pointti, eli millä loikalla tänne syrjäytyneenä kirjoitteleva pääsee osaksi niitä verkostoitumisverkostoja? 

Yliopiston suurin hyöty on verkostoituminen, jos siinä onnistuu.