Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheet ovat eri asemassa tukiverkostojensa suhteen
01.08.2008 |
Sinä, jolla on mummolan ja sukulaisten ja puolisosia lastenhoitoapua saatavilla- olet onnekas
on monia perheitä, joilla ei ole mutta lastenhoitoapua kuin päiväkoti, varsinkin jos puolisokin tekee uraa tai perhe on yksinhuoltajaperhe
Kommentit (21)
mies on perheenjäsen, joka on sekä juridisesti että moraalisesti vastuussa jälkikasvustaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos miehet vapautetaan vastuusta ja velvotteista, niin miksi ei sitten naisia?
Jos hoidat lapsianne, teet sen tukiverkostotyönä, etkä äitinä.
Eikä nyt ruveta tappelemaan siitä että onko tukiverkkoja helppo perustaa vai ei, vaan keskustellaan niistä verkostoista jotka tulevat "ilmaiseksi".
Meillä on tilanne se, että toiset isovanhemmat hoitavat lähes päivittäin muita lapsenlapsiaan ja siinä on heille niin riittävästi tekemistä että meidän lasta on korkeintaan joskus pidetty sylissä tms mutta hän (3v) ei tunne heitä sen kummemmin että edes ymmärtäisi että ovat mummo ja pappa.
Toiset isovanhemmat ovat kyllä iloisia kun menemme kylään mutta ikinä eivät esim tule meille että olisivat "hyödyksi" ;)
Kestän tämän kyllä.
Kummivalimmoissa menimme ihan oman mokan takia pöpelikköön kun valitsimme kummit jotka asuvat kauempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset isovanhemmat siis auttaa ihan mielellään, eivätkä asu kuin 20 kilometrin päässä. Tosi paljon ovat mökillä, eläkeläisiä kun ovat. Minun vanhempani asuvat noin 200 metrin päässä, mutta heille en lapsiani uskalla hoitoon antaa. He ovat noin 60- vuotiaita ja hyväkuntoisia ihmisiä, mutta tappelevat keskenään jatkuvasti kuin kissa ja koira konsanaan ja puhuvat vanhemmille lapsillemme todella rumasti. Nuoremmat lapset pelkäävät kuollakseen heidän kahta terrieriään, jotka ovat pomoja kotonaan, hyppivät päälle ja näykkivät pikkuisia. Äitini mielestä tämä on söpöä. Siis emme ole kovinkaan usein edes heillä vieraisilla saati sitten jätä lapsia sinne hoitoon.
Vaikka isovanhemmat olisivat lähelläkin, eivät he välttämättä pysty tai halua auttaa.
suku on jäänyt juurille ja mummolat kaukana
t. ap, joka ostaa tilapäisen lastenhoitoavun pk-seudulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei ole mummolaan kovin pitkä matka, mutta ei sieltä olla koskaan oltu kiinnostuneita ainoista lapsenlapsistaan.
niin onhan se toki aivan eri tilanne jos perheessä on toinen aikuinen joka voi olla lasten kanssa silloin kun toinen on jossain asioilla tai omissa menoissaan, kuin yksinhuoltajalla tai sellaisessa perheessä jossa on mies joka ei suostu omia lapsiaan hoitamaan. Mikä on kyllä käsittämätöntä mutta näitä nyt kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihme ininää. Meillä sekä mies että minä osallistumme lasten- ja kodinhoitoon, mutta olemme uraihmisiä, eikä meillä ole tukiverkostoa. Hirveää sumplimista ja välillä lapset ovat hoidossa eri valtioissa keskenään ja välillä minä tai mies saadaan lentää puolen maapallon ympäri, että pääsee hoitamaan lapsia, kun toisen täytyy olla duunissa.
Sellasta se vaan on, että kaikilla ei ole, ja sen kanssa eletään. Tukiverkostoon voi rahalla ostaa jäseniä, jos omasta takaa ei löydy.
melko lailla perheestä itsestä kiinni. Ja avun puute ihan perheen oma syy.
En nyt puhu perheistä, jotka ovat muuttaneet kauas synnyinseuduiltaan ja vanhemmet/isovanhemmat/sisarukset ym sukulaiset ja ystävät ovat jääneet toiselle puolelle Suomea vaan suvuista joissa hoidetaan asioita riitelemällä, kieroilemalla, ja joissa on ongelmia joka lähtöön
Hirmu usein tälläkin palstalla kuulee naisten manaavan äitinsä ja anoppinsa maanrakaoon, perheen miehet taas (oma isä, veljet) eivät ole usean mielestä kykeneväisiä naisten hommiin (=lastenhoitoon)
Nuoret ihmiset ovat ehdottomia mielipiteissään ja teoissaan, joskus tulee sanottua tai tehtyä jotakin mikä loukkaa lähipiiriä lopullisesti ja tällaisessa tilanteessahan on turha ruveta välejä korjaamaan avunpyyllöillä...
Ihan itse ovat useat perheet välinsä sotkeneet sukulaisiin joista saisi korvaamatonta apua lastenhoitoon ja vanhempana jaksamiseen.
'Te joilla välit kunnossa vanhempiin mutta he asuvat kaukana, panostakaa loma-aikoihin!! Ei joka lomalla ole pakko mennä tampereen ja helsingin huvipuistoihin ja kaiken maailman hilavitkuttimiin tai kylpylöihin. Ihan normaali arkielämä isovanhempien kanssa on ainakin meidän lapsille odotettua aikaa. Ei aina tarvi järjestää jotain ihmeellistä tekemistä kovalla rahalla, ihan normaali suunnittelematon oleskelu on usein hoidossa oleville lapsille ihanaa "lomaa".
Itse olen arvostanut omien ja etenkin mieheni vanhempien osallistumista lastemme arkeen. Aina ei ole juhlia, mutta positiivisella asenteella arkikin voi olla juhlaa. Toivon että vanhempani ja appivanhempani jaksavat vielä vuosia osallistua perheemme elämään. Ei sekaantumalla, tuppautumalla, vaatimalla vaan koska he ihan itse haluavat elää arkeamme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomalaisessa kulttuurissa jotenkin ihaillaan yksin pärjäämisen pakkoa synnytyslaitokselta alkaen
ja
sitten moni PIENTEN LASTEN ÄITI (EI ISÄ!!!) NAINEN uupuu, väsähtää, masentuu...
Lapsiperheet ovat eri asemassa tukiverkostojensa suhteen
Kinastelematta siitä, miten perhe ja tukiverkosto määritellään, havahduin itse vasta omien lasten syntymän myötä ap:n huomioon. Aika pitkään urputin ja pala kurkussa nieleskelin, kun näin ympärillä aktiivisia ja toimivia isovanhempisuhteita. Joillakin onnekkailla isovanhemmat muuttivat samalle paikkakunnalle, jotta voivat olla useammin apuna. Muutamilla isovanhemmat ovat kustantaneet auton/ asunnon/ ulkomaan matkat,. Tiukin pala itselleni ovat olleet ihanat isoäidit, jotka hoitavat lapsia, kun äiti palaa töihin tai isovanhemmat hakevat lapset päiväkodista aiemmin iltapäivällä, ettei lapsille tule liian pitkä päivä.
Vaan ei auta itku markkinoilla! Aina lasi voi olla puoliksi täysi tai puoliksi tyhjä ja päätin, että hyväksyn oman elämäni ja sen, etten voi saada em. kaltaista tukea isovanhemmilta ja keskityn siihen, mikä on elämässäni hyvin. Eikä kukaan ole sanonut, että elämä olisi missään muussakaan suhteessa tasa-arvoista.
Meillä on ollut upeita MLL:n hoitajia apuna ja olen tajunnut myös sen, että on helpottavaa, ettei jää mihinkään vastavuoroisuusvelkaan hoitajien kanssa, kun korvaa hoitoavun selvästi rahassa.
Kun muutimme uudelle paikkakunnalle, enkä tuntenut ketään ennestään, yritin aikani rakentaa lastenhoitoverkostoa perheiden välille, uuvahdin siihen, kun kaikki sanoivat, ettemme tarvitse, meillä asuu mummi/ kummi/ lapsuuden ystävät lähellä, saamme heiltä apua, aina kun tarvitsemme.
Kuka saisi aikaiseksi perustaa jonkin "Vastavuoroisen hoitoavun" verkoston Suomeen sellaisille perheille, joilla ei ole, syystä tai toisesta omia ystäviä tai sukulaisia lähettyvillä auttamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman heidän apuaan olisi työn ja perheen yhteensovittaminen melkein mahdotonta, meillä on molemmilla matkustamista vaativa työ.
Kunpa aina muistaisi olla kiitollinen tukiverkostolleen!
Voivat olla sairaita, huonokuntoisia, eivät sovellu lastenhoitajiksi (alkoholi tai muu ongelma), lapsenlapsille ei ole aikaa, ei ole kiinnostusta tai halua hoitaa. Onnekkaita todella ne, joilla tukiverkot on kunnolliset.
suku on jäänyt juurille ja mummolat kaukana
t. ap, joka ostaa tilapäisen lastenhoitoavun pk-seudulla
suomalaisessa kulttuurissa jotenkin ihaillaan yksin pärjäämisen pakkoa synnytyslaitokselta alkaen
ja
sitten moni PIENTEN LASTEN ÄITI (EI ISÄ!!!) NAINEN uupuu, väsähtää, masentuu...
mutta se helpottaa vain siltä osin, että voin käydä hoitamassa heitä helpommin. Mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet
ja nainen pitkää päivää kotopiirissä
Jostain haastattelusta just luin eri ikäisten naisten mietelmiä elämästä ja kuitenkin se keski-ikä ja ruuhkavuodet (kun on yhtäaikaa parisuhteen hoitaminen/parisuhteen etsiminen, lapset, työ/ura, omien sairaiden vanhempien hoito, talon laitto/rakentaminen) olivan vanhemmista naisista se elämän ihanin ja muistorikkain aika!
ELi naiselta vaaditaan paljon nuoruudessa ja keski-iässä, pitää hoitaa läheisiä ja omaa työtä sekä omaa jaksamista. Mieheltä usein riittää että hoitaa oman työnsä työpaikalla 8-16 ja poooooiiiiis.
Mutta tässä vaiheessa elämässä myös tapahtuu eniten joita sitten vanhempana muistella...
Hyvää viikonloppua naiset! Laittakaas ne miehet tekemään ja tuomaan teille huomenna vaikka aamupala sänkyyn.
Miehen vanhempia ei kiinnosta, eivät tapaa lainkaan ja omani asuvat ulkomailla.
Kavereilla on itsellä pieniä lapsia ja vauvoja tai viettävät sinkkuelämää, jolloin meidän lapset ei oikein iske.
Olemme vain me, meidän perhe, aina ja koko ajan tiiviisti.