Lue keskustelun säännöt.
onko täälä muita henkisesti väsyneitä äitejä?
24.08.2013 |
kuinka te jaksatte? mistä saatte voimaa joka päivään..
mulla kaks lasta, 2v ja 3kk. enempää en halua ku en jaksa kasvattaa.. ja muutenki.
ärsyttävintä tässä on se että tiiän mitä pitäs tehä mut ei oo voimia, fyysisesti kylläki muttei henkisesti. eilen kävin käveleen metsässä kun kodinhoitaja pakotti, teki hyvää.. tänäänki ollaan illemmalla lasten kaa menossa ulos.. tiiän että oon ihan poikki kun tullaan kotiin mut pitää vaa jaksaa.. kavereilla, niillä harvoilla, haluaisin käydä kylässä mutta ei ole voimia. kummankin vanhemmat asuu kaukana, ei voi noin vaan mennä käymään. kutsuisin tännekki kylään jos jaksaisin joka kerta siivota:D 2v saa hetkessä kodin sekaisin.. luin netistä että henkinen våsymys voi johtua myös tekemättömyydestä. kyllä, olen ollut koko ikäni laiska;D -ja välttäny kaikkia asioita ettei tarvis selitellä esim riitoja.. ettei vanhempien tarvis kuljettaa vaikka harrastuksiin tai kavereille, korvessa ku asuttiin..
oon käyny jutteleen psykologilla, mut silloin ei tajuttu että oon henk.väsyny...kummallista..
ostoslistalla on että osta jotain oranssia, se antaa voimaa. yks viltti on mutta se on jo tummunut pesussa, heh..
mun mieski lukee silloin tällöin av.ta, että terkkuja <3
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 22:57"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 16:56"]
Luin ap:n tekstistä sen osan, että hänellä on kolmekuinen ja kaksivuotias lapsi, ja olin aika ihmeissäni, että aloittaja kokee olevansa jotenkin huono kun väsyttää. Ap on äiti, jolla on menossa vielä lapsivuodeaika, ja sen lisäksi siinä on hoidettavana vielä kaksivuotias, joka on vielä erittin työläässä iässä, täysin vahdittava, sotkee kaiken hetkessä jne. Kuka tahansa normaali äiti on tuossa tilassa enemmän tai vähemmän väsynyt, eikä siinä tarvitse jaksaa. Riittää, että selviää. Aika kuluu, elämä helpottaa, mutta juuri nyt elämä on sitä, että ne levon ja unen ja hyvän mielen muruset on harvassa, koska kahdessa pienessä ihmisessä on paljon työtä ja vastuuta, ja se oma aika ja lepo jää vähälle.
Ap hyvä, kuka odottaa, että jaksaisit olla yhtä energinen kuin ennen lapsia? Se odotus on täysin kohtuuton. Kaikki palaa vielä ennalleen, ja sinä virkeäksi ja onnelliseksi ihmiseksi, mutta se ei tapahdu väkisin vaan ajan kanssa. Ei ihminen ole tahdonvoimalla käyvä kone, joka valmistaa ensin uuden elämän ja pitää siitä yötä päivää huolta, ja jatkaa porskuttamista kuten ennenkin. Raskaudesta toipumiseen menee helposti lähes vuosi, ja lapsen aiheuttama psyykkinen kuormitus vie voimia vielä sen jälkeenkin.
Ole ap ylpeä ja onnellinen siitä, että olet tuonut tähän maailmaan kaksi ihanaa lasta. Riittää, että olet äiti, muuhun ei voimia tarvitse ollakaan. Ole lempeä itsellesi, ja muista että ensi vuonna tähän aikaan alkaa jo vähän helpottaa.
[/quote]
Olipa ihanaa lukea tätä....
Olin itse tulossa tekemään aloitukseen siitä, että pelkään että selviä hengissä taaperoni uhmasta. Esikoinen nyt 2v1kk, pikkusiskonsa 4kk. Esikoinen aina ollut iloinen ja ihana hurmuri, uhma alkoi jo vähän ennen toisen syntymää ja nykyään sylkee sisällä, potkii siskoaan, puree minua, ja tekee kaikkea mitä ei saa tehdä. Eikä mikään toimi... Mies on työtön, mikä vähän helpottaa, mutta kun taapero on nyt minusta mustis, niin isästä ei ole ihan niin paljon iloa... ja pikkuinen on tissitakiainen, ei huoli pulloa eikä tuttia, ja koitettu on koska minun olisi pakko päästä kaikesta eroon hetkeksi... Välillä on vaikeaa muistaa miten paljon oikeasti rakastan perhettäni.
Taustalla todettu kaksisuuntainen, nuoruudessa 3 itsemurhayritystä, lääkitystä en ole pitkään aikaan tarvinnut enkä nytkään halua....
Kirjoituksesi antoi toivoa, kyllä selviän tästä!
[/quote]
:)miten voikaan olla niin samanlaista! -meidän elämä eroaa teidän elämästä vain että mun mies on töissä.. ja mulla ei oo diagnosoitu mitään..
tuttia eikä pulloa huolita täälläkään.. tissillä vaan..
voimia kohtalotoverille ja -reille
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 22:46"]
Väsymys, ajoittain normaalia ja silloinkin osaa iloisista asioista nauttia.
Masennus, itsekästä omaan napaan tuijottamista.
[/quote]
Toivon sinulle vilpittömästi masennusta hyvä ihminen. Itselläni on tapahtunut todelal paljon rankkoja asioita ja sen seurauksena olen masentunut.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 23:08"]
Tsemppiä ap:lle! Kenenkään ei pitäisi tehdä lapsia noin pienellä ikäerolla, jos haluaa nauttia pikkulapsiajasta!
[/quote]
kiitos! no ei pitäisi mut oli vähä 'pakko', meillä ei sukulaisia lähellä, uusiin ihmisiin ei jaksa tutustua (paitsi välillä vois ehkä jaksaakki) ja tuntu että lapsi tarvii toista lasta kaveriksi. nyt jo huomaa miten 2v opettaa 3kk.lle asioita ja kumpikin nauttii<3 ihan sydäntä lämmittää! hyvä ratkaisu toisaalta...
joillaki tulee vuoden välein ja monta, en jaksais en...
ap
Kannaattako niitä mukuloita vääntää enemmän kuin yksi jos ei jaksa hoitaa?? Toisessa ketjussa on maansuru kun kärsitään lapsettomuudesta ja täällä valitaan omaa laiskuutta kun ei oikein jaksettas hoitaakaan jälkikasvua vaikka on kodinhoitajakin apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:53"]
Kannaattako niitä mukuloita vääntää enemmän kuin yksi jos ei jaksa hoitaa?? Toisessa ketjussa on maansuru kun kärsitään lapsettomuudesta ja täällä valitaan omaa laiskuutta kun ei oikein jaksettas hoitaakaan jälkikasvua vaikka on kodinhoitajakin apuna.
[/quote]
Kaikilla ei ole kodinhoitajaa.
Kukaan ei osaa ennustaa.
Ottaa päähän sinunlaiset ihmiset muutenkin, kuvitteletko olevasi jotenkin ihan helevetin täydellinen?
Älä tee sitä tai tätä jos et tiennyt että päläpäläpälä.... Jos joku valittaa flunssasta niin jäkäjäkä siitä että mitäs kävit ihmisten ilmlilla jos et kestä sitä että saatat sairastua?
Joku valittaa ruuanmyrkytyksestä niin et ymmärrä miksi ihmiset syö jos sitten valittaa kun tietää että ruuasta voi tulla kipeäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, Ap!
Tuntemuksesi ovat aivan normaaleja tuollaisessa vaikeassa tilnteessa. Sinulla on kaksi lasta pienellä ikäerolla. Se on haastavaa. yksikin vauva on haastava usein. Yksikin 2-vuotias voi olla haastava. Tilanne ei kuitenkaan ole lastesi syytä. Ota vastaan kaiki apu, mitä voit saada. Höllää vaatimustasoasi. Olin monta kertaa hyvin uupunut, kun lapseni olivat pieniä, mutta nyt, kun nuorinkin on 3-vuotias, elämämme on ihanaa ja tasapainoista.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 23:08"]
Tsemppiä ap:lle! Kenenkään ei pitäisi tehdä lapsia noin pienellä ikäerolla, jos haluaa nauttia pikkulapsiajasta!
[/quote]
Ai jaa, meille tuli kolme lasta kahdessa vuodessa..... Ja neljäs siitä parin vuoden kuluttua. Ja oli vaikeat synnytykset, koliikit, uhmat yms. Silti nautin ajasta, parasta elämässäni. Eihän se toisaalta niin helppoa ollut, eikä ole vieläkään, nuorin on nyt 10kk mutta tätä se oikea elämä on, jatkuvaa sekamelskaa ja kaaosta. En aloittajaa kritisoi, mutta monella muulla äidillä ongelma on siinä, että eivät yksinkertaisesti viitsi nähdä mitään vaivaa lastensa eteen. Heti alkaa ahdistamaan jos on jo kaksi pientä hoidettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 22:16"]
Suosittelen käymään myös verikokeissa ja selvittämään kilpirauhasarvot. Minä olin ihan superväsynyt ja alakuloinen kun lapseni olivat n. 2,4 v ja 6 kk. Onneksi älysin itse varata ajan verikokeisiin ja syykin sitten selvisi, kilpirauhasen vajaatoiminta. Kesti kyllä aikansa ennen kuin lääkityksen sai kohdilleen, mutta olo alkoi parantua heti kun lääkitysaloitettiin.
Voimia ja jaksamista sinulle!
[/quote]
n.8v sitten otettiin eka kertaa kilpparikokeet, epäiltiin liikatoimintaa (äitillä on vajaa) ja nyt viimeraskaudessaki epäiltiin sitä mut ei muka oo.. aina jossain rajamailla ne arvot eli lääkitystä ei aloiteta. tyhmää koska se pitäisi olla tuntemuksen mukaan, ei ne rajat kaikilla oo samat.. ja en tajua miks liikatoimintaan enemmän kallellaan kun vajaaseen viittaa oireet.. entiiä..ois vaan kiva olla 'normaali' -mikä ikinä lieneekään :)
[/quote]
Sulla voi olla ihan hyvin kilpparihäiriö. Mulla ainakin oli, vaikka arvot olivat viiterajoissa. Niitä ei saisi tulkita "kuin jumalan sanaa" vaan niiden pitäisi olla pelkkä apuväline oireiden ja mm. sukurasituksen ohessa. Mulla oli JUST TOTA SAMAA kuin sulla, mutta sain apua hyvältä lääkäristä Helsingin Töölön Mehiläisestä, Diabetesklinikalta (kilpirauhaslääkäri) A.V. Kannattaa käydä hänellä, vaikka vähän kauempaakin.
Juuri nyt sen verran kysytty, että ajat eivät ole netissä, vaan pitää varata aika soittamalla. Mutta Diabetesklinikalla on vain yksi A.V. (V sukunimen eka kirjain)
Googlaa kilpirauhasblogia.
Muistatko niitä sun arvoja? Ihan oikeastiko myös T4V oli viiterajojen yläpäässä tai yli? (Se viittaisi liikatoimintaan) Vaiko TSH oli alarajoilla ja T4V ehkä ei niin hyvä myös...? TSH alarajoilla saa lääkärit luulemaan liikatoimintaa, mutta se ei yksin kerro mitään, pitää ottaa myös T4V -arvo. Jos MOLEMMAT ovat alhaisia, viittaa se siihen, että aivolisäke ei tuota tarpeeksi TSH:ta, jolloin kilpparikaan ei tuota kilpirauhashormonia ja oireilet kuin vajaatoiminnassa. Ns. aivolisäkeperäinen vajaatoiminta.
t. Äskeinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 23:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 22:54"]
Minulla on pidemmän aikaa ollut henkistä uupumusta. Raahauden eteenpäin vaikken saa oikeastaan mistään mitään iloa. Eniten minua väsyttää ihmiset, olen selvinnyt todella rankoista asioista, mutta minkäänlaista ymmärrystä ei tule eikä ole tullut. En jaksa sitä turhanpäiväistä hölinää ja huisketta mitä tässä maailmassa on.
[/quote]
Tuo kuvailemanne "henkinen uupumus" kuulostaa kyllä masennukselta. Itsekin lievän masennuksen läpi käyneenä ja siskoni keskivaikeaa masennusta vierestä seuranneena kehotan hakemaan apua asiaan, sillä sitä on saatavilla. Depressiohoitajan pakeille siis, koittakaa saada sen verran aikaan. :) Tsemppiä!
[/quote]
Olen sitä miettinyt, että jos ilahtuu ja iloitsee kun tapahtuu jotain mukavaa, mutta jatkuvien vaikeusten vuoksi on masentunut niin onko se lääkkeillä parannettavissa? Minulla vain kertakaikkiaan on liikaa vaikeita asioista ja siksi olen väsynyt. Tosiaalta elämässä on aina vaikeita asioita.
Masennuslääkkeet, hieman epäluuloinen suhtautuminen niihin kokeiltuani paria...en kokenut niistä mitään apua.
4 lasta ja kyllä olen henkisesti väsynyt, kun elämääni ei juuri muuta sisälly. Ei edes töitä. Liikuntaharrastus ja lasten hoitopäivät (pk:ssa ja iltapäiväkerhossa silloin tällöin) helpottaa edes hitusen. Tukiverkkoa ja ystäviä ei lähellä ole. Enkä jaksa edes pyytää, koska se tarkoittaisi vähäisen ajan kuluttamista ensin siivoamiseen ja kahvipöydän täyttämiseen. Lähestyvä syksy ja talvi ahdistaa entistä enemmän :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap:lle! Kenenkään ei pitäisi tehdä lapsia noin pienellä ikäerolla, jos haluaa nauttia pikkulapsiajasta!