Olenko epänormaali? Miksi nauran vaikka minulla on vaikeaa?

Minulla on. Joskus on käynyt niin, että aika järkyttävässä tilanteessa olen nauranut. Järkytys purkautuu joskus näin ja se on ns. normaalia.Työssäni lisäksi vaaditaan aika pokerinaamaa, mutta minun on välillä vaikea pidättää naurua ja peitän sen hymyyn. 

Ei todellakaan. Osaisipa itsekin olla stressaamatta.

Mä just naurankin silloin ihan hulluna ja hymyilen kuin puuhevonen kuutamolla. Ihme refleksi, josta mun pitäisi opetella pois. Kukaan ei ota todesta, että oon pahasti stressaantunut ja uupunut.

Kannattaa toki kertoa suoraan, että nyt on väsynyt ja vaikeaa. Ilmeitä ei aina osata tulkita, kun ihminen voi piilottaa todelliset tunteensa. Aina voi opetella ihmiseksi, joka oppii itsensä kanssa ja kasvaa eläessään.

Minullakin on ollut tuota. Ehkä se on mielen ja aivojen tapa hakea sopivaa suhtautumista vaikeaan tilanteeseen. Lisäksi se varmaan on kehon pyrkimystä rentoutumiseen. Nauraessahan erittyy endorfiineja, jotka ovat mielihyvähormoneja.

Nauraessa on mukavaa. Pidettiinpä sitä epänormaalina tai ei, itse ainakin paljon mieluummin nauran vaikeuksien keskellä kuin olisin ahdistuneen lamaantunut tms.

P-rullisimmat hymyilee eniten.

Oot hysteerinen

Ihan tavallista. Kun stressitaso ylittää kaiken kohtuuden, sitä ei enää hyödytä ottaa vakavasti, koska tilanne on jo karannut käsistä. Se hetki reunan yli ajamisen ja rotkon pohjalle putoamisen välissä.

Vierailija kirjoitti:

P-rullisimmat hymyilee eniten.

Et taida olla ihan terve. Positiivinen puolustusmekanismi vaikeaan asiaan on erittäin tervettä. Tämä on ihan peruspsykologiaa.

Kyllä kerronkin ihan suoraan, mutta mun antama viesti on niin ristiriitainen kun vaikutan kuulemma niin iloiselta ja huumorintajuiselta just silloin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa toki kertoa suoraan, että nyt on väsynyt ja vaikeaa. Ilmeitä ei aina osata tulkita, kun ihminen voi piilottaa todelliset tunteensa. Aina voi opetella ihmiseksi, joka oppii itsensä kanssa ja kasvaa eläessään.

Vierailija kirjoitti:

P-rullisimmat hymyilee eniten.

Ei ollut puhe ivallisesta hymystä toisille ihmisille vaan nauramisesta, vaikka yksikseen.

Hihihihihihihihi. Joka lauseen perään, oli asia mikä tahansa. Sitä sanotaan epäadekvaatiksi nauruksi. 

Uskon että se on oikeinkin tervettä. Loppujen lopuksi meidän ihmisten murheet ovat todella pieniä usein, ne vain kasvavat kohtuuttoman suuriksi kun on esim väsynyt tms. Itse aina ajattelen että olen tähänkin asti selvinnyt niin selviän mistä vaan. Niinhän sitä sanotaan että selviät mistä vain mutta tavan valitset itse. Tätä paranee miettiä...

On. En ota mitään vakavasti., En mitään. En vaikka sormeni katkottaisiin kidutuskammiossa

Faithkin astui kehiin pitkästä aikaan. Se on moikkelis vuan sullekkin.

Väsyneenä voi nauraa enemmän. Sitten nauraminen voi olla myös refleksi eikä se tarkoita että ei ottaisi mitään vakavasti. Välillä kun asiat menee ihan pieleen saattaa myös nauraa ja oikeasti ei yhtään mitään hauskaa. Myös jossain muiden seurassa johonkin joka ei oikeasti mitenkään hauskaa saatan hymyllä tai naurahdan kun se on refleksi ja suojaudun puolustaudun silloin kun en halua näyttää oikeita tunteita ja oikeasti mulla on oikeus omiin tunteisiini.