Lue keskustelun säännöt.
Hankala äiti / tuleva isoäiti
23.08.2013 |
Hankala tilanne. Olen saamassa pian lapsen ja tulevan isoäidin käytös, rooli yms huolestuttaa jo nyt raskausaikana. Tämä tuleva isoäiti eli minun äitini ei ole koskaan ollut tasapainoinen, rauhallinen tai saati turvallinen vanhempi minulle ei edes aikuisena tasapainoinen vaan todella epäluuloinen, raivoava ja vaativa. Lapsuudestani asti hän syytti minua ja lähipiiriä inhottavista asioista, joita en tähän edes halua kertoa (käytti henkistä seksuaalista väkivaltaa jos näin voisi sanoa), oli jatkuvaa seurantaa ja kontrollia eli en voinut edes isän kanssa puhua ilman, että sen jälkeen äiti olisi ruvennut tivaamaan, että mitä me hänen selkänsä takana puhuttiin. Minut jätettiin myös yksin yöksi ja illaksi pienenä tarhaikäisenä vaikka kuinka itkin peloissani, että älkää jättäkö yksin (tähän syyllistyi molemmat vanhemmat).
Aikuisena sama meno jatkui ja kuulemma kieroilen hänen selkänsä takana ties kenen kanssa jne. Hän oli todella vaativa, kiristävä, uhkaileva, syyttelevä jne. Minulla oli todella paha olla kunnes laitoin stopin asialle. Otin yli puoleksi vuodeksi täysin etäisyyttä äidistä. Olin lukuisat kerrat kertonut kuinka pahalta hänen käytöksensä tuntuu eikä hän voi jatkaa toimintaansa. Hän ei ottanut mitään kuuleviin korviinsa vaan aina syytteli tilannetta tai jota kuta toista tilanteesta tai sitten hän sanoi, että valehtelen ("onneksi" on ulkopuolisiakin, jotka ovat nähneet käytöksen). Hän luokittelee ihmiset vain hyviksi tai pahoiksi ja hyvästä ihanasta ihmisestä tulee hetkessä paha, jos tämä ihminen asettaa rajat äidilleni tai sanoo vastaan.
Joka tapauksessa tilanne on nyt se, että pidämme etäiset välit ja tapaamme harvoin ja yleensä sellaisissa tilanteissa, mistä pääsee helposti pois esim. ravintolassa jne. Joka tapauksessa minulla ei ole kuin yksi äiti vaikka en pidä hänen käytöksestään. Näin olen saanut suht. normaaliakohtelua vaikka epäluuloisuutta ja vaativuutta esintyy.
No nyt on tulossa lapsenlapsi ja ajatukset tästä hankalasta isoäidistä on nousseet jälleen esille. Toivoisin, että hän olisi isoäitinä lapsen elämässä, mutta niin että ei pääse vahingoittamaan häntä. En voisi jättää lasta ikinä kahdestaan hoidettavaksi äidilleni. Jännittää miten tämä tilanne tästä kehtittyy. Olen sanonut äidilleni, että jos näitä asioita tapahtuu lapsen läsnäollessa, niin joudumme ottamaan lisää etäisyyttä hänestä. Tiedän kuitenkin, että hän ei voi tällaista ymmärtää. Omasta mielestään hän on ollut suojelevainen hyvä äiti - varmaan maailman paras äiti. Hän on kertonut kuinka hän ei näe lastaan ja ihmettelee muille miksi lapsi ei käy häntä katsomassa (siis minä). Hän ei pysty näkemään mitään virhettä tai syytä omassa käytöksessään eikä näin kehittymään...päin vastoin hän tuli ennen aina vierailemaan luonani ja meni parvekkeelle huutamaan kuinka kamala lapsi hänellä on. Sama huuto ja kieroilusta syyttäminen tapahtui esim. ravintolassa ollessa. Syy kieroiluun tuli vaikka siitä, että en tienyt jonkun sukulailsen lomasuunnitelmia? Ihan käsittämättömiä asioita.
Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten lapsenlapsi on muuttanut tilannetta. Haluan tarjota omalle lapselle tasapainoisen, rauhallisen ja turvallisen kasvuympäristön ja siksi pidän todella tarkat isoäidin tapaamiselle. Kuitenkin mietin, että onko sekään hyvä ratkaisu, sillä ei sekään voi olla pitkällä tähtäimellä hyvä ratkaisu, että joudun tapaamisen aikana olemaan kokoajan varuillaan, että ei tule näitä "outoja" puheita ja syyttelyitä lasten kuullen, sillä tiedän omasta lapsuudesta kuin ahdistavia sellaiset voivat olla.
Kommentit (11)
En ole samaa mieltä ekan vastaajan kanssa!! Kyllä sun äitisi mieli on niin nyrjähtänyt, etten näe asiaan parannusta. Tuohan on ihan hirveä ihminen! Et voi päästää lapsesi lähelle noin sairasta ihmistä!!
Olet siis jo monesti kertonut mielipiteesi hänelle: Tuottiko tulosta? Jos ei, niin välit poikki kokonaan! Lapsesi ei tule ikinä, koskaan kiittämään sinua, jos päästät hänet sen pedon kynsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP vastaa:
Kiitos viestistäsi. Siksi juuri haluaisin pitää isoäidin mukana (tietää juurensa), mutta tärkeämpää on pitää lapsi turvassa. Nämä pelisäännöt olen kertonut äidille, mutta ongelmana on se, että tällaisista pelisäännöistä ei voi sopia! Voin vain kertoa, mitkä ovat omat rajani, mutta sopiminen ei tule kyseeseen, koska äiti (tuleva isoäiti) ei ole tehnyt joko mitään/ halunnut vain hyvää/ syyttää käytöksestään jotain muuta. Eli miten sopia ihmisen kanssa mitään, joka ei ota vastuuta käytöksestään tai kieltää kaiken. Tämä vuoksi minulla on isompi vastuu pitää huoli, että tällaista ei tapahtu ja juuri tapaamiset muutaman kerran vuodessa ravintolassa ovat niitä turvallisimpia tilanteita ja kylään voi kutsua jos on enemmän porukkaa läsnä ja itse läsnä. Eli näen kuitenkin, että jopa näitä verisiteitä tärkeämpää on pitää lapsi turvassa jos äitini näitä mainitsemiani pelisääntöjä rikkoo (mitä varmasti tulee jossain vaiheessa tekemään), niin silloin on pakko ottaa vielä enemmän etäisyyttä - mitä se loppupeleissä tarkoittaakaan.
Lapsen lähipiiriin ei tule kuulumaan tässä tapauksessa toinen isoäideistä. Niin läheisiä välejä en voi suoda lapselle, sillä se on liikaa. Äitini ei kuulu myöskään minun lähipiiriini eikä ole kuulunut viimeisiin vuosiin. Tulevan lapsen lähipiiri tulee muodostumaan vanhemmista, sisaruksista, vanhemman sisaruksista ja toisen puolen isovanhemmista. Kuitenkin haluan suoda lapselle mahdollisuuden tutustua minun äitiini ja toisinpäin.
Tuskin äitisi tulee muuttumaan. Voi hetkellisesti esittää jotain muuta, mutta älä missään nimessä jätä lastasi hänelle yksinään.
Todella kiva, että lapsellasi on kuitenkin toinen isoäiti. Monilla on ihan normaalit isovanhemmat, mutta ovat niin "kiireisiä" etteivät kerkiä luomaan suhdetta lapsenlapsiinsa, joten sun ei kannata stressata siitä, että sun lapsi ei tule saamaan lämmintä ja rakastavaa suhdetta isoäidiltä.
Sä teet ihan oikein, kun jatkat samaa linjaa kuin tähän asti. Jos otat tuollaisen isoäidin lapsen elämään ihan vain sen takia, että niin kuuluu muka tehdä, niin hän tulee kärsimään, ja paljon.
Sun äitihän on selkeesti henkisesti sairas.. Et voi vaikuttaa asiaan, koska hän ei itse sitä myönnä/ymmärrä. Tulevan lapsen kanssa voit tavata äitiäsi silloin tällöin "pikaisesti", koska mitään takuita hänen käyttäytymistä ei ole eikä tule.. Älä ala perustelemaan käytäntöä äidillesi kummemmin, koska siitä ei tule muuta kuin turhaa huutoa/syyttelyä ja siitä siis vähenisi tapaamiset.
Ja on myös perheitä, joissa isovanhemmat asuvat kaukana, ovat kuolleet tms, jolloin perheen juuriin tutustutaan jäljellä olevien läheisten kanssa. Ja lähipiiriin voi siinäkin tapauksessa kuulua ihan hyvin muitakin kuin sukulaisia. Kunhan lapsen lähellä on ihmisiä, jotka hänestä välittävät ja verkostaja tuoreilla vanhemmilla jakaa ilojaan ja surujaan:)
Iloa ja onnea perheeseesi uuden kynnyksellä! Hienoa, että pidät rajoja ja suojelet itseäsi ja perhettäsi! Kaikkea hyvää teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi samantyyppisesti luonnehäiriöinen. Paras ratkaisu ollut pitää tapaamiset lapsenlapsen kanssa minimissä (vuosittain tunti-pari ja me vanhemmat paikalla) niin, että lapsi tietää hänellä mummin olevan. Yhtään sen jatkuvampaa tapailua en salli koska jo toteutuneiden tapaamisten aikana mummin suusta tulee ihan absurdeja juttuja jotka vois lasta vahingoittaa (lapsi onneksi sen verran nuori ettei juttuja tajua)
Onko äidilläsi epävakaa persoonallisuushäiriö? Ikävän tutulta kuulostaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen joutunut ottamaan etäisyyttä omaan vanhempaani, vähän eri syistä kuin ap, mutta tiedän, että se ei ole helppoa.
Äitinä sinun tehtäväsi on kuitenkin ensisijaisesti ajatella oman lapsesi hyvinvointia ja turvallisuutta. Vaikka katson, että isoäidillä on oikeus tavata lapsen lastaan, niin lapsen hyvinvointi ja turvallisuus menevät tämän oikeuden edelle.
Kaikki tilanteet ja asiat eivät vain ratkea puhumalla ja kuulostaa siltä, että äitisi käytöstä et pysty muuttamaan puhumalla hänelle järkeä.
Minusta on hyvä, että olet ottanut etäisyyttä äitiisi ja kertomasi perusteella tekisin niin myös jatkossa. Jos tapaamisissanne tulee tilanteita/käytöstä, joiden takia et voi antaa lastesi tavata mummoaan, sanot äidillesi suoraan, että tämä ja tämä käytös ei ole lapsen korville ja silmille sopivaa ja et valitettavasti voi tuoda lasta käymään, jos tällainen jatkuu. Asian voi sanoa ystävällisesti ja syyttelemättä, mutta kuitenkin jämptisti niin, että mummo ymmärtää, että olet tosissasi.
Oma lapseni ei ole yhtä isovanhempaa tavannut niin paljon kuin mahdollista saman tyyppisten ongelmien takia. Ikävää, mutta parempi näin kuin se, että lapsi altistuu jollekin häntä henkisesti vaurioittavalle asialle.
Kyllä mä vähän ihmettelen, että ap aikoo antaa noin hullun isoäidin tavata lasta ollenkaan. Mun isä käytti mua seksuaalisesti hyväkseen lapsuudessani, ja mulle on aivan ehdotonta, ettei se paskaläjä pääse ikinä lähellekään mun lasta. Jos se sattuisi tulemaan kadulla vastaan ja yrittäisi jotenkin lähestyä lastani, niin huutaisin varmasti niin kovaa kuin kurkusta lähtisi ja tarvittaessa käyttäisin myös fyysistä voimaa.
Oma taustani huomioon ottaen pidän vähän erikoisena, että ap edes harkitsee yrittävänsä luoda jonkinlaista suhdetta äitinsä ja lapsensa välille. Mun mielestäni ei kannattaisi antaa hullulle mummolle pienintäkään tilaisuutta tehdä ap:n lapselle samanlaista pahaa kuin mistä ap on joutunut kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on selvästi jollain tavalla sairas. Olen hyvin pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan lapsuudessasi. On hyvin tyypillistä, että omat lapsuudenkokemukset nousevat mieleen kun saa oman lapsen. Onneksi sinä voit tarjota lapsellesi oikeain, hyvän äidin ja "voittaa" lapsuutesi :)
Mutta siis: minusta sinun kannattaa kuunnella täysin omia, välittömiä tunteitasi äitisi, itsesi ja lapsesi suhteen. Eli tavata ja antaa lapsen tavata häntä tasan sen verran, kuin pystyt kohtuullisen hyvillä mielin kestämään. Se saattaa olla ei lainkaan, tai se saattaa olla lyhyt kahvittelu kerran puolessa vuodessa, tai se saattaa olla jotain muuta. Sanomattakin on selvää, että äidillesi ei voi jättää pientä lasta hoitoon.
Mutta viestistäsi paistaa, että toivot, että äitisi jotenkin tajuaisi, että on toiminut väärin kun olit lapsi. Tämä on todennäköisesti turha toivo, ja sinun kannattaa luopua siitä. On äärimmäisen vaikeaa myöntää, että on toiminut äitinä väärin, ja persoonallisuushäiriöiselle se on mahdotonta, varsinkin vuosia myöhemmin kun hän on ehtinyt muokkailla muistojaan omaan minäkuvaansa sopivaksi. Älä odota äidiltäsi mitään normaalia käyttäytymistä tai tunteita, ja pidä välit sopivan viileinä ja pinnallisina - tai katkaise ne kokonaan, jos tunteesi vaativat sitä. Sun on ajateltava ensisijaisesti, miten itse voit olla hyvä äiti, lapsesi ja sinä ansaitsette sen. Ja siinä hommassa ei kaipaa lisästressiä eikä vaikeita ihmisiä. Et ole äidillesi velkaa mitään (sen tiedätkin), vauvallesi kyllä.
Onnea raskauteen :)
Lapsi-isoäiti-suhde on merkittävä lapsen terveen henkisen kehityksen kannalta. Jokainen yksilö haluaa tuntea oman historiansa. Tarve oman historian tuntemiseen säilyy koko elämän ajan vaikkakin se vaihtelee eri ikäkausina. Omien vanhempien ja heidän vanhempiensa tunteminen virheineen päivineen lisää jatkuvuuden tunnetta (siis myös toiveikkuutta) yleensä elämän moninaisuuden ymmärtämistä.
Lapsen lähipiiriin kuuluu suku, ennen kaikkea isä, äiti ja isoäiti ja isoisä. Pieni lapsi huomaa kyllä vanhempiensa epävarmuuden ja huolen lapsen ja isoäidin tavatessa. Mikäli keskusteluissa tulee sanaharkkaa, sanoisin omalle äidille, että asioista ollaan eri mieltä, mutta niiden kanssa pitää tulla toimeen niin, ettei niitä joka käänteessä nosteta esille, ei ainakaan silloin, kun ollaan lapsen kanssa.
Asia ei ratkea kokonaan lapsen varjelemiselta tai eristämiseltä isoäidiltä. Kannattaa neuvotella tulevan isoäidin kanssa mielellään jo ennen lapsen syntymää ja sopia tietyt pelisäännöt, sillä tuleva äiti on vastuussa omasta lapsestaan.