Mitkä onnettomuudet tms. kauheudet ovat muuttaneet sinun maailmasi?

Konginkankaan onnettomuus oli kyllä aika kylmäävä, kun niin monet kerrat itsekin nukkunut noiden bussien kyydissä. Aivan sattumasta kiinni eikä mitään mahdollisuutta tehdä mitään pelastuakseen.

Oli vielä fyysisestikin niin lähellä tuo tapaus.

WTC. Siihen asti olin vielä naiivi ja uskoin yhdysvaltojen olevan "hyvän asialla".

ei oikeastaan mikään

kaikki kauheudet vain todistavatt mielipiteeni ihmisistä oikeaksi. Mitä nopeammin katoamme tältä pallolta, sen parempi

Monet ovat koskettaneet, mutta ensimmäisenä tuli mieleen Turun terrori-isku. Oma esikoiseni oli tuolloin alle kuukauden ikäinen ja jotenkin järkytyin erityisesti siitä, kun lastenvaunuja työntänyttä puukotettiin. En voi kuvitella, mikä pakokauhu tuolla äidillä

WTC 2001, Estonia

Ennen syntymääni tehdyt Bodom ja Tulilahti.

Ne vaikuttivat vanhempiini joten myös minuun. Haluaisin kertoa heille, että Bodomjärven pahuus ei tullut metsästä vaan

teltan sisältä. Mutta se on myöhäistä.

Asuimme lähellä Bodomia, vielä 70-luvullakin

se koko sana tuntui pahaenteiseltä.

Maailma muuttui rajusti vuosien 60 ja 80 välillä. Maalaiselämä ja pikkukylämäisyys katosi

pk-seudusta.

Mikään maailmanmullistus ei ole pahemmin ravistellut, henkilökohtainen menetys vain. Äidin äkillinen kuolema (sairaskohtaus) veti aika mustiin pitkäksi aikaa. En ole ihan varma, onko siitä kuopasta vieläkään täysin noustu, tai noustaanko koskaan kokonaan. Elämä meni sen verran uusiksi, että hahmotan aika selkeästi elämäni kahteen hyvin erilaiseen jaksoon ja äidin kuolema on se raja niiden välillä.

Mietin töiden jälkeen että jaksaisinko lähtee Myyrmanniin. Onneks en jaksanu. Sinä iltana siellä räjähti. Kaikki on niin pienestä kiinni.

Jokelan kouluammuskelu, olin itsekin lukiossa tuohon aikaan. En ollut koskaan aiemmin osannut kuvitella, että koulussa voisi tapahtua jotain noin kamalaa. Tiesin toki, että jenkeissä ammuskellaan koulussa harva se päivä, mutta ajattelin, että tämähän on Suomi, ei täällä tapahdu tuollaista. Pahat pelkotilat jäi pitkäksi aikaa.

2015 pak o lais vyöry

Muakin järkytti Turku.

Olin jo vuosia ajatellut, että nuo hirveydet

tulee vielä Suomeenkin.

Olen edelleen vihainen, että näin on sallittu tapahtua.

Henkilökohtaiset menetykset, läheisille ja itselle tapahtuvat kammottavat asiat. Painajaisia vieläkin vuosien jälkeen niistä näen ja herään kauhuun.

Korona pamdemia tunnu missään niiden rinnalla, ikävä kyllä.

Silti täytyy sanoa, että korona eniten. Tällä hetkellä se, että korona saa levitä liian vapaasti ja että lapsia yritetään pitää lähiopetuksessa ja koulua mainostetaan "täysin turvalliseksi". Kun olen kokenut, että olen ollut alusta asti  itse enemmän perillä tilanteessa ja media uutisoinut välillä hölynpölyä.  

Toisena varmasti ulkomailla kokemani pommit ja muut aseelliset tilanteet, kuten ryöstöt ja uhkaukset, joita olen ollut todistamassa sopivan kaukaa niin, että olen onnekseni selviytynyt vahingoittumattomana. Ruokahuolto huolettaa myös, mutta onneksi Suomi on 80% omavarainen ja onneksi minulla on kytännön taitoja. Ihmisten huolettomuus, välinpitämättömyys, kieltäminen ja uhmakkuus tarttuvien tautien edessä. Kaupunkien likaisuuden ja ruuhkan lisääntyminen ja sekavasti käyttäytyvät ihmiset tuovat myös turvattomuudentunnetta. Reagoin tarpeella  olla valppaana ja varuillaan.

Tapahtuneet, ei tapahtuvat.

Ei mitään uutta auringon alla ole tapahtunut. Huomasin jo lapsena, että it´s all fucked up here in hell

Zinc

Moni ei varmaan muista Sellon ampumista.

Sen jälkeen en ole tuntenut olevani turvassa oikeastaan missään kauppakeskuksessa.

Se oli fyysisestikin lähellä. Kävin Sellossa edellisenä iltana. Ymmärsin, että nyt Suomessakin on lisääntynyt kohteeton julma väkivalta eikä kukaan ole suojassa.

Tsunamissa ystävä oli vaarassa ja entisiä työtovereita kuoli.

Estonia järkytti, samoin Dianan kuolema.

WTC-iskujen jälkeen menetin työpaikkani, kuten moni muukin sijoitusalalla.

Vierailija kirjoitti:

Mikään maailmanmullistus ei ole pahemmin ravistellut, henkilökohtainen menetys vain. Äidin äkillinen kuolema (sairaskohtaus) veti aika mustiin pitkäksi aikaa. En ole ihan varma, onko siitä kuopasta vieläkään täysin noustu, tai noustaanko koskaan kokonaan. Elämä meni sen verran uusiksi, että hahmotan aika selkeästi elämäni kahteen hyvin erilaiseen jaksoon ja äidin kuolema on se raja niiden välillä.

Olen pahoillani❤

Mulla elämän jakoi kahteen osaan isäni väkivaltainen kuolema.

Mä toivon sulle voimia ja rakkautta.

Muakin järkytti tsunami.

Siihen oli henkilökohtaisiakin yhteyksiä.

Ihmettelin miksi koulussa ei puhuttu tsunameista. En tiedä olisinko itsekään tajunnut paeta kun vesiraja pakeni selälle päin.

Olen miettinyt sitä usein.

Vierailija kirjoitti:

Moni ei varmaan muista Sellon ampumista.

Sen jälkeen en ole tuntenut olevani turvassa oikeastaan missään kauppakeskuksessa.

Se oli fyysisestikin lähellä. Kävin Sellossa edellisenä iltana. Ymmärsin, että nyt Suomessakin on lisääntynyt kohteeton julma väkivalta eikä kukaan ole suojassa.

Asuin silloin Sellon vieressä ja muistan hyvin tämän tapauksen. Korjaisin vain siltä osin että kyseessä ei ollut kohteeton väkivalta, vaan päinvastoin hyvin suunniteltu teloitus-, ja kosto-murha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei varmaan muista Sellon ampumista.

Sen jälkeen en ole tuntenut olevani turvassa oikeastaan missään kauppakeskuksessa.

Se oli fyysisestikin lähellä. Kävin Sellossa edellisenä iltana. Ymmärsin, että nyt Suomessakin on lisääntynyt kohteeton julma väkivalta eikä kukaan ole suojassa.

Asuin silloin Sellon vieressä ja muistan hyvin tämän tapauksen. Korjaisin vain siltä osin että kyseessä ei ollut kohteeton väkivalta, vaan päinvastoin hyvin suunniteltu teloitus-, ja kosto-murha.

Muistan sen. Mutta osa uhreista oli sivullisia.