Lue keskustelun säännöt.
onko täälä muita henkisesti väsyneitä äitejä?
24.08.2013 |
kuinka te jaksatte? mistä saatte voimaa joka päivään..
mulla kaks lasta, 2v ja 3kk. enempää en halua ku en jaksa kasvattaa.. ja muutenki.
ärsyttävintä tässä on se että tiiän mitä pitäs tehä mut ei oo voimia, fyysisesti kylläki muttei henkisesti. eilen kävin käveleen metsässä kun kodinhoitaja pakotti, teki hyvää.. tänäänki ollaan illemmalla lasten kaa menossa ulos.. tiiän että oon ihan poikki kun tullaan kotiin mut pitää vaa jaksaa.. kavereilla, niillä harvoilla, haluaisin käydä kylässä mutta ei ole voimia. kummankin vanhemmat asuu kaukana, ei voi noin vaan mennä käymään. kutsuisin tännekki kylään jos jaksaisin joka kerta siivota:D 2v saa hetkessä kodin sekaisin.. luin netistä että henkinen våsymys voi johtua myös tekemättömyydestä. kyllä, olen ollut koko ikäni laiska;D -ja välttäny kaikkia asioita ettei tarvis selitellä esim riitoja.. ettei vanhempien tarvis kuljettaa vaikka harrastuksiin tai kavereille, korvessa ku asuttiin..
oon käyny jutteleen psykologilla, mut silloin ei tajuttu että oon henk.väsyny...kummallista..
ostoslistalla on että osta jotain oranssia, se antaa voimaa. yks viltti on mutta se on jo tummunut pesussa, heh..
mun mieski lukee silloin tällöin av.ta, että terkkuja <3
Kommentit (35)
no täälä niitä on ja apua saa kun osaa oikeasta paikasta kysyä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KuulostaA aika tutulta varsinkin tällä hetkellä ap:n kirjoitus. ja itse tiedostan että kyseessä on masennus joka on ottanut itsestäni vallan nyt kun ei ole lääkitystä ollut 10kk ja kyllä ainakin mua auttaa lääkitys jollain tapaa varsinkin jos on piristävä lääke. mutta osittainen uupumus johtuu osittain myös siitä että melkein kaikki ollut yksin minun vastuullani eli mieheni ei myöskään vietä aikaa lasten kanssa jne. Joten meidän molempien pitäisi jaksaa tehä asialle jotain ;) voimia sinne
Luin ap:n tekstistä sen osan, että hänellä on kolmekuinen ja kaksivuotias lapsi, ja olin aika ihmeissäni, että aloittaja kokee olevansa jotenkin huono kun väsyttää. Ap on äiti, jolla on menossa vielä lapsivuodeaika, ja sen lisäksi siinä on hoidettavana vielä kaksivuotias, joka on vielä erittin työläässä iässä, täysin vahdittava, sotkee kaiken hetkessä jne. Kuka tahansa normaali äiti on tuossa tilassa enemmän tai vähemmän väsynyt, eikä siinä tarvitse jaksaa. Riittää, että selviää. Aika kuluu, elämä helpottaa, mutta juuri nyt elämä on sitä, että ne levon ja unen ja hyvän mielen muruset on harvassa, koska kahdessa pienessä ihmisessä on paljon työtä ja vastuuta, ja se oma aika ja lepo jää vähälle.
Ap hyvä, kuka odottaa, että jaksaisit olla yhtä energinen kuin ennen lapsia? Se odotus on täysin kohtuuton. Kaikki palaa vielä ennalleen, ja sinä virkeäksi ja onnelliseksi ihmiseksi, mutta se ei tapahdu väkisin vaan ajan kanssa. Ei ihminen ole tahdonvoimalla käyvä kone, joka valmistaa ensin uuden elämän ja pitää siitä yötä päivää huolta, ja jatkaa porskuttamista kuten ennenkin. Raskaudesta toipumiseen menee helposti lähes vuosi, ja lapsen aiheuttama psyykkinen kuormitus vie voimia vielä sen jälkeenkin.
Ole ap ylpeä ja onnellinen siitä, että olet tuonut tähän maailmaan kaksi ihanaa lasta. Riittää, että olet äiti, muuhun ei voimia tarvitse ollakaan. Ole lempeä itsellesi, ja muista että ensi vuonna tähän aikaan alkaa jo vähän helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaarallista olla henkisesti väsynyt äiti. Siitä saa helposti huonon äidin leiman ja pahempaa...
Koita jaksaa!
Sun ukkos ei todellakaan tee osuttaan, pistä se hommiin, niin helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsyttää kyllä. Pari vuotta sitten oli lohtuna vielä, että lapset kasvaa ja muuttaa omilleen. Sitten yhdellä todettiin kehitysvamma. Väsymys siis jatkuu.
Minulla on pidemmän aikaa ollut henkistä uupumusta. Raahauden eteenpäin vaikken saa oikeastaan mistään mitään iloa. Eniten minua väsyttää ihmiset, olen selvinnyt todella rankoista asioista, mutta minkäänlaista ymmärrystä ei tule eikä ole tullut. En jaksa sitä turhanpäiväistä hölinää ja huisketta mitä tässä maailmassa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 22:54"]
Minulla on pidemmän aikaa ollut henkistä uupumusta. Raahauden eteenpäin vaikken saa oikeastaan mistään mitään iloa. Eniten minua väsyttää ihmiset, olen selvinnyt todella rankoista asioista, mutta minkäänlaista ymmärrystä ei tule eikä ole tullut. En jaksa sitä turhanpäiväistä hölinää ja huisketta mitä tässä maailmassa on.
[/quote]
Tuo kuvailemanne "henkinen uupumus" kuulostaa kyllä masennukselta. Itsekin lievän masennuksen läpi käyneenä ja siskoni keskivaikeaa masennusta vierestä seuranneena kehotan hakemaan apua asiaan, sillä sitä on saatavilla. Depressiohoitajan pakeille siis, koittakaa saada sen verran aikaan. :) Tsemppiä!
olipas ihanaa tekstiä <3 -tuollasia sanoja tässä tarviikin! ja tuollaista kaveriakin tarvis joka tsemppaa eikä valita ja märehi turhia :)
ihanasti sanottu että ei tarvitse jaksaa, kunhan selviät. taidanki kirjottaa tuon isolla tekstillä paperille ja laittaa seinälle.
mulla ollu tänään jotenki tehokas päivä. en edes päiväunia oo kerenny ja tarvinut. johtuu varmaan siitä kun mun lapsuudenkaveri on muuttanut tänne samaan kaupunkiin,eikä olla vielä nähty. sama jännä tunne kun ootti aikoinaan ettå näkee nyk. miehen:D hyvä jännitys antaa kummasti voimia..
itse kai sitä on enimmäksee luonut itelle paineita ja mies;) pitäs osata höllätä oikeissa paikoissa..
ihmismieli on niin hauras...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo tuntuu että kaiken pitäisi jatkua siitä mihin ennen toisen lapsen syntymää jäätin. ekan kanssa kaikki välitti, nyt sitä kesti päivän, vaikka rankempaa. ap ,se vähän helpottaa just nyt ja sitten varsinkin ku vauva on 6kk. sitten en tiedä vielä ;)
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 22:13"]
Mikä kodinhoitaja?!
[/quote]
Etkö tosiaan tiedä mikä on kodinhoitaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Onko ap siis todella palkannut kotiapulaisen?
Suosittelen käymään myös verikokeissa ja selvittämään kilpirauhasarvot. Minä olin ihan superväsynyt ja alakuloinen kun lapseni olivat n. 2,4 v ja 6 kk. Onneksi älysin itse varata ajan verikokeisiin ja syykin sitten selvisi, kilpirauhasen vajaatoiminta. Kesti kyllä aikansa ennen kuin lääkityksen sai kohdilleen, mutta olo alkoi parantua heti kun lääkitysaloitettiin.
Voimia ja jaksamista sinulle!
Väsymys, ajoittain normaalia ja silloinkin osaa iloisista asioista nauttia.
Masennus, itsekästä omaan napaan tuijottamista.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 22:16"]
Suosittelen käymään myös verikokeissa ja selvittämään kilpirauhasarvot. Minä olin ihan superväsynyt ja alakuloinen kun lapseni olivat n. 2,4 v ja 6 kk. Onneksi älysin itse varata ajan verikokeisiin ja syykin sitten selvisi, kilpirauhasen vajaatoiminta. Kesti kyllä aikansa ennen kuin lääkityksen sai kohdilleen, mutta olo alkoi parantua heti kun lääkitysaloitettiin.
Voimia ja jaksamista sinulle!
[/quote]
n.8v sitten otettiin eka kertaa kilpparikokeet, epäiltiin liikatoimintaa (äitillä on vajaa) ja nyt viimeraskaudessaki epäiltiin sitä mut ei muka oo.. aina jossain rajamailla ne arvot eli lääkitystä ei aloiteta. tyhmää koska se pitäisi olla tuntemuksen mukaan, ei ne rajat kaikilla oo samat.. ja en tajua miks liikatoimintaan enemmän kallellaan kun vajaaseen viittaa oireet.. entiiä..ois vaan kiva olla 'normaali' -mikä ikinä lieneekään :)
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 22:46"]
Väsymys, ajoittain normaalia ja silloinkin osaa iloisista asioista nauttia.
Masennus, itsekästä omaan napaan tuijottamista.
[/quote]
olen siis väsynyt masennukseen;)
toisaalta tuijotan omaa napaa, haluan enemmän omaa aikaa.. mut liikaa AIVAN liikaa ajattelen muita.... opettelen olemaan terveesti itsekäs.. vaikeaahan se on kun on koko elämän miellyttänyt vain muita..
ap
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 16:56"]
Luin ap:n tekstistä sen osan, että hänellä on kolmekuinen ja kaksivuotias lapsi, ja olin aika ihmeissäni, että aloittaja kokee olevansa jotenkin huono kun väsyttää. Ap on äiti, jolla on menossa vielä lapsivuodeaika, ja sen lisäksi siinä on hoidettavana vielä kaksivuotias, joka on vielä erittin työläässä iässä, täysin vahdittava, sotkee kaiken hetkessä jne. Kuka tahansa normaali äiti on tuossa tilassa enemmän tai vähemmän väsynyt, eikä siinä tarvitse jaksaa. Riittää, että selviää. Aika kuluu, elämä helpottaa, mutta juuri nyt elämä on sitä, että ne levon ja unen ja hyvän mielen muruset on harvassa, koska kahdessa pienessä ihmisessä on paljon työtä ja vastuuta, ja se oma aika ja lepo jää vähälle.
Ap hyvä, kuka odottaa, että jaksaisit olla yhtä energinen kuin ennen lapsia? Se odotus on täysin kohtuuton. Kaikki palaa vielä ennalleen, ja sinä virkeäksi ja onnelliseksi ihmiseksi, mutta se ei tapahdu väkisin vaan ajan kanssa. Ei ihminen ole tahdonvoimalla käyvä kone, joka valmistaa ensin uuden elämän ja pitää siitä yötä päivää huolta, ja jatkaa porskuttamista kuten ennenkin. Raskaudesta toipumiseen menee helposti lähes vuosi, ja lapsen aiheuttama psyykkinen kuormitus vie voimia vielä sen jälkeenkin.
Ole ap ylpeä ja onnellinen siitä, että olet tuonut tähän maailmaan kaksi ihanaa lasta. Riittää, että olet äiti, muuhun ei voimia tarvitse ollakaan. Ole lempeä itsellesi, ja muista että ensi vuonna tähän aikaan alkaa jo vähän helpottaa.
[/quote]
Olipa ihanaa lukea tätä....
Olin itse tulossa tekemään aloitukseen siitä, että pelkään että selviä hengissä taaperoni uhmasta. Esikoinen nyt 2v1kk, pikkusiskonsa 4kk. Esikoinen aina ollut iloinen ja ihana hurmuri, uhma alkoi jo vähän ennen toisen syntymää ja nykyään sylkee sisällä, potkii siskoaan, puree minua, ja tekee kaikkea mitä ei saa tehdä. Eikä mikään toimi... Mies on työtön, mikä vähän helpottaa, mutta kun taapero on nyt minusta mustis, niin isästä ei ole ihan niin paljon iloa... ja pikkuinen on tissitakiainen, ei huoli pulloa eikä tuttia, ja koitettu on koska minun olisi pakko päästä kaikesta eroon hetkeksi... Välillä on vaikeaa muistaa miten paljon oikeasti rakastan perhettäni.
Taustalla todettu kaksisuuntainen, nuoruudessa 3 itsemurhayritystä, lääkitystä en ole pitkään aikaan tarvinnut enkä nytkään halua....
Kirjoituksesi antoi toivoa, kyllä selviän tästä!
Et oo varmaan tosissas, mut vastaan silti! Mikä helvetin kodinhoitaja? :D