Kiusaaminen on yleistä myös palvelutaloissa! (lähde tänäinen paperi-turunsanomat)
Koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen ja vielä palvelutalokiusaaminen.
Alinta kastia ovat kuulemma muistisairaat. Osaavat kyllä itsekin olla ilkeitä, mutteivät kykene määrätietoiseen juonitteluun, kun eivät muista.
Hoitajat eivät jutun mukaan voi tehdä asialle mitään muuta kuin yeittää pitää erillään kiusaajan ja kiusatun.
Aika kamalaa.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus. Siksi kannattaakin opettaa lapsensa pitämään puolensa jo pienenä, niin ei tarvitse koko elämäänsä olla kiusattavana. Se ei nimittäin lopu, kun kerran alkaa.. ei edes vanhainkodissa.
Kunhan varmistat, ettet opeta lastasi kiusaajaksi.
Kyllä noita tapahtuu. Joku tai jotkut otetaan kohteeksi ja joutuu pahimmillaan vaihtaan paikkaa kun kiusaajat jatkaa kukkulan kuninkaana ja kuningattarena
Muistihäiriöisillä on usein käytöshäiriöitä joita heillä ei edes terveinä ollut, joten kiusaaminen ja hankala luonne on osa sitä diagnoosia.
Selviöhän tämä on. Ei kiusaaja keskimäärin elämänsä aikana mihinkään muutu. Jos on koulussa kiusaaja, on todennäköisesti keski-iässä samanlainen räkättävä ja juonitteleva louskuleuka, ja jos on keski-iässä työpaikkakahvilan "kuningatar", on palvelukodissa ryppyinen muiden keskellä juoniva myrkynkeittäjämummu.
Ihmiset voivat toki muuttua ja kypsyä. Moni viisastuu hieman elämänsä aikana, osa paljonkin, kunhan tietoisesti tekevät itsensä kanssa töitä. Suurin osa on kuitenkin koko elämänsä ns. samaa sontaa vain rapistuvassa paketissa. Ihminen nimittäin eroaa kaupan tuotteista siinä, että pakkaus kyllä nahistuu, mutta sisin pysyy pääosin samana.
Yleensä tämä kiusaamis- ja vainoamismalli on jo kotoa peritty ominaisuus, joka siirtyy mallioppimisen ja sallimisen tietä eteenpäin. Itsereflektio, viisastuminen ja ennen kaikkea moraalissa pitäytyminen ts. oman käytöksen hallinta vaatii melkoisesti aivokapasiteettia. Sitä ei monella vain ole riittävästi. Moni tukeutuukin ns. idiootin joustavaan moraaliin: minä saan tehdä sinulle, mitä tahdon, mutta sinä et saakaan tehdä minulle muuta kuin sen, mitä minä, minä, minä tahdon.
Oman käytöksen hallinta ja pitkän tähtäimen valintojen tekeminen on vaikeaa ja aivoja vaativaa. Moni jääkin lapsen tasolle. Kun pienelle lapselle sanotaan, että saat 10 kertaa enemmän karkkia, jos maltat olla syömättä tämän yhden karkin huomiseen, lapsi ei tähän kykene. Moraalin kanssa on sama.
Vierailija kirjoitti:
Muistihäiriöisillä on usein käytöshäiriöitä joita heillä ei edes terveinä ollut, joten kiusaaminen ja hankala luonne on osa sitä diagnoosia.
Muistihäiriöiset ei jutun mukaan ole kiusaajia. Eivät pysty sellaiseen.
Vanhusten hoivakodeissa eliitti taistelee vallasta samaan tapaan kuin koulussa tai työpaikalla. Näkymättömästä nokkimisjärjestyksestä seuraa mustamaalausta, panettelua ja ulkopuolelle jättämistä samaan tapaan kuin koulumaailmassa tai työpaikalla."
"eliittiin kuuluvat vanhukset ovat yleensä niitä, joilla ei ole muistisairautta. Pirhosen mukaan muistisairas voi toki olla äksy ja häijy, mutta muistisairas ei kykene pitkäaikaisen kiusaamisen vaatimaan laskelmointiin. Muistisairaan häijtys on reagointia, ei kiusaamista "
Kurjaa
On toinenkin ketju tästä jossakin..?
Missä ihminen, siellä kiusaaminen.
Muistisairas ei tee ilkeyttään asioita! Astukaa itse heidän saappaisiin: elät joka päivä elämääsi etkä muista mitään. Ymmärrän hyvin vanhusta ja sitä sekaannusta, mikä valtaa mielen. Jos he kokevat hoitajalta epäasiallista käytöstä, se heijastuu heidän käytökseensä.
Itse olen törmännyt aika usein siihen, että hoitaja on hyvin inhottava vanhuksia kohtaan.
Ihan perus. Siksi kannattaakin opettaa lapsensa pitämään puolensa jo pienenä, niin ei tarvitse koko elämäänsä olla kiusattavana. Se ei nimittäin lopu, kun kerran alkaa.. ei edes vanhainkodissa.