En uskalla enää unelmoida, kun kaikki aiemmat unelmat paljastuivatkin totetutuessaan pettymyksiksi

Joko täysin fiaskoiksi, mikä on saanut hakkaamaan päätä seinään kun ei käsitä mitä edes meni kuvittelemaan asiasta unelmoidessaan. Tai sitten jotain hyvääkin on ollut löydettävissä mutta rysähdys alas pilvilinnosta otti todella koville ja sai silti vähintään harkitsemaan suunnanmuutosta toiseen.

Puhun siis etenkin pitkäaikaisista koulutus ja uraunelmista sekä ihanneparisuhteistani. Nyt voisin seuraavaksi alkaa unelmoimaan vaikka ulkomaille muuttamisesta ja lasten hankinnasta ja taas rysähtää alas ja lujaa. Onko unelmoinnissa mitään järkeä?