"Tunnetko" jonkun ihmisen ilman, että hän edes tietää sinut?
Tunteminen on ehkä vähän huono sana, mutta onko teillä tällaisia kuvioita:
Harrastuskaverini tyttöystävä on töissä lähikaupassamme (asun Helsingissä), mutta ei tiedä kuka olen. Käyn usein hänen kassallaan. Tiedän hänen kuulumisensa välillä hyvinkin tarkkaan, esim. että hänen kissansa leikattiin. Olen joskus ajatellut, että jos kysyisin ohimennen että kuinka kissasi leikkaushaava voi tai että löysitkö hyviä tuliaisia Italian matkalta...
Kommentit (6)
Tavallaan. Miespuoliset ystävät saattavat puhua vaimoistaan, joiden kuvat näen vaikka facebookissa. Kaupungilla kun tulevat vastaan, tekisi mieli tervehtiä ja kysyä miten sen ja sen asian kävi. Nykyään vaan kaikki on niin mustiksia, että en kehtaisi. Eri asia jos miehensä mukana ja esittelisi meidät.
Samoin työkaverien miehet ja lapset on kuin omia tuttuja kun heistä kuulee päivittäin. Työpaikalla kerrotaan hyvinkin tarkkaan Mikon tyttöystävästä ja siitä minne Mikko pääsi opiskelemaan, katsellaan kuvia jne.
En usko, että kukaan on mustis. Ärsyttää toisten asioiden vatvominen. Monesti sen siipan kertoma totuus ei ole koko totuus tai voi olla kovin vääristeltykin. Mutta sitähän ei yksinkertaiset ihmiset ymmärrä.
Tunnen. Eräs työkaveri on avautunut minulle avioliitostaan ja tiedän hänen vaimonsa ongelmista aika paljon. No, toisaalta, ehkä on parempi, että hän purkaa sydäntään minulle kuin jollekin joka tuntee hänen vaimonsa livenä. Minä en edes voi levitellä tai juoruta niistä kellekään.
Naapuritalossa asuvan naisen blogia seuraan muutaman kerran viikossa. Hän ei siis minua tunne, usein tulee kadulla vastaan, mutta minä tiedän hänen asuntonsa sisutuksen ja lasten määrän/nimet ja mitä tekevät, missä matkustavat jne.
Minulla oli eräs kaveri/ystävä, joka kertoili todella avoimesti muiden ihmisten henkilökohtaisia asioita. Ei edes mitenkään anonyymisti, vaan ihan etu- ja sukunimellä. Kerran pyysin häntä olemaan diskreetimpi, kun en todellakaan halunnut kuulla enempää erään hänen - minulle tuntemattoman - tuttavansa avio-ongelmista. Olin jo ehtinyt kuulla tämän työpaikasta (arvostetussa virassa, tunnettu), miehen väitetystä syrjähypystä ja muista intiimeistä yksityiskohdista.
Tästä kehittyi ihan kunnon riita, ystäväni kun piti itseään hyvin luotettavana ihmisenä, jolla oli erityinen kyky auttaa muita ihmisiä ongelmissaan. Lopetin ystävyyden tämän "pyhimyksen" kanssa, minkä jälkeen kuulin hänen levitelleen minun asioitani yhteiselle tuttavapiirille.
Tämän ihmisen ympärillä on siis runsaasti ihmisiä, jotka tietävät poikkeuksellisen paljon asioita ihmisistä, joita eivät ole koskaan tavanneetkaan.
En tunne, mut mä sit taas kohtaan noita ihmisiä jotka tuntee mut joko sisarteni tai äitini kautta.
Se on ihan helkkarin rasittavaa.