Lue keskustelun säännöt.
Ihana juttu Himosiivoojasta uusimmassa Kodin kuvalehdessä!
24.08.2013 |
Veikkaan, että tämä kyseinen henkilö on kirjoittanut tänne palstallekin joskus, koska jotenkin tutulta vaikuttivat hänen systeeminsä.
Jäin vain miettimään, että kuinka kauan hän jaksaa palvella perhettään. Lapset olivat vielä pieniä ja hallinnassa. Lisäksi sain sen käsityksen, että muiden tekemän työn jälki ei rouvalle kelpaa.
Kommentit (26)
Vaikutti vähän hysteeriseltä. Ei varmaa kaikki kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, vaikutti vähän vajaalta se nainen. Miten joku voi nauttia siivoamisesta niin paljon, että tekee sitä KOKO AJAN? Kahvikuppikin menee tiskikoneeseen vaikka mies ei ole edes juonut sitä vielä loppuun... huhhuh :-D
No ei kyllä vaikuttanut yhtän vajaalta. Ihmiset tykkää eri aioista, miksei joku voisi tykätä siivoamisesta? Eikä vaikuttanut edes hysteeriseltä, koska jutussa kuitenkin kerrottiin esim niistä sormenjäljistä ikkunassa.
Mä nautin siivoamisesta. Mun vanhimmat lapset muuttavat kohta kotoa ja ovat läpi lapsuuden olleet siistejä ja järjestelmällisiä. Olen tullut siihen tulokseen että lapset todellakin oppivat tapansa vanhemmiltaan. Lapsista näkee mitä se touhu siellä kotona oikeasti on ollut:)
Kyseistä juttua en ole lukenut mutta itselläni ei se siivoaminen ole se juttu vaan ympäristön pysyminen siistinä. Loppujen lopuksi siihen ei mene paljon aikaa ja vaivaa kun tekee asiat alusta asti hyvin. Minulle tämä tarkoittaa mm. sitä että kodissa pinnat eivät repsota vaan ne ovat helppohoitoiset. Lapset hoitavat tietystä iästä asti huoneensa yksin, ensin siis vanhemman kanssa yhdessä. Luonnollisesti astiat pistetään suoraan astianpesukoneeseen ja pyykkihuolto toimii.
Olen niiiin kateellinen sille naiselle! Saatan jopa ottaa muutaman hänen vinkkinsä käyttöön. Olen sitä tyyppiä, joka antaa kaaoksen kasaantua, ja sitten, tarpeeksi sisuunnuttuaan, apinanraivolla raivaa paikat kohtuulliseen kuntoon. Mua ei vaan pieni sotku haittaa ja isomman edessä lannistun.
Viikkosiivouksessa teen ja teetän nuorisolla pakollisia perushommia vähän, mutta esim. saunan tai jääkaapin pesu on aina 'ensi viikon hommia'. Eikä se ensi viikko sitten tuu ennen ku joskus jouluaatonaattona... Ja arkisin en todellakaan osaa pitää yllä siisteyttä, pinoja kertyy eikä rätti löydä käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 11:27"]
Olen tullut siihen tulokseen että lapset todellakin oppivat tapansa vanhemmiltaan. Lapsista näkee mitä se touhu siellä kotona oikeasti on ollut:)
[/quote]
Minä taas oln tullut siihen tulokseen että kyllä se on geeneissä. Minulla on monta lasta ja osa lapsista on luonnostaan järjestelmällisiä ja toiset taas tosi sotkuisia. Minun lapsuudenkodissani oli aina siistiä, äiti piti kyllä siitä huolen, mutta kun minä muutin omilleni, minun asunnossani ei todellakaan ollut siistiä.
Voisiko joku ystävällinen skannata artikkelin tai linkittää mikäli löytyy netistä? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 11:27"]
Mä nautin siivoamisesta. Mun vanhimmat lapset muuttavat kohta kotoa ja ovat läpi lapsuuden olleet siistejä ja järjestelmällisiä. Olen tullut siihen tulokseen että lapset todellakin oppivat tapansa vanhemmiltaan. Lapsista näkee mitä se touhu siellä kotona oikeasti on ollut:)
Kyseistä juttua en ole lukenut mutta itselläni ei se siivoaminen ole se juttu vaan ympäristön pysyminen siistinä. Loppujen lopuksi siihen ei mene paljon aikaa ja vaivaa kun tekee asiat alusta asti hyvin. Minulle tämä tarkoittaa mm. sitä että kodissa pinnat eivät repsota vaan ne ovat helppohoitoiset. Lapset hoitavat tietystä iästä asti huoneensa yksin, ensin siis vanhemman kanssa yhdessä. Luonnollisesti astiat pistetään suoraan astianpesukoneeseen ja pyykkihuolto toimii.
[/quote]
en tarkoittanut peukuttaa vaan lainata :)
itselläni on nimittäin aivan päinvastainen kokemus (perhe- ja ystäväpiiristä useampia esimerkkejä): erittäin järjestelmällisen siistin kodin kasvatit ovat vähemmän järjestelmällisiä ja siistejä omassa kodissaan, vastaavasti sekasotkuisessa kodissa kasvaneet vaalivat omassa kodissaan järjestystä.
mitenkä se sanonta menikään: jos on pään sisällä sekainen maailma, vaalii pään ulkopuolella järjestelmällisyyttä ja jos taas pään sisäpuoli on järjestyksessä niin kestää ulkoisessa maailmassa (mm. kodissaan) epäjärjestystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseinen nainen on kyllä ihan normaali ja mukava muutenkin. :) Ihmiset nyt vain nauttivat eri asioista, toinen tykkää vapaapäivänään golfata, toinen lukea tai maalata ja joku tykkää siivota.
Ainoa mika ihmetytti oli se kokoaikainen nykiminen. Antaisi arvon toisellekin. Luulen, että tuollaisessa huushollissa on vaikea kasvaa aikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 13:34"]
mitenkä se sanonta menikään: jos on pään sisällä sekainen maailma, vaalii pään ulkopuolella järjestelmällisyyttä ja jos taas pään sisäpuoli on järjestyksessä niin kestää ulkoisessa maailmassa (mm. kodissaan) epäjärjestystä
[/quote]
Kuitenkin mielenterveysongelmaisilla lienee keskimääräistä enemmän taipumusta siihen, etteivät pysty pitämään kotinsa siisteydestä huolta. En usko että äärimmäiseen siisteyteenkään pyrkiminen on merkki tasapainoisesta mielestä, mutten myöskään pidä epäjärjestyksen ja sotkun sietokykyä ja ylläpitoa minään hyvän mielenterveyden tai pään sisäpuolisen järjestyksen takeena.
Kyllä se menee niin että ympäristö peilaa hallitsijansa persoonaa.
Eivät ne lapset tietenkään opi siivoamaan jos sitä ei ole heille luonnostaan opetettu. Luulisi sen nyt tajuavan. Jotkut naiset ottavat tuollaisen marttyyrinviitan hartioilleen ja siivoavat lasten ja miehen jäljet jolloin loppuosa perheestä ei koskaan opi pitämään ympäristöään siistinä. Meilläkin äiti vaati minua auttamaan siivouksessa mutta siivosi veljen puolesta. Niin se on edelleen, äiti käy veljen perheen kämpän siivoamassa silloin tällöin, muuten siellä on aina kaaos (kaksi samanlaista löytänyt toisensa) mutta minä olen aina pitänyt kotini siistinä ja opettanut lapsille myös. Lasten kaverit eivät kaikki tiedä edes missä heillä kotona on imuri tai millä pestään lattioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isoäiti oli jämpti ja siisti ihminen, äitini ja isäni olivat huonoja siisteyden pitäjiä, ja kotonamme vallitsi kaaos. Mutta me lapset opimme siivoamaan jo pienenä, varmaan toisella kymmenellä siivottiin koko talo, koska hävetti kovin kunto. Me sitten pidettiin siistetyttä yllä, ja isä kyllä sitten auttoi raskaimmsissa töissä. Meistä kaikista tuli siisteysintoilijoita, ei ehkä himosivoajia.
Ei se nainen mitenkään vajaa ole, mutta kieltämättä neuroottinen. Tekeeköhän ne koskaan yhdessä mitään, kun aina pitää vain siivota olemattomia sotkuja.
Pitää nyt kommentoida sen verran että itse huomaan sietäväni helpommin sotkua kun mielikin on tasapainossa. Yleensä jos tapellaan miehen kanssa tms. niin puran ahdistusta siivoamalla, kun ei pysty heti järjestämään muita asioita parhainpäin niin auttaa kun saa ainakin ympäristön hallintaan.
Minä tykkään kun on siistiä ja paikat järjestyksessä, silloin mielikin lepää. Varmaan se onkin niin, että toisia epäjärjestys ei haittaa ollenkaan ja toisia se taas häiritsee tosi paljon.
Jos kotona on kaikki paikat hujanhajan niin en osaa rentoutua ja esimerkiksi sotkuisessa keittiössä en osaa nauttia hyvästä ruoasta.
En ole kuitenkaan mikään himosiivooja, mulle riittää, että paikat on kunnossa. Aamulla pedataan pedit, ruoan jälkeen astiat koneeseen ja pöydän ja työtasojen pyyhkiminen, puhtaat vaatteet on kaapeissa ja likaiset pyykkikorissa. Lapset siivoaa lelujaan leikkien vaihtuessa päivän mittaan ja illalla ennen nukkumaan menoa järjestän kodin aina siistiksi.
Kerran viikossa imuroin paremmin, pyyhin pölyt, pesen vessan ja vaihdan käsipyyhkeen. Joka toinen viikko tuon lisäksi luutuan lattiat sekä vaihdan lakanat. Pyyhin tuolloin myös keittiön tasot tarkasti, laitan tiskirättiin hieman kloriittia, tyhjennän työtasot ja tiskipöydän ja pyyhin pinnat hyvin. Muutenkaan meillä ei ole työtasoilla mitään lehtiä, ylimääräisiä tavaroita jne.
Kuitenkaan en ole turhantarkka. Mua ei haittaa jos joku pölypallero jää nurkkaan tai sängyn alle, ikkunat pesen vain kerran vuodessa.
Tykkään kuitenkin kun paikat on järjestyksessä, tavarat omilla paikoillaan, kengät järjestyksessä eteisessä ja kaapit siistit. Leluille on myös omat paikat, jolloin lasten on helppo pitää huone puhtaana eikä ole mitään isoja leluröykkiöitä missään.
Oma äitini on aina ollut siisti ja tarkka puhtaudesta. Meistä sisaruksista yksi on tosi tarkka, sitten minä, joka pidän asunnon puhtaana, mutta en ole niin tarkka ja yksi veli on ok, aika normitapaus siivousten suhteen ja yksi sisko ja veli ovat aika leväperäisiä siivouksessa. Heitä ei siis häiritse sekasorto, asunnossa ajelehtivat vaatteet, lehtiröykkiöt pöydillä jne.mutta likaista ei kyllä heilläkään ole.
Siinä mielessä se, että mieli ja siivous kulkee käsi kädessä, että itse en osaa rentoutua jos kotona kaikki paikat sekaisin. Minusta on ihana lukea vaikka kirjaa ja laittaa kynttilät palamaan siistissä kodiss.a
Mutta itsekin tykkäsin tästä kodin kuvalehden jutusta himosiivoojasta :)
Petiä ei kannata pedata aamulla, vuodevaatteet ja sänky "tuulettuu" paremmin.
Joo, mutta en osaa olla sillain että pedit "auki"
Ap: totta on. Vsikka lapsi pitäisi huoneensa kunnossa, sänky laitettuna, lelut poissa, niin nuoriso voikin toimia yllättäen täysin toisin. Yksi omistani esim. Pienenä laitteli kaiken niin kovin siistiksi. Asetteli pehmotkin aina tiettyyn järjestykseen. Mutta nyt ei esim. petaa ja lattiallaan saattaa olla vaatekasoja. Minä en niitä laita, hänenhän on huone ( ja onneksi toisessa kerroksessa). Joskus hän saattaa räväyttää ja siivota perin juurin.
En kuitenkaan koe epäonnistuneeni millään muotoa :)