Tuosta mies elättää perheen -ketjusta

Tuli melkein kateellinen olo :(

Kun tutustuimme miehen kanssa 15 v sitten, olimme molemmat urasuuntautuneita, ja molempien työelämä oli nousukiidossa. Tein niska limassa hommia 20 v, mies(kin) oli säännöllisessä päivätyössä.

Nyt, olen hiljattain downshiftannut, mutta joudun edelleen käymään päivätöissä, vieraalla. Mies hellitti jo muutama vuosi sitten eli jatkaa toki yrittäjänä, mutta säännöllisiä työaikoja ei ole.

Hieman yllättäen (?) olen huomannut olevani katkera siitä, että jouduin täysipainoisesti tekemään "oman puolikkaani" kotitöistä myös edeltäneiden 5 v aikana, vaikka nyt, kun huomiotani riittää muuhunkin kuin työntekoon, huomaan, että miehellä on ollut löysää ja olisi ollut aikaa tehdä enemmänkin kuin teki. Hän on siis koko ajan osallistunut perhevelvollisuuksiin tunnollisesti, mutta tajuan, että hän olisi pystynyt enempäänkin, kun samalla minä vedin itseni aivan loppuun: helittämiseni jälkeen on mennyt melkein vuosi toipumiseen ja homma on edelleen kesken. Monta kertaa vein ja hain lapsia tarhaan/kouluun viime minuuteilla, liikennettä uhmaten, kun oli niin hektistä. Olin päivittäin liikkeellä noin kasista kuuteen, kotona saattoi vielä olla puhelinkokuksia jenkkilään tms. ja lasten mentyä nukkumaan jatkoin vielä johonkin puolilleöin, tajuamatta, että samaan aikaan mies kyllä kävi kaupassa, teki ruokaa ja hoiti lapsia, mutta päivisin hän lähetti muutaman sähköpostin, minkä jälkeen ehti mennä harrastuksiin, tavata kavereita ja muuta kivaa. Valittelin ennen elämänmutostani väsymystäni, lähes burnoutia, mutta missään vaiheessa mies ei tehnyt aloitetta ottaa vielä merkittävämpää osaa perheeseen liittyvistä velvollisuuksista. Itse kyllä hoidin kotihommat lähes täysin yksin ollessani äippävapaalla ja miehen edelleen tehdessä säännöllistä päivätyötä.

Tästä asiasta on nyt tullut ihan mahdottoman vaikeasti sulateltava asia minulle ja myönnän tosiaan olevani jopa katkera, kun mies kuitenkin vähemmällä aikapanoksella pystyisi elättämään perheen vaikka kokonaan eikä ole näin kuitenkaan tehnyt. Olen tuonut oman panokseni perheen kassaan, mutta tuntuu väärältä, että vaikka se on minulta vaatinut ennen downshiftaamistani luvattoman suuren aikapanostuksen, olen samalla joutunut osallistumaan perhevelvollisuuksiin ihan täysillä. Mainittakoon, että mies näkee asian eri tavoin ja sanoo pystyneensä joustamaan enemmän esim. lasten sairastellessa jne.

Melkein toivon, että näette minun olevan täysin väärässä, sillä tämä asia on ajanut suhteemme hyvin tulehtuneeseen tilaan. Kommentteja siis!?

Olen korkeakoulutettu, hyvin tienannut, mutta tällä hetkellä olen sitä mieltä, että tämä tasa-arvon tavoittelu on mennyt liiallisuuksiin. Olisin täysin tyytyväinen kotiäitinä, ja silloin hoitaisin kotihommat nurisematta. Please, auttakaa mua silmien avaamisessa!