Lue keskustelun säännöt.
Miksi etäisän uuden kumppanin pitäisi väkisin luoda suhde miehen lapsiin?
20.08.2020 |
Toisesta keskustelusta jäin pohtimaan. Miksi isällä ei saa olla erikseen rakastavaa parisuhdetta ja rakastavaa suhdetta lapsiinsa? Jos isän aika jaetaan kumppanin ja lasten välillä, lasten ehdoilla, niin miten lapset tästä konkreettisesti kärsivät? En puhu nyt kylmästä tai huonosta kohtelusta, vaan yksinkertaisesti siitä että isä pitää nämä ihmissuhteet erillään.
Kommentit (36)
Joskus luin täältä keskustelun, jossa äiti-ihminen harmitteli kun itse on kärsinyt synnytystuskat ja äitipuoli pääsee "valmiiseen pöytään" nauttimaan vanhemmuuden "helpoista" puolista. Hänen lapsillaan oli siis hyvä suhde isän uuteen kumppaniin. Voi hyvänen aika. Äitipuoli näköjään tekee aina väärin, tekipä mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa olla. Mutta kestääkö uuden naisen itsetunto sitä, että tulee tilanteita joissa lapset menevät edelle. Eli sovitut tapaamiset peruuntuvat koska lapset tarvitsevatkin isää.
Kyllä sen vaan on kestettävä. Lapset tulevat aina ensin. Jos tätä ei pysty hyväksymään, on paras etsiä lapseton seurustelukumppani.
Välillä mietin näitä uusioperhe-hehkuttajia, että mitkä motiivit siellä oikeasti on taustalla. Pitääkö se uusi kumppani saada siihen väenväkisin muka joksikin ”oikeaksi” perheenjäseneksi, rahoittamaan yh-vanhemman elämää? ”Koska mehän ollaan perhe”?
No v*ttu kun ei olla.
Lapsilla ON vanhemmat. Erosta huolimatta he ovat perhe edelleen. Lapsettoman ei pidä sotkeentua siihen rahallisesti tai muutenkaan.
🇺🇦🇮🇱
Pitää muodostaa siksi, on että isä voi sitten väkisin ulkoistaa lasten- ja kodinhoidon uudelle rakastavalle naiselle, jonka suuri sydän ei kestä nähdä lapsen kärsivän ja tyytyy siten elämään miehen miellyttäjänä hoitaen miehelle epämiellyttävät vastuut, pyhittää elämänsä muiden palvelemiseen.
Toinen syy mahtaa olla se, että suhteenne lujittaminen edellyttää yhteistä lasta. Täytyy muodostaa edes etäinen kiintymyssuhde bonuslapsiin, jotta voitte aloittaa perheleikin ja pukata yhteisen ankkurilapsen kun jo olemassa olevat ovat vielä pieniä.
Oikeastihan on erinomainen asia, ettei uudet kumppanit, vieraat aikuiset, sekaannu lasten elämään liiaksi, näin tekivät omat vanhempani ja toimi paremmin kuin yksikään uusioperhe.
Minä taidan olla sen toisen keskustelun aloittaja. Olen siis se, joka ihmetteli miehen tapaa lähetellä kuvia lapsistaan. Itselläni on asian käsittely vielä kesken, mutta voisin kuvitella toimivani miehen lasten kanssa samoin kuin jotkut muutkin tässä ketjussa. Eli en osallistuisi juurikaan miehen lasten elämään enkä hoitaisi heidän asioitaan. Mielestäni nuo asiat kuuluvat vanhemmille.
Voisin ehkä suostua siihen, että viettäisimme yhdessä aikaa porukalla (mies, lapset ja minä), mutta lapsenvahdiksi en suostuisi.
Ihan oikein.
Lapsikuviin voi reagoida kuten koira-tai kissakuviin. Eli sanoa, että onpa söpö tms.
Ei sinulta mitään vastuuta odoteta.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa olla. Mutta kestääkö uuden naisen itsetunto sitä, että tulee tilanteita joissa lapset menevät edelle. Eli sovitut tapaamiset peruuntuvat koska lapset tarvitsevatkin isää.
Mä olen äiti, jonka miesystävä oli pitkään ulkona lasten elämästä. 50/50 huolto exän kanssa lapsista. Lapsiviikoilla olin lasten kanssa aina. Ei tietenkään mitään treffailuja silloin. Mies luonnollisesti ymmärsi. Lapsivapaat oli etukäteen tiedossa, eikä niille mitään yllätyksiä tule, kun isä hoitaa lapset silloin. Koulun joulujuhlat jne etukäteen tiedossa ja infottuna.
Sulla ilmeisesti pienet lapset. Teinit voi tarvita isäänsä (tai äitiään) myös varsinaisten tapaamisaikojen ulkopuolella.
Kaffepulla kirjoitti:
Ihan oikein.
Lapsikuviin voi reagoida kuten koira-tai kissakuviin. Eli sanoa, että onpa söpö tms.
Ei sinulta mitään vastuuta odoteta.
Mutta kuitenkin odotetaan kehuja? Ei ole luontevaa minulle.
En ole vielä miehen kanssa jutellut. Pelkään, että hän toivoo minulta jonkinlaista osallistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa olla. Mutta kestääkö uuden naisen itsetunto sitä, että tulee tilanteita joissa lapset menevät edelle. Eli sovitut tapaamiset peruuntuvat koska lapset tarvitsevatkin isää.
Kyllä sen vaan on kestettävä. Lapset tulevat aina ensin. Jos tätä ei pysty hyväksymään, on paras etsiä lapseton seurustelukumppani.
Välillä mietin näitä uusioperhe-hehkuttajia, että mitkä motiivit siellä oikeasti on taustalla. Pitääkö se uusi kumppani saada siihen väenväkisin muka joksikin ”oikeaksi” perheenjäseneksi, rahoittamaan yh-vanhemman elämää? ”Koska mehän ollaan perhe”?
No v*ttu kun ei olla.
Lapsilla ON vanhemmat. Erosta huolimatta he ovat perhe edelleen. Lapsettoman ei pidä sotkeentua siihen rahallisesti tai muutenkaan.
Ei, he eivät ole enää perhe. Jos on erottu niin ei se ole enää perhe. Lapsi on tietenkin edelleen vanhempiensa perhettä mutta ekaät eivät toistensa perhettä, ellei haluta jäädä roikkumaan menneeseen ja elää sinkkuina vain lapsia varten ikuisuuden.
Molempien eron osapuolien pitää hyväksyä että toinen voi hankkia itselleen uuden puolison joka on jatkossa hänen perhettään. Siihen pitää kaikkien sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuitenkin odotetaan kehuja? Ei ole luontevaa minulle.
En ole vielä miehen kanssa jutellut. Pelkään, että hän toivoo minulta jonkinlaista osallistumista.
Älä kehu, jos ei ole luontevaa.
Jos mies odottaa jotain osallistumista, niin siinähän odottaa sitten. Not your call.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molempien eron osapuolien pitää hyväksyä että toinen voi hankkia itselleen uuden puolison joka on jatkossa hänen perhettään. Siihen pitää kaikkien sopeutua.
Ei ne uudet kumppanit niille lapsille mikään perhe ole. Vaan omat biologiset vanhemmat.
🇺🇦🇮🇱
Tätäkään ongelmaa ei ole tai tule kun ei ota käytettyä miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molempien eron osapuolien pitää hyväksyä että toinen voi hankkia itselleen uuden puolison joka on jatkossa hänen perhettään. Siihen pitää kaikkien sopeutua.
Ei ne uudet kumppanit niille lapsille mikään perhe ole. Vaan omat biologiset vanhemmat.
Ei tietenkään sille lapselle,ellei se itse niin päätä. Vaan tarkoitin että lapsen vanhemmalla saattaa olla puoliso eli vanhemman uusi perheenjäsen.
Kun taas eksät eivät ole enää keskenään perhe. Siihen vastasinkin kommentissani kun edellinen kommentoija oli sitä mieltä erät eronneet puoliso + lapsi muodostavat edelleen perheen. Eivät muodosta. Lapsen perheenjäseniä ovat molemmat vanhemmat juu mutta se on jo eri asia.
Riippuu mitä elämältä haluaa. Jos haluu perheen, suhde lapsiin pitää luoda. Jos haluaa kumppanin (jolla kaksoiselämä) nii ei tarvitse. Mut sit pitää kestää se et jakaa kumppanin kanssa vain pienen osan häntä ihmisenä, (vanhemmuus on aika olennainen osa ihmistä), hänen todellisuutta ja arkea. Että on aika kapea ihmissuhde sitten. Yritin niin joskus tehdä kun en jaksanut miehen sekopäistä exää ja koko sitä touhua. Ei siitä mitään tullut. Mies jolla on pienet lapset, on joka tapauksessa ensisijaisesti heidän isä. Paitsi ne isät jotka enempivähempi hylkää lapsensa. Ja niin voi tehdä vain jos on tunnevammainen. Haluan elää semmoisen kumppanin kanssa jonka kanssa voin jakaa sekä hänen et minun koko elämän, en olla joku arjen ulkopuolinen harraste
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe että mun pitää luoda mitään ihme suhdetta miehen lapseen. Etenkään vielä kun ei asuta yhdessä. Jos muutetaan yhteen niin mies hoitaa lapsensa, hoitaa sen sotkut ja viettää perheaikaa sen kanssa. Mä olen joskus paikalla, joskus en. Tähänkin mennessä on sujuvasti tehty niin että kun mies on lapsen kanssa mä näen omia ystäviä ja teen omia juttuja. Se tietenkin että jos olisi meidän yhteinen asunto minne lapsi tulisi käymään viikonloppuja niin saisi oppia vähän itsenäisemmäksi. Laittaa omat astiat tiskikoneeseen ja siivota omat tavaransa pois ja sellaisia perusjuttuja edes. Sitä on vähän liikaa paapottu vaikka iän puolesta ei enää tarttis, varmaan vanhasta tottumuksesta isä tekee vähän liikaa sen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Joitakin alapeukkuja on tullut, mutta olisiko jollain antaa ihan konkreettista syytä sille, miksi tämä ei olisi sallittua?
-ap
Miksi pitäisi? Kuka sanoo ettei ole sallittua? Ihan vapaasti voi toimia noin. Kuin myös toisella tavalla. Ei ole mitään “yhtä oikeaa” tapaa toimia.
Tämän ei pitäisi olla ongelma, jos lapsilla on äiti, joka huolehtii lapsista siten kun on sovittu.