Laihduin viimein unelmamittoihini, mutta se ei tehnyt minusta onnellista

Minä lopetin alkoholin juomisen, enkä myöskään ole yhtään sen onnellisempi nyt.  

Se on vähän niin kuin varakkuuden kanssakin, että kun ihminen on perus negatiivinen luonne niin sitä ei tee mikään tyytyväiseksi tai onnelliseksi.  Vika on sinulla päässä, ei painossa.  Minä olin tyytyväinen ja onnellinen hieman ylipainoisena ja olen yhä tyytyväinen ja onnellinen normaalipainoisena, ehkä hieman jopa tyytyväisempi koska olen onnistunut projektissani.

Miten et muka ole? Eikö ole kivaa olla kevyempi ja näyttää paremmalta? Miehiäkin saa paremmin..

Tuohan se on suurin syy, miksi 95 prosenttia laihduttaneista lihoo takaisin. Palkinto ei ollutkaan tarpeeksi tyydyttävä. Kaverit jaksavat ehkä muutaman viikon ihastella laihtunutta olemusta, mutta sen jälkeen sitä onkin ihan normaali ihminen, vain vähän hoikempi kuin ennen.

Kannattaa lähteä hitaasti laihduttamaan pysyviksi jäävillä elämäntapamuutoksilla, jotta säilyy sitten terveempänä.

Olen itse sekä laihduttanut (pysyvästi), että lopettanut alkoholin käytön. Ei elämä ole sen onnellisempaa, käytännössä toki helpompaa kuitenkin, kun ei tarvitse nolostella lihavuuttaan.

Ota seuraavalla kerralla parempi tavoite. Mulle laihdutus toi sen onnen mitä havittelin.

Ai. Minusta taas tuntuu ihan loistavalta kun ei ole turvonnut olo ja vaatteet istuvat kauniisti. Ei tuskastuta enää vaatteiden valitseminen ja olo on kevyt. Omalla kohdallani laihtuminen ainakin lisäsi onnellisuutta. Mutta niinhän me ollaan erilaisia.

Ap on aina tyytymätön, teki hän mitä tahansa.

Samaa mieltä, siksi elän kuin pellossa. No, tupakoinnin lopetin.