Lue keskustelun säännöt.
Mikä osa synnytyksestä sattuu?
24.08.2013 |
Siis mulla ainakin ne supistukset oli niitä kauheita, tosi kipeitä. Siihen sain jotain lääkettä, mikä ei auttanut yhtään. Supistukset jatku, ja salissa sain epiduraalin, ja samantien lähti tunto kokonaan, en tuntenut yhtään supistuksia.
Kun piti ponnistaa, en tuntenut mitään "ponnistuksen tarvetta", ponnistin vain sillon kun kätilö käski. Se oli todella raskasta ja uuvuttavaa, mutta en kyllä muistaakseni tuntenu mitään siellä alapäässä. Kätilö vain jossain vaiheessa sanoi, että nyt se tuli ulos.
Miten muilla sitten on synnytys sattunut? Oletteko tunteneet sen, kun esim. vauvan pää on siinä hollilla ja sit se tulee ulos? Ja voin kyllä sanoa, että ei mun pillu mikään iso ole, että siksi en olisi tuntenut mitään, ihan normaalikokoinen, synnytyksen jälkeen vielä tiukempi. Niin ja vauva oli melkeen 4 kg.
Kommentit (18)
Mahdollisimman luomuna olen tahtonut synnyttää ja olen myös niin saanut. Tosin synnytyksiin on liittynyt sellaisia komblikaatioita, että sairaalaolosuhteet siksi turvallinen ja hyvä valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ssupistukset olivat kestämättömiä. Luulin vielä, että minulla on korkea kipukynnys. En olisi pitkään kestänyt ilman epiduraalia. Siskollani taas supistukset olivat kivuttomia. En tosiaan tajua eroa.
Mulla sattui ponnistusvaihe ja imukuppi. Avautuminen ei ollut mulla paha. ponnistusvaihe pitkittyi kahteen tuntiin. Mulle laitettiin epiduraali (en pyytänyt sitä) ja se haittasi ponnistusta tosi paljon. Jos vielä synnytän, toivon, ettei sitä tarvitse laittaa.
En käsitä miten nykyään annetaan niin loppuvaiheessa puudutuksia että ei tunne edes työntöpolttoja, mulle ainakin sanottiin että ei anneta enää epiduraalia kun on tietty määrä senttejä auki, ei siis edes kokonaan auki, ja viimenen sentti aukesi kätilön käsipelillä, joka teki tosi kipeää. No siitä on jo kohta 19 vuotta aikaa. Työntöpoltot oli ällöttävän tuntuisia, kuin olisi ollut tulossa kaikkien aikojen suurin uloste. Ja kyllä sen vauvan syntyminen todellakin tuntui kuin olisi halkaistu kahtia, repesi paikat välilihan leikkaamisesta huolimatta, ja myös ompelu otti tosi kiepää puudutteesta ja ilokaasusta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kipeintä on tehnyt avautumisvaiheen supistukset. Keskimmäisen kohdalla sattui myös ponnistusvaiheessa pään tulo. Luulen, että siksi, kun vauva tuli hivenen huonossa asennossa.
Yhdenkään synnytyksessä en ole saanut puudutusta.
Jos saa epiduraalin, ei niitä pahimpia supistuksia tunnekaan. Mutta uskokaa tai älkää, eroa on kuin yöllä ja päivällä kun vertaa supistuksia puudutteen kanssa ja ilman. Mulla kaksi synnytystä luomuna ja kaksi spinaalin kanssa. Kahdessa jälkimmäisessa sattui vain ponnistusvaiheessa, kun vauva syntyi, tai erityisesti se pää. Kahdessa ekassa sen sijaan viimeiset avaavat supistukset olivat ihan sietämättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla supistukset on sattuneet voimistuen loppua kohti aina vaan enemmän, mutta kivuliainta on silti ollut ponnistusvaiheessa varsinkin sen pään pullauttaminen ja se vaihe kun ei saa ponnistaa, vaikka ponnistuttaa. Kaksi synnytystä takana ilokaasun voimin (joka ei kyllä paljon auttanut).
Ekassa kipeää teki supistukset, jotka eivät hellittäneet tai tauonneet hetkeksiskään. Lisäksi jossain välissä tuntui ( ei ponnistamisvaihe), että koko kroppa halkeaa, ihan varmaan kuulin jo luidenkin rutisevan :D Ponnistamisentunne on epämukava, mutta onneksi mulla iski vasta kun sai jo ponnistaa, ei tarvinnut yrittää olla ponnistamatta kuin hetki. Epiduraali auttoi, mutta ei vienyt kaikkea kipua pois. Varmaan hyvä niin, pysyi tuntemukset lopuun asti. Tokasta kivuliasta oli..hmm..ei juuri mikään? Supistukset kivuttomia (ihan kuin pieni silitys jossain tuolla sisällä) aina kalvojen puhkaisuun asti ja sen jälkeen napakat supistukset, jotka olivat ok, koska niiden väli oli kivutonta aikaa. Tosin, niitäkin ehti tulla vain vajaa kymmenen ennen kuin lapsi oli ulkona. Tai ainakin ennen kuin sai alkaa ponnistamaan (n. 10 min väli kalvojen puhkaisulla ja lapsen syntymällä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ponnistusvaihe. Esikoisella kesti 2 h ja pää tuli pikkuhiljaa. Tokassa myös ponnistusvaihe, joka taas kesti 10 min. Tässä myös tuntui kuinka lapsen pää tuli hiljalleen.
Avautumisvaihe oli ihan iisi. Ilokaasua vähän henkäilin. Mutta kun olisi pitänyt ponnistaa, olivat supistukset niin laimeita, etten tiennyt milloin kuuluisi ponnistaa:(
Tunnin jälkeen vauvan sydänäänet heikkeni ja jouduttiin avustamaan imukupilla. Se loppu ei tosiaankaan ollut kivaa!
Onneksi en ottanut epiduraalia, mitenkähän sitten olisi sen vertaakaan tiennyt milloin pitää yrittää ponnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ponnistus. Se kirvely ja poltto, tunne miten koko alapää repeää tuhanneksi palaksi... Supistukset tuli ja meni, ponnistus tuntui jatkuvana tuskana sen 10 minuuttia, kuin olisi joku hapon ja puukon kanssa alapäätä raatelemassa. Mutta samantien se kipu loppui, kun lapsi oli ulkona. Tosin istukan syntyminen oli sitten vielä kivuliasta sen rentoutumisen jälkeen....
Sitä vaan ihmettelen, että miten se ei tuntunu miltään se vauvan ulos tulo?? :D kun monella kuitenki sattui..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko homma sattuu, mutta eri tavoilla.
Supistukset on aaltomaisia, pienestä kihelmöinnistä korvennukseen ja takaisin. Minusta vanhan kansan sana "poltot" kuvaa supistuskipua parhaiten. Kovin kipu kovenee supistusten edetessä, vaikkei supistusten kesto pitene.
Ponnistuskipu tuntuu erilaiselta, se on toisaalta helpompi, kun siihen liittyy työntötyö, mutta toisaalta synnytyskanavaan työntyvä lapsi tuntuu jatkuvana pakotuksena. Minusta pahin on se kipu, kun lapsen pää työntyy ulos. Tuntuu juuri siltä kuin revittäisiin jäseniä irti, pyöreänä repeämisen tunteena. Mutta sitten se on ohi.
Tai luulee, että se on ohi, kunnes tulee kätilö painelemaan vatsaa saadakseen istukan ulos. Se on aivan erilaista kipua, sellaista kuin joku löisi sinua.
Olen synnyttänyt kolme ilman puudutuksia, näin olen kokenut kivun joka kerta. Varmaan ihmiset kokee eri tavalla. Minun on tosi vaikea kestää sellaista kipua kuin jos vaikka isken varpaani johonkin. Siksi kaikkein vaikeinta synnytyksessä on ollut kestää istukan painelusta aiheutuvaa kipua, silloin on aina tehnyt mieli lyödä takaisin :D
On se avautumisvaihe aikamoista kärvistelyä, kun luomuna synnyttää. Olin onnekas, kun en tarvinnut epiduraalia ja kestin ne kivut, kun synnytys eteni hyvällä vauhdilla. Ponnistusvaihe oli pelottavin ja kivulias myös, mutta onneksi mulla lyhyt (11 min).
miksi m' luulen etten kestäisi synnytystä ilman jotain puudutusta. ekasta oli epiduraali, vuorokauden supistuksien jälkeen. vei osan kivusta. spinaali toisesta. vei kaiken. mulle kätilö sanoi et spinaalista ei voi tuntea kipua. miten joku on voinut?
ponnistaminen vaiheessa että ei saisi ei mielestäni ollut kivuliasta, mutta kamalaa kun mitää nei tapahdu ja ei saisi, hengitystekniikka auttoi.
aika paljon sattuu jälkisupistukset toisen lapsen jälkeen kun ekastakin joutui siihen pyytämään lääkettä.
ja olen luullut että kkorkea kipukynnys .
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 22:25"]
On se avautumisvaihe aikamoista kärvistelyä, kun luomuna synnyttää. Olin onnekas, kun en tarvinnut epiduraalia ja kestin ne kivut, kun synnytys eteni hyvällä vauhdilla. Ponnistusvaihe oli pelottavin ja kivulias myös, mutta onneksi mulla lyhyt (11 min).
[/quote]
Kyllä minäkin molemmat synnytin ilman mitään kivunlievitystä, mutta silti koin avautumisen helpommaksi koska supistuksien välillä oli se kivuton hetki joka antoi voimaa. Lisäksi minulla supistukset olivat ns luonnollista kipua, tunsin että niillä on tarkoitus ja siltä kuuluukin tuntua. Mutta ponnistus oli aivan helvetillistä tuskaa alapäässä, tuntui kuin repeäisin virtsaputkeen ja peräaukkoon saakka kun koko alapää oli tulessa ja kirveli. Ajatuskin puistattaa....
- 17
se on erilaista kipua. Supistukset on omanlaisiaan, ponnistamisen tarve ei ole ihan ongelmaton olo sekään, eikä se kun mukulan pää venyttää paikat äärimmilleen. Mutta lopputulos palkitsee.