Mielipiteitä, voisinko jättää lapseni (8, 7 ja 4 v) tunniksi keskenään kotiin kun käyn jumpassa?
Kyse on aamusta, jolloin nuorin vielä nukkuu ja vanhemmat hereillä.
Eikä tarvii moralisoida tai vittuilla, kiitos.
Kommentit (20)
meilläkin 9 v on pikkusiskonsa 4 v kanssa toisinaan ½- tunnin kotona.
Voi vaan olla, etten sitten pysty keskittymään siellä jumpassa kun koko ajan mietin, miten siellä kotona menee.
ruokaa---> syttyy tulipalo tai joku luokkaa itsensä.
Ihan turvallista...kyse on VAIN tunnista ja kaksi vanhinta on jo tosi isoja, 8- ja 7-vuotiaita.
Jos hakemalla alkaa hakea vaaroja niin sitten ei voi tehdä mitään. Miten uskaltaa äiti käydä 5 suihkussa, kun voi liukastua, lyödä päänsä ja vauva sitten kuolla nälkään, jos äiti ja vauva asuvat kahdestaan jne. Miten voi 9-vuotiaan päästää kulkemaan yksin koulumatkansa, ettei vaan pedofiili iske ym.
ainahan voi sattua jokin onnettomuus,
myös äidin ollessa kotona!
eihän sitä uskaltaisi mitään tehdä tässä maailmassa jos aina vaan pelkäisi pahinta!!!
Omat lapseni 8v ja 6v ja ovat ihan hyväkäytöksisisä ja fiksuja.
Silti mitä hyvänsä riidanpoikasta tai nujakkaa saattaisi syntyä.
Olen itse n. avainkaulalapsi. Aloitin koulun 6-vuotiaana ja olin yksin kaiket päivät. Tiedän mistä puhun.
Tunti saattaa olla lyhyt tai sitten todella pitkä. Mitä tahansa saattaa tapahtua.
Vierailija:
Miten lapset toimivat jos joku soittaa ovikelloa? Puhelimessa kysytään vanhempia? (onkin joku muu kuin lehtikauppias) Pienin herää ja on nälkäinen ja saavat kuningas idean tehdä
ruokaa---> syttyy tulipalo tai joku luokkaa itsensä.
tuskin se pienin alkais kokkailemaan!
-e ap-
Esim. että ei tarvitse vastata puhelimeen (lanka-), kun äiti on poissa. Tai jos kännyssä on vieras numero, niin siihenkään ei tarvitse vastata tai vastataan, että äiti ei nyt pääse puhelimeen, mutta voiko ottaa soittopyynnön.
Lapsille voi myös opettaa palonsammutusta. Ihan oikeesti. Ja tehdä selkeät säännöt, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Jos tulee nälkä, voileivät voi olla valmiiksi tehdyt. Liettä ei käytetä.
Siis ajatellaan tyypillisiä tilanteita etukäteen ja käydään niitä läpi yhdessä. Se on hyödyllistä kaikille.
Eli voit.
yhteistyötä.
Kuljetamme vuorotellen toistemme lapsia.
Mitä sinä oikein keksit 6-vuotiaana yksin ollessasi?
Eivät aikuisetkaan aina hädän tullen toimi järkevästi. Miten sitten pienet lapset voisivat. Vanhimmilla on vielä vastuu pienimmistä.
Et voi laittaa lapsiasi vastuuseen.
Edesvastuutonta!
ja mitään ei sattunut. Ihan hyvin pärjäsin ja opin omatoimiseksi. Säälitti ja huvitti katsella joitakin luokkatovereita, jotka eivät 10-11-vuotiaina uskaltaneen olla sekuntiakaan yksin kotona! Nämä olivat niitä äitien paapomia lapsia, joita ei ollut koskaan jätetty yksin kotiin.
Itse en kokenut oloani mitenkään yksinäiseksi. Minulla oli aina tekemistä, en tosiaankaan istunut kotona television ääressä vaan leikin sisällä ja ulkona. Mitään traumoja ei jäänyt.
jos epäilyttää niin voisitko ottaa vaikka sen 7-vuotiaan mukaasi?
meillä ainakin syntyy nujakoita ihan pienestä ja pelkään, että niitä silloinkin syntyy, kun lapset ovat kahdestaan. Juuri tämän takia en mielelläni jätä.
Sillä erotuksella, että mulla ei ollut sisaruksia. Hyvin pärjäsin aina ja varasuunnitelmat oli olemassa.
Mietin kuitenkin vielä ratkaisuani. Hyviä kommentteja ja ajattelemisen aihetta on tullut. Kiitos. -ap
Tämä tarina on tutun tutultani, enkä tunne tarkemmin sen alkuperää.
Äiti oli kahdelle alle kouluikäiselle lapselleen opettanut mm.
, että ovea ei koskaan saa avata. Vanhemmat avaavat oven.
Tämä siis H:gin keskustan kerrostalossa.
Lapset vähän kasvoivat ja olivat tietenkin aina villeinä juoksemassa ovelle. Niinpä opetettiin kysymään " oven läpi" " kuka siellä?" .
Ja jos oli tuttu, äiti, isä tai mummi, ukki tms, ovi avattiin.
Siinäkin tilanteessa vanhemmat olivat takapiruina eli varmentamassa
tilannetta.
Sattuipa erään kerran, että äiti oli suihkussa. Ovikello soi ja nuorin lapsi
meni kysymään kuka siellä?
" Täällä on Mika." Ja lapsi avaa oven..
Äiti tulee suihkusta ja kuulee eteisestä miehen huutavan.
Hetken kelaa ja miettii onko mies tullut kesken päivän kotiin jonkun ystävänsä kanssa. Heittää kuulemma nopeasti kylpytakin niskaansa ja menee eteiseen.
Siellä seisoo MIES. Lapsi oli aivan hämmennyksissään/ suurena kysymysmerkkinä ja ehkä peloissaankin siitä mitä äiti nyt sanoo.
Mies paljastui lapsen kummisedäksi. Lapsi ja setä eivät olleet nähneet sitten vauvavuosien, joten lapsi ei muistanut kummisetäänsä.
Loppu hyvin kaikki hyvin mutta lapsella kuulemma oli pitkään paha mieli kun oli toiminut ohjeiden mukaan: TÄYTYY ENSIN KYSYÄ KUKA SIELLÄ ON.
Onneksi kummisetä oli kuulemma ollut niin fiksu, että oli pysytellyt kynnysmatolla sen aikaa kun äiti tuli sieltä suihkusta.
Tämä yllätysvierailu oli johtunut siitä, että kummisetä oli vieraillut yrityksessä, joka oli samassa rappukäytävässä..
Lapset toimivat niin kuin heille opetetaan. Kaikkia vaihtoehtoja ei aina voi ottaa huomioon.
Eikä lasten vastuulle voi laittaa aikuisille kuuluvia asioita.
Mika siis kertoi...
tosin lapsi ei tuntenut/ muistanut.
Tämä on lapsen logiikkaa.
t. ed
Lapset on kautta aikojen jätetty oman onnensa nojaan. Niitä vahinkojakin on sitten sattunut.
Itse yritän välttää turhaa riskinottoa.
Isommat pärjäävät hyvin ja osaavat tarvittaessa pitää huolta pienimmästä.
Sinun pitää vain luoda hyvä turvaverkko siten, että jos tapahtuu jotakin niin lapset saavat sinut tai jonkun muun kiinni nopeasti. Myös sinulle voi sattua matkalla jokin haaveri, joka vie kauemmin kuin oli tarkoitus, joten on hyvä varautua siihenkin.
Kun puitteet on suunniteltu hyvin, voi mennä hyvillä mielin.