Mitä lapset saa puuhata siunaustilaisuudessa?

Minusta koko hautajaiskulttuuri on omituinen ja teennäinen. No, meillä nämä ongelmat on ratkaistu siten, että hautajaisiin ei yleensä mennä jos ei ole kyseessä ihan lähisukulainen. Sitten kun on menty, asiasta on puhuttu etukäteen ja kerrottu miten pitää käyttäytyä. Lapsille on selitetty, että arkussa on vain ihmisen ruumis, käytetty kuori ja se haudataan. Ihminen itse on jo henkimaailmassa ja hänellä on hyvä olla. Jotenka voimme seurata tilaisuutta mielenkiinnolla, kuin eräänlaista näytelmää. Hyvin on mennyt. Etukäteen on luvattu palkkio, heti tilaisuuden jälkeen on saanut karkin ja myöhemmin jonkin pienen lelun.

Itselleni toivon hautajaiset, joissa kaikki saa vapaasti puhua ja nauraa, lapset juoksennella jne. Musiikkina jotain iloista ja sitten hyvää ruokaa ja viiniä. No, mä en olekaan kristitty ja uskon jälleensyntymään.

Lapset on toki erilaisia, mutta hieman ihmetyttää itseänikin tuo, että koko ajan pitää olla jotain puuhaa. Eihän ne kirkonmenot kauaa kestä, eikös ne lapset edes sen verran jaksa istua paikallaan? Vaikka ihailemassa kappelin kattomaalauksia tms.? Ei kait lasta kannata opettaa siihen että aina on puuhakirjat ja tarrat mukana, vaan välillä kerta kaikkiaan on tilanteita, joissa tulee istua paikoillaan mitään tekemättä. 

Ja miksi lapsen surua pitää "keventää"? 

Ja sinulle, jonka lapsi lauloi samaa laulua sataan kertaan ja hyppi haudalla, oletko varma ettei se häirinnyt ketään? Surevat sukulaiset vaan eivät välttämättä näe siinä hoilaavassa piltissä mitään suloista....