Lapsi lyhyehkön seurustelun jälkeen

Joo, samaa mieltä et ei ne "epäonnistuneet" täällä huutele. Ihanaa tietysti et joillain menny purkkiin, mut eiköhän ne oo poikkeuksia. En ikinä ottais moista riskiä, mulla on aina paska tuuri 😀

Vierailija kirjoitti:

Joo, samaa mieltä et ei ne "epäonnistuneet" täällä huutele. Ihanaa tietysti et joillain menny purkkiin, mut eiköhän ne oo poikkeuksia. En ikinä ottais moista riskiä, mulla on aina paska tuuri 😀

Etkö ole koskaan lukenut tältä palstalta tarinoita siitä, ettei elämä menekään niin hyvin?

Täällä myös esikoinen sai alkunsa aika pian. Nyt ollaan 7v oltu yhdessä ja toinen lapsikin siunaantunut. Asunto ostettu, koulut käyty ja työelämään siirrytty näiden yhteisten vuosien aikana.

14 kk:n jälkeen ensitapaamisesta meistä tuli suloisen vauvan vanhemmat. Molemmat tolkun ihmisiä. Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta, eikä olla eroamassa. Elämässä on ollut monenlaisia vaikeuksia, on juuri nytkin, mutta lapsistani olen todella onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ja sitten raskaana itket kuinka paska mies on ja miten pärjäät  jos jätät sen. Valoja tauluun taas.

Vai onko hyvät elarit tiedossa tai tarkoitus saada rikas mies nalkkiin? 

Ymmärrätkö, että elämässä voi joutua myös tilanteisiin joita ei ole ennakoinut? Ja kiitos vaan, olen täysin omillani taloudellisesti pärjäävä hyvässä ammatissa oleva nainen. Mutta kivat oletukset. Mukavaa illanjatkoa sinulle. Ap

Onko oikein kymmeniätuhansia säästössä että voit maata kotona lapsen kanssa?

Onko maksettu omistusasunto ja vakituinen työ? Millä perusteella olet valinnut isäehdokkaan?´

Ja aiotko maksaa puolet kaikesta? Vai alkaako kiukuttelu vasta kun totuus iskee naamalle? 

En tiedä mistä kiukkusi kumpuaa, mutta olen pahoillani puolestasi. Mikäli sinulla ei ole mitään asiallista kommentoitavaa, ei ole tarvetta enempää kanssasi keskustella. Toivottavasti heräät huomenna paremmalla mielellä päivään. Ap

eli aiot maksattaa miehellä kaiken. läpyläpy

Milloin palstatontuille mikään ratkaisu olisi hyvä? Viimeksi olitte karjumassa itseellisille naisille ketkä kustantaa koko lystin omasta pussista.

Ei se seurusteluajan pituus aina määritä yhtään mitään. Tiedän tapauksia joissa tultu raskaaksi todella nopeasti ja kaikki mennyt hyvin ja toisaalta pariskuntia jotka olleet yhdessä vuosia ennen lasta ja siltikään suhde ei ole kestänyt.

Minä tulin aikoinaan raskaaksi, kun olin seurustellut mieheni kanssa suunnilleen 4 kuukautta. Raskaus ei ollut suunniteltu ja meillä täysi alkuhuuma päällä... Raskausaika sujui hyvin ja molemmat odotimme vauvaa innokkaana, meillä kummallakaan ei ollut kauheasti pienistä lapsista kokemusta, miehellä varsinkaan.

Lapsen synnyttyä arki rysähti kunnolla niskaan. Olisi pitänyt olla pidempään yhdessä ja selvittää miten käyttäydytään oikeasti väsyneinä ja stressaantuneina... Olin uskonut, että mies olisi tasavertaisesti osallistuva vanhempi (oli ja on tunnollinen raha-asioissa, ystävyyssuhteissa ja työasioissa, on myös parisuhteessa luotettava) vaan olinkin yksin itkevän ja huonosti nukkuvan vauvan kanssa, lopulta olin ihan rikki väsymyksen takia. Yhdessä kuitenkin pysyttiin riidoista huolimatta.

Pikkuhiljaa mieskin kasvoi isyyteen ja nyt meillä on kaksi lasta. Aika on onneksi pehmentänyt meitä molempia ja vaikeuksista huolimatta nykyään menee ihan ok.

Monille voi jopa sopi vauva- ja pikkulapsiarki vastarakastuneena, ei torppaa seksiäkään välttämättä, kun sekin on vielä uutta.

Jos siis molemmat haluevat perheenkin.

Miksipäs ei jos oikealta tuntuu. Minä olin lasteni isän kanssa 5 vuotta ennenkuin tulin raskaaksi ja se liitto päättyi eroon myöhemmin.

Jos nyt tapaisin uuden miehen, en edes voisi odottaa noin kauaa jos haluaisimme lapsia. Eli onhan se ikäkysymyskin monella.

Vierailija kirjoitti:

Minä tulin aikoinaan raskaaksi, kun olin seurustellut mieheni kanssa suunnilleen 4 kuukautta. Raskaus ei ollut suunniteltu ja meillä täysi alkuhuuma päällä... Raskausaika sujui hyvin ja molemmat odotimme vauvaa innokkaana, meillä kummallakaan ei ollut kauheasti pienistä lapsista kokemusta, miehellä varsinkaan.

Lapsen synnyttyä arki rysähti kunnolla niskaan. Olisi pitänyt olla pidempään yhdessä ja selvittää miten käyttäydytään oikeasti väsyneinä ja stressaantuneina... Olin uskonut, että mies olisi tasavertaisesti osallistuva vanhempi (oli ja on tunnollinen raha-asioissa, ystävyyssuhteissa ja työasioissa, on myös parisuhteessa luotettava) vaan olinkin yksin itkevän ja huonosti nukkuvan vauvan kanssa, lopulta olin ihan rikki väsymyksen takia. Yhdessä kuitenkin pysyttiin riidoista huolimatta.

Pikkuhiljaa mieskin kasvoi isyyteen ja nyt meillä on kaksi lasta. Aika on onneksi pehmentänyt meitä molempia ja vaikeuksista huolimatta nykyään menee ihan ok.

Noin voi käydä vaikka olisi vuosia yhdessä ennen vauvaa. Ei oikein mikään muu tilanne elämässä vastaa sitä tilaa mitä pienen lapsen hoitaminen pahimmillaan voi olla. Ja omaa vanhemmuutta ja kriiseilyä alkaa kuitenkin käymään läpi just silloin kun se lapsi syntyy, ei sillä ole väliä kuinka pitkä parisuhde vanhemmilla on takana siinä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos se mies on vastuunsakantava ja oikea mies sinulle, niin ei se aika asiaa paranna, jos ei huononnakaan. Maailman sivu naiset ovat raskautuneet ja homma pistetty toimimaan.

Tässä kohtaa lienee myös varoituken sana paikallaan kaikille miehille, jotka eivät mistään hinnasta halua saada jälkikasvua. On kaksi vaihoehtoa joko pidätte housunne tiukasi päällänne. Tai sitten huolehditte ja vastaatte ainakin omasta ehkäisystänne, ettekä odota saati kuvittele voivanne vaatia että se on naisten vain hoidettava ehkäisynsä kuntoon ja vaikka pakolla nieltävä jälkehkäisypillereitä tai tehtävä abortti, jollei muu auta.  -Ja kaikki tämä vain koska haluatte vältellä kortsun käyttöä mutta samaan aikaan vaaditte,että nais(t)en tulisi harrastaa seksiä tai ainakin yhdyntöjä kanssanne.        

N32 kirjoitti:

Miksipäs ei jos oikealta tuntuu. Minä olin lasteni isän kanssa 5 vuotta ennenkuin tulin raskaaksi ja se liitto päättyi eroon myöhemmin.

Jos nyt tapaisin uuden miehen, en edes voisi odottaa noin kauaa jos haluaisimme lapsia. Eli onhan se ikäkysymyskin monella.

Tämä on totta. Jos ikää on yli kolmenkymmenen, niin ei siinä voi montaa vuotta jahkailla asian kanssa vaan siirtoja on tehtävä nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se seurusteluajan pituus aina määritä yhtään mitään. Tiedän tapauksia joissa tultu raskaaksi todella nopeasti ja kaikki mennyt hyvin ja toisaalta pariskuntia jotka olleet yhdessä vuosia ennen lasta ja siltikään suhde ei ole kestänyt.

Mä ajattelin samoin, kun tämän ketjun näin. Tuli mieleen yksi pariskunta, jota en tuntenut hyvin, mutta tunsin naisen opiskeluiden kautta, ja kun asuimme samalla asuinalueella, kävimme joskus lähibaarissa yhdessä. Olivat olleet kauan yhdessä ja he olivat molemmat tosi mukavia tyyppejä. Saivat lapsen suunnilleen samaan aikaan kuin me, ja muistaakseni (emme siis silloin enää asuneet edes samassa kaupungissa) heille tuli ero, kun lapsi oli jotain 1–2-vuotias. Olin todella hämmästynyt, vaikuttivat jotenkin niin sopivilta toisilleen ja sitoutuneilta yhteiseen elämään.

Vahinkoraskaus heti seurustelun alussa. Oltiin molemmat kolmekymppisiä, miehellä jo yksi lapsi aiemmasta suhteesta. Päätettiin pitää lapsi ja ainakin nämä ensimmäiset kymmenen vuotta on sujunut oikein hyvin.