Miten te osaatte aina olla niin tyynejä?

Mistäs sä tiedät mitä toisten kotona tapahtuu silloin kun ei ole ulkopuolisia näkemssä eikä kuulemassa.

Minulla ei ole katkennut pinna sen jälkeen kun 7 vuotta sitten jouduin hoitamaan  vammaisen (vammaisen, mutta ei älyllisesti vammaisen) lapseni kouluasioita ja oikeutta käydä koulua. Se oli niin kova prässi, että sen jälkeen mkään ei tunnu miltään ja siinäkään ei saanut pinna katketa, sillä silloin sen olisi hävinnyt heti. Opin siis myös, että tehokkaammin saa tahtonsa läpi kun painostaa rauhallisesti.

No tarkoitain näitä palstalaisia ohjeita aina.ap

Kilahtamisessa ei yleensä taustalla se riitaa herättävä asia, vaan muut tunteet ja täyttymättömät tarpeet. Eli kannattaa miettiä ennen kuin avaa suunsa, miksi minä olen nyt näin ärtynyt ja vihainen, mistä se johtuu? Usein syöminen, nukkuminen tai rakastelun antama läheisyys lievittävät kummasti oloa. Vaikeista asioista kannattaa puhua kylläisenä ja levänneenä ja pitää tavoite mielessä. Esimerkiksi, jos haluaa toisen tekevän jotain toisin, keskustelun aloittaminen syytöksin, ei johda toivottuun lopputulokseen

Eli tunnista, haluatko kilahtaa kilahtamisen ilosta vai oikeasti saada muutosta aikaan?

Ja tyyni muuten taipuu tyyniä. Ei sillä että se asiassa kovin tärkeä pointti olisi, mutta liittyy siihen kuitenkin.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 08:58"]

No tarkoitain näitä palstalaisia ohjeita aina.ap

[/quote]

Siis tämä ekalle vastaajalle.

Ei mulla aina toimi pää siten että riittää kun tietää miten pitäis toimia.  ap

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 08:59"]

Kilahtamisessa ei yleensä taustalla se riitaa herättävä asia, vaan muut tunteet ja täyttymättömät tarpeet. Eli kannattaa miettiä ennen kuin avaa suunsa, miksi minä olen nyt näin ärtynyt ja vihainen, mistä se johtuu? Usein syöminen, nukkuminen tai rakastelun antama läheisyys lievittävät kummasti oloa. Vaikeista asioista kannattaa puhua kylläisenä ja levänneenä ja pitää tavoite mielessä. Esimerkiksi, jos haluaa toisen tekevän jotain toisin, keskustelun aloittaminen syytöksin, ei johda toivottuun lopputulokseen

Eli tunnista, haluatko kilahtaa kilahtamisen ilosta vai oikeasti saada muutosta aikaan?

[/quote]

Hyvä viesti, tykkäsin. Mutta mitä jos on vaan ärtynyt olo, eikä sitä saa pois ? (esim. pms)

En minä ole tyyni enkä haluakaan olla. Miksi ihmeessä pitäisi? Eikö jokainen ihminen saa olla temperamentiltaan sellainen kuin on? Meillä kyllä riidellään kunnolla kun riidellään, eikä kumpikaan koe sitä ollenkaan ikäväksi asiaksi vaan meidän luonteillemme sopivaksi tavaksi puhdistaa ilmaa ja selvittää asiat. 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 09:00"]Ja tyyni muuten taipuu tyyniä. Ei sillä että se asiassa kovin tärkeä pointti olisi, mutta liittyy siihen kuitenkin.[/quote]

jaa. Tota en tajunnutkaan. Ok, kiitos. Täähäm on muutenki täynnä kirjoitusvirheitä ku puh kirjoitan enkä jaksa laittaa kaikkia väli- ja lainausmerkkejä. Osaan kuitenkin kirjoittaa aggressiivinen ja naiivi. Hyvö alku sekin? ;)

8 ja 10 =ap

Ei varmaan kukaan ole aina tyyni, mutta parempi ne asiat on tietenkin yrittää puhua kuin räjähtää. Siitä räjähtämisestä harvemmin syntyy mitään rakentavaa, toki joskus räjähtäminenkin voi olla paikallaan.

Mä räjähdin ihan mitättömästä syystä toissailtana, koska en ollut juurikaan ollut pihalla koko päivänä. Jätin lapsen iltatoimet miehelle ja lähdin lenkille. Se auttoi välittömästi.

Minä olen tyyni, olen opetellut itsehillintää ja rauhallisuutta. Inhoan huutamista ja pinnan menetystä, en halua itse räjähtää enkä kuunnella muidenkaan huutamista. Meillä ei kotona huudeta oikeastaan koskaan. Jos on väsynyt tai ärtyinen olo, silloin keskityn entistä huolellisemmin itsehillintään. Ärtyneenä ei aleta selvittää parisuhdeongelmia tai opettaa teinille käytöstapoja

Kun huomaan suuttuvani, pistän pelin hetkeksi poikki. Menen eri huoneeseen jos mahdollista, hengittelen syvään ja päästän kiukusta irti. Suuttuneena ei saa sanoa mitään eikä tehdä mitään, se ei koskaan ole rakentavaa. Hetki hiljaisuutta ja itsensä kokoamista, ajattele ensin miten alat tilannetta purkaa ennen kuin avaat suusi.

Joidenkin mielestä riitely puhdistaa ilmaa, mutta mun mielestä päinvastoin. Riidassa tulee aina sanottua jotain mitä ei tarkoita, tai vaikka tarkoittaa niin sanoo tarpeettoman rumasti. Olen itse sellainen että jään vatvomaan näitä kiukkuisia tiuskaisuja ja pahoitan niistä mieleni. En osaa ajatella että ei se sitä tarkoittanut - mitäs sitten sanoi jos ei tarkoita! Miksi pitää tahallaan loukata toista, varsinkin kun tietää mikä sitä eniten satuttaa? En halua itse tehdä sellaista enkä hyväksy että mua tahallaan loukataan, oli vihainen tai ei.

minä räjähdän herkästi. tai räjähdin. kunnes jossain vaiheessa vain päätin pistää sille stopin, koska huomasin, ettei minulla ainakaan se huutaminen koskaan auttanut mitään, pitkittyi vain se oma paska fiilis. nykyään pyrin siis lähtemään lenkille, edes pienelle, vaikka postilaatikkomatkan mittaiselle, jotta saan koottua vähän itseäni ja mietittyä, onko asia sellainen, josta edes kannattaa hermostua. ei tää opettelu helppoa ole ollut, mutta pikkuhiljaa se onnistuu.

meillä tosin keskusteleminen ei pahemmin silti auta, koska mies on sellainen, että ärtyessään alkaa ilkeillä. hän ei huuda, mutta omat huonot puolensa hänenkin suuttumuksessaan on.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 09:03"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 08:59"]

Kilahtamisessa ei yleensä taustalla se riitaa herättävä asia, vaan muut tunteet ja täyttymättömät tarpeet. Eli kannattaa miettiä ennen kuin avaa suunsa, miksi minä olen nyt näin ärtynyt ja vihainen, mistä se johtuu? Usein syöminen, nukkuminen tai rakastelun antama läheisyys lievittävät kummasti oloa. Vaikeista asioista kannattaa puhua kylläisenä ja levänneenä ja pitää tavoite mielessä. Esimerkiksi, jos haluaa toisen tekevän jotain toisin, keskustelun aloittaminen syytöksin, ei johda toivottuun lopputulokseen

Eli tunnista, haluatko kilahtaa kilahtamisen ilosta vai oikeasti saada muutosta aikaan?

[/quote]

Hyvä viesti, tykkäsin. Mutta mitä jos on vaan ärtynyt olo, eikä sitä saa pois ?(esim. pms)

[/quote]

Mä oon ennen menkkoja ihan hirveä kärtty. Silloin itsehillintä ei toimi niinkuin normaalisti, joten yritän minimoida aiheuttamani tuhon siirtämällä kaikki mahdolliset stressaavat ja ihmisten kanssa tapahtuvat asiat, minkä ajankohtaan ylipäänsä voin vaikuttaa, muihin päiviin. Yritän järjestää itselleni mahdollisimman paljon aikaa murjottaa omissa oloissani vastapainoksi sille, että joudun skarppaamaan ihmisten seurassa (esim. töissä) tosi paljon käyttäytyäkseni normaalin iloisesti ja ystävällisesti.

Kerron perheelle myös, että mulla on nyt huono päivä ja kaikki ottaa päähän eikä se liity mitenkään heidän käytökseensä. Ja että kaipaan siksi omaa rauhaa.

Hemmottelen itseäni tekemällä mukavia asioita. Kiinnittämällä huomiota omaan hyvinvointiini jaksan sit muiden kanssa venyttää pinnaa, etten kilahtele jostain ihan naurettavista asioista mistä tulee vaan paha mieli kaikille.

Ennen menkkoja ei ole oikea aika alkaa selvittää ongelmia, vaikka juuri silloin ne eniten mielessä pyörivätkin. Yritän vuodattaa ennemmin päiväkirjan sivuille kuin ihmisille, koska luultavasti viikon kuluttua ne jutut eivät olekaan enää ollenkaan niin maatakaatavia. Ylipäänsä asioiden selväksi puhuminen kannattaa tehdä tilanteessa, jossa kaikki osapuolet ovat hyvin levänneitä, syöneitä ja hyväntuulisia.

Kuukautiskierrosta on toisaalta se ilo, että aina tulee myös ne päivät, jolloin tiedän olevani itse aurinko, aikaansaava, hoksaava, iloinen ja minua on mahdotonta saada hermostumaan mistään.

Mulla muuten b-vitamiinien runsas syönti ihan ympäri kuukauden on auttanut yllättävän paljon pms-oireisiin, etenkin noihin henkisiin kuten ankara vitutus, masennus ja morkkistelu!

Tyynejä? Tyyniä meinasit siis.

Paitsi että ihmiset ovat erilaisia, on heillä myös riitojen taustalla erilaisia tarpeita. Jotkut saavat riitelystä energiaa, koska ääritunteet stimuloivat heitä. Heistä on hauska tuntea sellaista voiman tunnetta, mitä aggression ilmaiseminen heissä herättää. Toiset taas eivät osaa tai uskalla ilmaista toiveitaan, tarpeitaan ja tunteitaan ennen kuin ovat pimahtamispisteessä, jolloin riidellään kunnolla.

Minä en pidä riitelystä. Siitä ei ole seurannut meidän parisuhteeseen mitään "nyt ilman on puhdistunut" - fiilistä, vaan päin vastoin. Siitä, että kerromme toisillemme ajoissa mikä harmittaa, sen sijaan tulee juuri tuollainen tunne, että ymmärrämme toisiamme, meidän on helppo olla yhdessä jne. Siitä tulee tunne, että toinen uskaltaa luottaa siihen että häntä kuunnellaan ja hänen toiveitaan toteutetaan, ja päinvastoin. Meillä ainakin on ollut elämässä niin rankkoja aikoja, että jos silloin ei oltaisi keskitytty olennaiseen (toisen tukemiseen) vaan oltaisiin purettu se oma stressi, epävarmuus, suru, väsymys ja pelko toiseen, niin ei varmasti oltaisi enää yhdessä.

Onhan niitä, jotka eivät riitele.

Äkkiseltään tuli mieleen kaksi parisuhdetta, jotka tuon takia on päättyneet, kehutaan, että miten ei riidellä vaan on niin auvoisaa ja ihanaa ja kaikki selvitetään puhumalla. Ei riidellä ei, kun ei toinen ole sen arvoinen.

Ja kaverin parisuhde on kaatumassa tuon takia, koska mies ei vaan koskaan hermostu, vaan  puhuu, puhuu ja puhuu.

Itselläni siis nousee ainakin samantien niskavillat pystyyn, jos ei koskaan riidellä, silloin on mun kokemuksen mukaan siinä suhteessa jotain todella pahasti pielessä, jota ei vaan edes myönnetä, ihmetellään sitten vaan 20 vuoden suhteen jälkeen, että mikäs sille puolisolle tuli, kun tolleen lähti...

Riitely on kamalaa. Siinä huudetaan, ei ajatella, ei kuunnella, ei välitetä toisesta. Riidat satuttaa aina. Riita on kilpailu, kumpi onnistuu sanomaan napakammin ja satuttamaan enemmän, se voittaa. Verbaalisesti lahjakkaampi on riidoissa aina niskan päällä, ja herkempi saa kärsiä. Riita ei saa aikaan mitään hyvää. Miten sellainen voi puhdistaa ilmaa, missä rakkaalle huudetaan ja vinoillaan? Mä en halua sellaista ilmapiiriä kotiini, missä toiselle voi sanoa mitä vaan ja puolustella että "olin vihainen, en tarkoittanut". Toista ei loukata, huutaminen ja paiskominen on täysin tarpeetonta ja siitä tulee vain negatiivinen fiilis pitkäksi aikaa. Jotain särkyy aina riidan aikana, enkä tarkoita nyt maljakoita...

Puhutaan asioista HETI kun joku asia vaivaa. Ei jäädä hauduttelemaan ja paisuttelemaan asioita omassa mielessä. Jos toinen tekee jotain, mistä tulee edes vähän paha mieli, kerron siitä heti ja asia jutellaan. Jos asia vaivaa seuraavana päivänä uudelleen, siitä puhutaan seuraavana päivänä uudelleen.

Ennen tein niin, että "annoin asian olla", jos asia oli joku pieni tai ns. vähäpätöinen (mutta kuitenkin toi jollain tapaa paha mielen). Oikeasti ne asiat jää kuitenkin alitajuntaan kytemään (tai pahemmassa tapauksessa niitä alkaa yksin omassa päässä pyöritellä ja paisutella ihan eri mittakaavoihin) ja sitten kun niitä asioita joiden "annettiin olla" kertyy tarpeeksi, purkautuu ne räjähtämisenä ja pinnan palamisena.

Eli avainsana on puhuminen, rehellisyys, puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Ja tietenkin myös kuuntelu. Molempien tunteet, ajatukset ja tarpeet pitää ottaa tosissaan. AJOISSA.

Lisäksi meditoimme ja/tai joogaamme mieheni kanssa joka päivä vähintään 10 minuuttia, mutta mieluusti enemmänkin jos aikaa on. Se auttaa ihan yleisessä rauhallisuudessa ja stressitasoissa, ja opettaa käsittelemään tilanteita ja tunteita ihan eri tavalla. Eli tiedosta tunne jonka koet, mutta älä anna sen tunteen viedä, vaan "analysoi" se ja tarvittaessa tuo se tunne ilmi rauhallisesti (eli "hei, kun teit noin niin tuntui tosi pahalta koska..." ja sitten keskustellaan). Jos antaa tunteen viedä, niin toimii ennen kuin ajattelee ja silloin just iskee näitä raivokohtauksia ja pinnan palamisia. Mutta tähän tosiaan auttaa tosi paljon meditointi ja joogaaminen.

5 jatkaa:

PMS-oireisiin liittyvä ärtymyskin voi olla tyydyttämättömistä tarpeista kerääntynyttä turhaumaa ja kiukkua. Jos on 29 päivää kuukaudessa kiltti ja myöntyväinen vaimo, joka laittaa omat tarpeensa sivuun ja lasten ja miehen tarpeet aina ykkökseksi, ei ihme, etä 30. päivänä kiehuu yli. Eli pms-oireilu voi olla kiltin naisen syndroomaa - yhtään hormooneja vähättelemättä. Mutta eivät ne tunteet tyhjästä synny. Kuunnelkaa naiset itseänne ja sitä, mitä oikeasti tarvitsette. Tervettä itsekkyyttä kehiin!

Ja sille, joka sanoi, että tykkää riidellä miehensä kanssa. Ok. Pääasia, että osaatte riidellä toista loukkaamatta. Vihaisena tulee helposti sanoneeksi kaikenlaista, mitä ei oikeasti tarkoita. Niin puolisolle kuin lapsillekin.