Osituksen pitkittäminen avioerossa

Jos ei suostu, on se pakotettava. Lakimies asialle.

On haettava käräjäoikeudestä pesänjakajamääräys. Pesänjakaja ei tietenkään toimi ilmaiseksi, ja palkkio maksetaan puoliksi. Mutta jos muu ei auta niin se on se oikeusjärjestelmän tarjoama keino.

Ositus on aina tehtävä, jos jompi kumpi vaatii. TOisaalta tähän voi olla joku käytännön syykin, kuten juristille hankalaa saada aikaa yms. Ei välttämättä ole kiusanteosta kysymys.

3 vuotta kesti ja lakimiehet oli 2.5 vuotta hoitamassa.

Pesänjakaja on helv... kallis eli jos ei sadoista tuhansista puhuta ni kannattaa kyl harkita pitkään sen mukaan ottla.

Onpa kurjaa :( Ehdottomasti vaadit pesänjakajan.

Ositus on hyvä tehdä aina, vaikka varoja ositushetkellä ei olisikaan. Se ex siippa nääs on kuolinpesässä mukana sitten kun lähtö on tullut ja ositusta ei ole aikanaan tehty.

Eksäni pitkitti 2 vuotta, talous meni kuralle ja nyt olen köyhä. Lakimies ei osannut muuta kuin kirjoittaa laskun, ja iso olikin. Pesänjakajakin oli, mutta ei voinut mitään, ja oli kallis sekin. Voisi sanoa että kaikin puolin vedätettiin huijattiin, pimitettiin ja vetkuteltiin. Juu, olen katkera, enkä osaa antaa neuvoa muuta kuin että toivottavasti et joudu samaan.

 Kiitos kaikille neuvoista. Joudun ilmeisesti todellakin ottamaan jakajan. Ex asuu yhteisessä isossa kodissa ja huvila sekä vene käytössä. Ei hyväksy, että omaisuus jaetaan puoliksi. Ei avioehtoa. Sanoo vain, että asialla ei ole mikään kiire. Ei kirjoittanut avioerohakemuksen toista osaa alle ja oikeus joutui turvautumaan haastemieheen. 

Voinko vielä osittajan tultua kehiin halutessani lunastaa talomme ja kuka päättää  sen hinnan? Ex ei aio lunastaa sitä. Mutta ei kiusallakaan hyväksy kiinteistövälittäjän arviota.

Jos ei sovinnolla ositukseen suostu niin pyydä käräjäoikeudesta pesänselvittäjän määräämistä. Voi maksaa, mutta haluatko, että tuollainen känkkänä olisi sinun kuolinpesässä mukana ja perllistesi asemaa hankaloittamassa jos kuoletkin ensin? Jo siitä kannattaa jotain hintaa maksaa.

Tuo oli hyvä näkökulma tähän dilemmaan. Siis jakajalle töitä tulossa....

sama vika.pitkitystä jo erossa,haastemies etsi ja toimitti paperit.sitten rikosilmoitus minua kohtaan vaikka itse oli pahoinpidellyt minut ja kaikki muut häirinnät.hain pesänjakajan joka totesi että 50/50.asuu yhteisessä kodissa en saa tavaroitani pois,edes henk kohtaisia.en ole kuulema saamassa mitään.hain arvioijaa koska hänen oma arvio talosta 3 kertaa pienempi kuin todellinen hinta.ilmoitti pesänjakajalle väärät tiedot talosta jotka minä korjasin heille.kunhan arvioija käy voidaan jako ns.käsitellä mutta itse jakoa ei voi tehdä ennenkuin syyttäjä katsoo viekö asian käräjille vai syyttämättä jättämis päätös ja se voi kestää useamman vuoden että sillä lailla.harhaluulo hänellä että minä maksan ainoastaan pesänjakajan koska sen olen vaatinutkin.jatkuva häirintä ja minun haukkuminen kaikille ihmissille.mutta luovuta en,aioin katsoa tämän kärsimys näytelmän loppuun

Älä annakaan periksi. Munkaan ex ei suostu maksamaan jakajan palkkiota ja vetoaa samaan eli, ettei ole tuota käräjäoikeuden vainoajaa hakenut eli minä saan pulittaa kulut. Toki ne on ulosottokelpoisia... kuankohan siihenkin menee...

Ex sanoo, ettei hänen tarvitse selvittää mitään asiaa, koska hän ei tee mitään rikosta näin toimiessaan. Laki ei aseta mitään takarajaa asioiden selvittelylle= expuolisoa saa laillisesti kiusata lähes kuinka kauan tahansa. Silti en aio antaa periksi. Uskon, että kun ex:lle selviää asumishyödyn määrä, häntä saattaa alkaa kiinnostaa omaisuuden jakaminen.  

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 18:54"]

 Kiitos kaikille neuvoista. Joudun ilmeisesti todellakin ottamaan jakajan. Ex asuu yhteisessä isossa kodissa ja huvila sekä vene käytössä. Ei hyväksy, että omaisuus jaetaan puoliksi. Ei avioehtoa. Sanoo vain, että asialla ei ole mikään kiire. Ei kirjoittanut avioerohakemuksen toista osaa alle ja oikeus joutui turvautumaan haastemieheen. 

Voinko vielä osittajan tultua kehiin halutessani lunastaa talomme ja kuka päättää  sen hinnan? Ex ei aio lunastaa sitä. Mutta ei kiusallakaan hyväksy kiinteistövälittäjän arviota.

[/quote]

Kuulostaa ihan minun ex-mieheltäni, teki kaikki samat temput. Lopulta olin niin paniikissa velkojen kanssa, että hyväksyin naurettavan osituksen, muuten olisi mennyt toiset 2 vuotta venkoiluun. Mutta ei olisi pitänyt hyväksyä, vaan jatkaa loppuun asti, lopputulos oli kannaltani kuitenkin huonompi näin jälkikäteen katsottuna. Eli älä anna periksi, kun alat vaatia osuuttasi, ettei sinulle käy kuin minulle!

t. nro 8

Miksi erossa pitäisi auttamatta hyväksyä se, mitä toinen haluaa. Ei kai kukaan aikuinen nainen enää mene naimisiin tilanteessa, jossa hänellä ei ole omaisuutta ja oma selustaa turvattuna tulevaisuuttaan varten.

Tiedän tapauksen, jossa ostius kesti 4 vuotta vasta hovioikeuden päätöksellä saatiin ositus tehtiin. Kyse oli puhtaasti kiusanteosta. Oikeus laittoi omaisuuden hukkaamiskieltoon eli mies ei voinut myydä tai vahingoittaa omaisuutta (=perheen yhteistä kotia). Oli alusta asti selvää, että ositus tulee.

Kaikkein helpointa ja ehdottomasti halvinta olisi, että saisitte osituksen tehtyä vapaaehtoisesti. Tämä olisi hyvä saada kiusantekijän tietoon.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:44"]

Miksi erossa pitäisi auttamatta hyväksyä se, mitä toinen haluaa. Ei kai kukaan aikuinen nainen enää mene naimisiin tilanteessa, jossa hänellä ei ole omaisuutta ja oma selustaa turvattuna tulevaisuuttaan varten.

[/quote]

No kuten itse ihan ekana kirjoitit, miksi erossa pitäisi hyväksyä se, mitä toinen haluaa. 

Siksi se ositus onkin, että siinä jaetaan omaisuus puoliksi, ei haalita kaikkea itselle.

Yhdessä kerätty omaisuus on yhteistä, ei vain toisen vaikka hän saattaa niin luulla. 

Ero tuli voimaan 8 vuotta sitten eikä ositusta ole vieläkään tehty... En tiedä miten se vaikuttaa esim. jos jompi kumpi kuolee yms.

Osituksen loppuun saattamisessa meni kolme vuotta ja pari kuukautta päälle. Lakimies oli mulla mukana alusta asti, ex-miehellä oli halua pitkittää osituksen valmistumista.

Mutta lopulta tossa menikin kaikki mun kannaltani parhain päin, koska ex halusi sanella ehtoja ja käsittämättömiä rahasummia, jäi mun ja asianajajani tehtäväksi lukea ehdotus läpi ja ilmoittaa että ei käy ja siihen vastaehdotus joka oli "omaisuus puoliksi". Ex vaati vähän väliä lisää rahaa, korvauksia ties mistä jne. - tuota jatkui nuo vuodet.

Kun vihdoinkin tuo loppui ja ositukseen päädyttiin, laskutus menikin niin että minä maksoin lakimiehelleni, joka ei ollut siis oikeusaputoimiston, vain 500 euroa konsultaatiosta kaikkien noiden vuosien osalta. Ex sai sen isoimman kakun, hän laaditutti paperit. 

Täällä ositus kestänyt pian 3 vuotta. Pesänjakaja määrätty vuosi sitten. Tietääkö kukaan onko pesänjakaja ainut tie yhteisomistuksen purkuun vai voiko laittaa hakemuksen suoraan johonkin? Saisi asioita edes jotenkin eteenpäin. Pesänjakajaamme ei saa yhteyttä ollenkaan. Jokin laki ositukseen pitäisi kyllä saada. Esim. Ositukselle aikaraja milloin on oltava viim. Tehtynä avioeron voimaan astumisesta. Saisi myös pesänjakajiin vauhtia.

Muistakaas nyt sitten asuntojen kanssa, että siltä ajalta kunnes ositus valmistuu, teillä on oikeus käyttökorvaukseen asunnon puolikkaastanne. Se on teidän sijoituksenne ja teille kuuluu siitä korvaus. Lain mukaan.