Lue keskustelun säännöt.
Haastava arki alkaa.
27.08.2013 |
Ensi viikolla alkaa työt. Väsyttää jo valmiiksi. Miten ihmeessä minä jaksan tulevan talven? Yksi koulussa, kaksi päiväkodissa, vuorotyö. Erityislapsen terapiakuljetukset bussilla, kotityöt, koululaisen harrastus. Yhtään ei helpota tieto, että tulevaisuudessa erityislapsella tulee olemaan koulussa oppimisvaikeuksia todella suurella todennäköisyydellä.
Parisuhdekin voi huonosti, kun mies vain olettaa, että kyllä vaimo tekee ja jaksaa. Ei piittaa lainkaan, kun yritän pyytää apua. Minun tehtävä on huolehtia, että ruoka on kannettu kaappiin ja tehty valmiiksi, pyykit on pesty, tiskit tiskattu, siivottu.. Jos hänellä on vapaapäivä ja minä töissä, ei tietenkään ole ruokaa jätetty minulle. Roskat on pöydillä, tiskit levällään. Sit ihmettelee, miksi olen pahalla päällä ja väsynyt.
Yhteistä aikaa ei ole ollut vuosiin.
Kun voisi vain unohtaa kaiken ja käpertyä peiton alle nukkumaan. Ahdistaa ja väsyttää! Jostain se voima on vain löydettävä. Ei tämä aina ole ollut näin.
Kommentit (5)
Hei.
Haluaisin rohkaista sinua. Yritän tehdä sen kahdella näkökulmalla.
1) Et voi käyttää kuin yhden päivän ja yhden hetken voimat kerrallaan. Etukäteen voimien loppumisen pelkääminen vie sinulta voimat sekä tänään että päivänä X. Koeta ponnistella luopuaksesi siitä. Se on vaikeaa, mutta lisää voimiasi, että et pelkää esim. talvea jo nyt elokuussa.
2) Jotta voisit luottaa elämän kantamiseen, tarvitset ilmiselvästi lisää tukea, apua ja vaihtoehtoja. Et voikaan repiä itsestäsi enempää voimia kuin sinulla jo on. Litran maitopurkista ei voida ottaa puoltatoista litraa maitoa, eikä sinusta enempää kuin jaksat. Koeta kumppanisi kanssa suunnitella, millä muutoksilla tulevasta talvesta selviätte. Paino sanalla MUUTOKSIA. Jonkun asian on muututtava: tuen määrän, kotiöiden laatimisen, kuljetuksen, parisuhteen kommunikaation ja reiluuden jne. Aivoriihi pystyyn! Kysy mieheltäsi millaisia muutoksia tarvitaan perheeseenne jotta selviätte ja kerro sitten omat tarpeesi. Konkreettisesti, syyttämättä ja minäviestein.
Miltä kuulostaa? Voimia ja ratkaisukykyä muutoksiin toivottaen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko auton hankinta? Ei tarttisi raahautua julkisilla, säästäisi ehkä aikaa? Entä työn vaihto normaaliin päivätyöhön?
Komppaan kolmosta ihan täysin!
Minullakin nyt syksyllä arki ja sen huolet alkoivat ryminällä: on työt, opiskelut siinä ohessa, neljän lapsen perheen pyöritys, teinien mesoamiset ymymym..
Jostain sain sitten päähäni elää päivän kerrallaan, on helpompi keskittyä yhden päivän rasituksiin ja ongelmiin, kuin miettiä niitä tuleviakin siinä samalla.
Ikäänkuin suljen korvani ja silmäni tulevalta, keskityn rätvimään nykyiset ja rätvin ne tulevat kun ne ovat kohdalla.
Ja vaikka tämä kuulostaa kuluneelta kliseeltä, niin totta se on.
Puhu vielä kerran miehelle siitä, mitä kaikkea joudut hoitamaan ja että on väärin,e ttä hän ei osallistu asioihin. Rakentavasti ja rauhallisesti ja hermotstumatta ja syyttelemättä. Kysy, miksi hän ei voi/halua osallistua myös ja miten sen perustelee, kun sinusta ei ole oikeudenmukaista, että sinä hoidat kaiken.
Voisitko tehdä lyhennettyä työpäivää/viikkoa? Se voisi helpottaa paljon.
Olisiko mahdollista palkata siivooja silloin tällöin auttelemaan? Kysy mieheltä, maksaako hän mieluummin siivoojalle vai siivoaa itse ja tekee rahoilla jotain muuta.
Sano miehellesi suoraan, että sinun jaksamisesi on koetuksella ja jos tämä neljäs passattava lapsi ei ala tekemään kotitöitä, harkitset hänestä luopumista, jotta on yksi hoidettava vähemmän.
Minulla alkoi työt viime viikolla. Tosi mukavaa nähdä kollegoita kesälomareissujen jälkeen. Aluksi väsytti, mutta tällä viikolla olen jo päässyt töihin hyvin kiinni, ja iltaisin on voinut rentoutua miehen kainalossa ja vaihtaa taas kuulumisia kavereiden kanssa. Etenkin nyt alkusyksystä on myös arvokasta, kun voi viettää aikaa ihan vain hiljaa kirjaa lukien.
Pitkä kesäloma seikkailuineen on toki mahtavaa, mutta kyllä arkikin tuntuu taas hyvältä.