Uusi mies/nainen kuvioihin avioliiton loppuvaiheissa

Ajattelet tässä ilmeisesti mikä SINUN kannaltasi olisi se kivampi vaihtoehto? Kokemuksesta voin kertoa että se kolmas pyörä on erittäin ikävä vaihtoehto, jos perheessä on lapsia. Aikuisten kesken voi säätää mitä vain. Vie valtavasti voimavaroja käsitellä eron lisäksi valheet ja pettämiset. Jos se kolmas pyörä vielä roikkuu siinä matkassa jatkossa, kysytään paljon kanttia että asiat saadaan sujumaan tunnetasolla, lasten kannalta siististi. Kaikilta kolmelta. Todellisuus taitaa vain olla useimmiten sellainen, että sen kolmannen pyörän läsnäolo loukkaa niin paljon petettyä osapuolta, että erosta ei voi tulla kovinkaan siistiä, hylätyn vanhemman negatiiviset tunteet ovat pois lasten hyvinvoinnilta, lapsillekin on liikaa jo se että isä ja äiti eroavat saati että samalla pitäisi hyväksyä uusia ihmisiä, jotka lisäävät jännitteitä. Eron jälkeenkin lapsille olisi hyväksi saada hetkittäin molempien vanhempiensa huomio ja ilo yhteisistä lapsista osakseen. Kun se kolmas osapuoli hengailee siinä mukana kun kaikki haavat ovat vielä auki, niin eipä siinä lapsille paljon iloa jää. Lasten kannalta on tärkeää mahdollisimman viisas ero. Siinä on monelle jo ihan liikaa. Vain idiootit virittelevät itselleen pakoreittejä valmiiksi. Ja 100% lastensa kustannuksella. Vanhemmuus jatkuu hautaan asti, kannattaa todella miettiä millaisen sillan tälle vanhemmuudelle siinä erossa rakentaa. MItä surekammat välit sen enemmän lapset kärsivät.

Olipas katkeraa tilitystä kakkoselta.

Itse olin huonossa avioliitossa, enkä saanut kiskaistua itseäni irti.  Sitten tuli vieras mies ja vei jalat alta.  Erosin vihdoin ja rupesin elämään oikeaa elämää sen seinätapettielämän jälkeen.

Näissä asioissa ei voi toisia neuvoa, tilanteet ovat niin erilaisia.  Mutta kerroinpa silti omani :)

Hyviä ajatuksia, kiitos. No mietin toki "minun" mutta myös lasten kannalta. Lapset menevät edelle, mutta omaa itseäkin on vaikea kokonaan sivuuttaa ja ryhtyä marttyyriksi. Jos oma puoliso ei ole vuosiin välittänyt, niin kun joku keskustelee kuin ihminen ihmiselle, niin kyllähän se hyvälle tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 23:31"]

Olipas katkeraa tilitystä kakkoselta.

Itse olin huonossa avioliitossa, enkä saanut kiskaistua itseäni irti.  Sitten tuli vieras mies ja vei jalat alta.  Erosin vihdoin ja rupesin elämään oikeaa elämää sen seinätapettielämän jälkeen.

Näissä asioissa ei voi toisia neuvoa, tilanteet ovat niin erilaisia.  Mutta kerroinpa silti omani :)

[/quote]

Millaista oli "seinätapettielämä"? Ja millaista sitten uusi oikea? Mites lapset?

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 23:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 23:31"]

Olipas katkeraa tilitystä kakkoselta.

Itse olin huonossa avioliitossa, enkä saanut kiskaistua itseäni irti.  Sitten tuli vieras mies ja vei jalat alta.  Erosin vihdoin ja rupesin elämään oikeaa elämää sen seinätapettielämän jälkeen.

Näissä asioissa ei voi toisia neuvoa, tilanteet ovat niin erilaisia.  Mutta kerroinpa silti omani :)

[/quote]

Millaista oli "seinätapettielämä"? Ja millaista sitten uusi oikea? Mites lapset?

[/quote]

Seinätapettielämä oli sellaista, että oli omassa elämässään vain huonekalu tai tapetti siellä kotona, semmonen mikä kuuluu kalustukseen.  Oikea elämä oli sitten sellaista, että sai hengittää ihan vapaasti ja toteuttaa itseään.  Lapsia ei ollut.

Mietin, kun erosin että ihmisellä on vain yksi elämä ja se täytyy käyttää viisaasti. Sillä lohduttelin itseäni, kun jätin "hyvän" aviomiehen ja hyppäsin tuntemattomaan.  Mutta en ole katunut päivääkään.  Tuosta erosta on aikaa jo 14 vuotta. Se kolmonen

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 23:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 23:31"]

Olipas katkeraa tilitystä kakkoselta.

Itse olin huonossa avioliitossa, enkä saanut kiskaistua itseäni irti.  Sitten tuli vieras mies ja vei jalat alta.  Erosin vihdoin ja rupesin elämään oikeaa elämää sen seinätapettielämän jälkeen.

Näissä asioissa ei voi toisia neuvoa, tilanteet ovat niin erilaisia.  Mutta kerroinpa silti omani :)

[/quote]

Millaista oli "seinätapettielämä"? Ja millaista sitten uusi oikea? Mites lapset?

[/quote]

Ai. Iloinenko olisi sitten pitänyt olla tuon kaiken keskellä? En ole yhtään katkera enää, erosta on aikaa ja kaikilla kaikki hyvin. Mutta ero oli erittäin ikävä juuri siksi että mukana oli kolmas osapuoli ja sen myötä kaikenlaista säätöä. Ja lapset olivat aikansa ihan sekaisin. Jos itse on se joka rakastuu, ei tietenkään halua kuulla valintojensa seurauksia muille, vaan on helppo luokitella ne katkeriksi puheiksi. Näytäpä mulle se petetty osapuoli joka valoisasti ja positiivisesti iloitsee ja kiitollisna kiittää kaikesta kokemastaan siinä eron tuoksinassa.  Tai ne lapset joiden mielestä on tosi kivaa kun se uusi aikuinen tulee siihen pörräämään samalla kun vanhemmat yrittävät päästä irti toisistaan ja koti hajoaa. Ero aiheuttaa vihaa, surua, pelkoa, katkeruutta, ahdistusta. Mitä enemmän, mitä vähemmän. Sille joka liihottelee pois ja jättää sorkut toisen niskaan menee tietysti paremmin kun voi unohtaa ne ikävät seuraukset uuden kullan kainalossa.

Niin, ei se ollutkaan, sinulla näyttää olevan tyyli kirjoittaa tuolla tavalla, sorry!

Hyvä ystäväni teki juuri niin, että päätti antaa "tunteen viedä" sen suhteen, että olisi yrittänyt vielä panostaa siihen avioliittoonsa. Harmittelee näin kymmenenkin vuoden jälkeen, että olisi sittenkin kuitenkin ollut parempi oikeasti vielä yrittää ja tajuaa, kuinka hyvin asiat kuitenkin olivat sen "tutun ja turvallisen" kanssa. Ei se  "uusi ja epävarma" sitten mikään prinssi loppupeleissä ollutkaan, arki kas kummaa hänenkin kanssaan tuli vastaan. 

Muksut ovat nyt teini-ikäisiä, toinen oireilee pahoin uusperhehässäkän takia. 

Lasten kannalta ainoa oikea vaihtoehto on ensin yrittää hoitaa liitto kuntoon. Jos ei onnistu, niin sitten hyvin hoidettu ero jossa on tilaa käydä tunteet läpi ja lapset saavat huomata että vanhemmat ovat edelleen olemassa ja rakastavat heitä- yhdessäkin. Kun tämä prokkis on hoidettu, tulee tilaa uusillekin ihmisille. Harvoinhan erossa lapsia näin oikeasti huomioidaan, mutta näin se varmaan menisi vähimmin vaurioin.