Miten olla mukavampi puoliso ?

Olet mulkku. Eroa miehestäsi ja anna hänen löytää joku mukavampi ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Olet mulkku. Eroa miehestäsi ja anna hänen löytää joku mukavampi ihminen.

Sitten sama kaava toistuu seuraavassa suhteessa?

Jos et tajunnut niin tulin kysymään neuvoja miten päästä eroon tästä tavasta !! Ihan kuin en osaisi kommunikoida muulla tavalla 😫

Siis ongelma on se että sisäisesti en koe että miehessä tai hänen toiminnassa on mitään kritisoitavaa . Mutta minun tyylini kommunikoida on läpeensä negatiivinen, aina! Mietin jo voiko olla jokin piilevä masennus, kun näen kaiken niin negatiivisesti ? Miksi en pysty olemaan optimistinen ? -ap

Yritä kehua ja kiittää miestäsi.

Jos meinaat sanoa jotain ikävää, nielaise äläkä sano. Mieti asioihin positiivisia puolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet mulkku. Eroa miehestäsi ja anna hänen löytää joku mukavampi ihminen.

Sitten sama kaava toistuu seuraavassa suhteessa?

Jos et tajunnut niin tulin kysymään neuvoja miten päästä eroon tästä tavasta !! Ihan kuin en osaisi kommunikoida muulla tavalla 😫

Ei sulle sovi parisuhde. Ole yksin ja mäkätä peilikuvallesi.

Niin.. näitä ajatuksia on ollut minullakin ja sen takia tilanne masentaakin. Uskon kuitenkin että ihmisillä on mahdollisuus kehittyä jotenkin eikä vaan heittää hanskoja tiskiin. Haluaisin ainakin yrittää kehittyä. -ap

Hienoa, että miehesi laittaa ruokaa. Mun mies ei laita koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis ongelma on se että sisäisesti en koe että miehessä tai hänen toiminnassa on mitään kritisoitavaa . Mutta minun tyylini kommunikoida on läpeensä negatiivinen, aina! Mietin jo voiko olla jokin piilevä masennus, kun näen kaiken niin negatiivisesti ? Miksi en pysty olemaan optimistinen ? -ap

Toista tämä harjoitus vähintään viisi kertaa joka päivä:

Sano itsellesi:

Olen positiivinen.

Olen iloinen.

Olen myönteinen.

Arvostan puolisoani.

Muilla on hyvä olo kanssani.

Kehun muita ihmisiä aidosti kun huomaan siihen hyvän aidon mahdollisuuden.

Kysyn kysymyksiä käskyjen antamisen sijaan.

Olen utelias.

Olen kiinnostunut puolisoni ja muiden ihmisten ajatuksista ja ideoista.

Hymyile. Väittävät, että kun jonkun aikaa hymyilee vaikka pakottamalla, niin se kuitenkin ajan mittaan synnyttää aidon tunteen.

Käytä kivoja puhuttelusanoja: kulta, rakas, hanipöö. Sellaisella kuin aloitat lauseen, on vaikeampi jatkaa negatiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hymyile. Väittävät, että kun jonkun aikaa hymyilee vaikka pakottamalla, niin se kuitenkin ajan mittaan synnyttää aidon tunteen.

Ensin ivallinen tekohymy naamalle ja sitten sanot miehellesi: "Olet fiksumpi kuin miltä näytät"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymyile. Väittävät, että kun jonkun aikaa hymyilee vaikka pakottamalla, niin se kuitenkin ajan mittaan synnyttää aidon tunteen.

Ensin ivallinen tekohymy naamalle ja sitten sanot miehellesi: "Olet fiksumpi kuin miltä näytät"

Ei tarvitse toimia kuten äitisi.

1. mies tekee kastiketta, sinä et sitä halua

=> et ota kastiketta (älä myöskään kommentoi asiaa)

2. mies pesee pottuja vaikka teidän piti syödä porkkanoita

=> muistuta että "pesehän kulta myös ne porkkanat, niistä tehdään tänään ruoka" tai annat äijän keittää pottunsa jos sen tekee mieli, voitte silti syödä porkkanoita

=> syötte pottuja tänään ja porkkanoita huomenna

3. kattilat

=> joskus on paikallaan vinkata oikean kattilan käytöstä kuten esimerkiksi paksupohjaisen kattilan käyttö maitopohjaisia ruokia valmistaessa. Suurimmassa osassa ei niin väliä

4. huonojen puolien löytäminen. Mulla on lähiomaisissa pari tapausta joiden ensimmäinen reaktio mihin tahansa asiaan tai ehdotukseen on "ei". Eikä heillä ole mitään kunnon vasta-argumenttia edes, kunhan tavan vuoksi ovat vastahankaan. On todella rasittavaa ja itse pidänkin keskustelut hyvin pinnallisena kyseisten henkilöitten kanssa. Vuosien kokemuksella oppii myös jättämään vastaväitteet omaan arvoonsa, en viitsi niihin yleensä edes reagoida.

=> tämä on vaikea. Antaisin neuvoksi muistaa ettei ole sinun vastuullasi arvioida toisen ajatusten toimivuutta. Usein ihmiset keskustelevat omista haaveistaan ja toiveistaan varsin jalostumattomassa muodossa ihan vain keskustellakseen ja viedäkseen itse ajatuksiaan omassa päässän eteenpäin. Toisin sanoen, ei ole edes tarkoitus että idea olisi toimiva tms. Opettele olemaan lyttäämättä toista.

Onko teillä joku perinteinen parisuhdekriisi päällä? Oltu liikaa yhdessä koronan takia, töissä rankkaa, lapset vaativia tms.? Ei ole mikään huono ratkaisu mennä yhdessä tai erikseen juttelemaan asioista ulkopuolisen ammattilaisen kanssa.  

Mulla vähän sama. Tässä yksi keino, jota kannattaa testata kenen tahansa kanssa:

Ennen kuin vaihdat puheenaihetta toisen puhuessa tai aloitat uuden puheenaiheen kuten ” tämä kansi on parempi kuin x” , laske kymmeneen ja sitten vasta sanot. Kummasti ilman erityistä ajatteluprosessia sanat menee mukavammin ja joskus jää sanomatta kokonaan. Tämä 10 laskeminen antaa myös tilaa toiselle, joka saattaa olla jotain sanomassa etkä ehdi lytätä kommentillasi häntä ennen kuin hän ehtii mitään sanoa.

Jos joku kysyy jotain, niin laske viiteen ennen vastaamista.

On toiminut mulla, kun vaan muistan laskea. Käytän myös joskus kavereiden kanssa, kun tulee olo, että vaan hölötän enkä kuuntele muita.

Jossain tutkimuksessa oli huomattu, että parisuhteen kommunikaatio säilyy hyvänä, kun keskimäärin yhtä negatiivista kommenttia kohti on viisi positiivista. Oikeasti ei tietenkään näin kaavamaisesti mene mutta periaate on tuo, että enemmän positiivista kuin neg. Edellytyksellä, että ei ole isompia ongelmia/haasteita taustalla, esim. päihteet tai kaltoinkohtelu.

Olen itse kokeillut tuota vuorovaikutuksessa ja se toimii aika hyvin. Itseltäni negatiivinen kommentti tulee helpommin, niitä viittä positiivista varten joudun tsemppaamaan vähän ja miettimään.

Tekee hyvää itsellekin ja muuttaa näkökulmaa positiivisemmaksi. Kiitos, tuli tämä "1/5-malli" tästä Ap:n aloituksesta mieleen, kiitos, taidanpa ottaa käyttöön taas.

Sinänsä mielestäni kotona pitää saada olla vapaasti ja oma itsensä, mutta kun se "omana itsenään olo" on ainakin minulle ollut viime aikoina usein negatiivista, eri syistä.

Vai harmittaako Ap:tä pinnan alla jokin, oletko stressaantunut koronasta tai muusta? Eli onko kyse syvemmästä syystä vai opitusta tavasta tai ehkä jostain roolimallista?

Joskus myös voi olla vaikea suoda itselleen hyvää, ei ole sitä mielestään ansainnut ja voi jopa huomaamattaan sabotoida sitä. Nämä ovat jo niitä syvempiä syitä. Tai tilanne voi olla yhdistelmä eri tekijöistä, syvemmistä ja arkisemmista. Voimia!

Yksi kaverini tekee samaa. Kauhean kuuloista. Mies parka yrittää tosissaan ja kaverini vain valittaa, ihan kaikesta.

Hyvä että olet tiedostanut asian. Siitä voi varmasti opetella pois, mutta tee se pian ennen kuin mies kyllästyy.

Laske kymmeneen ennenkuin sanot mitään.

Kaikki lähtee kipinästä, ensin rakastaa toista, sitten kuuntelee.  Pyri pääsemään ikävästä tavasta puuttua kaikkeen.

Tosin järkiavioliitotkin onnistuvat, yksityisasiat pidettävä omina. 

Ei sinun erota tarvitse, kun kerran tiedostat ongelman. Jos et pääse siitä omin avuin eroon, niin hanki keskusteluapua. Sinun kannattaa pysyä pois tilanteista, joissa alat arvostella miestä. Kun mies alkaa laittaa ruokaa, pysy pois keittiöstä. Positiivista palautetta kannattaa antaa. Se ei alkuun vaadi muuta kuin "huomenta, muru" tai iloinen "moi", kun toinen tulee kotiin.

Meillä oli yhteen aikaa kotona negatiivinen ilmapiiri. Mies näytti myrtsiltä kotiin tullessaan. Kiinnitin huomiota mitä sanoin ja millä äänenpainolla. Jos toinen näytti tekevän jotain päin hlvettiä, purin huulta ja poistuin paikalta. Sain pestä rasvaroiskeisen mikron monta kertaa ennen kuin sain miehen tajuntaan, miksi mikrokupu on hyvä asia. Sanominen piti hoitaa niin, että se ei ollut siinä tilanteessa kun mikrosta kuului pauketta.

Mulla on myös usein tuollainen ajatusmalli. Kannattaa vain sanoa niitä itsestä vähän typeriltä tuntuvia kohteliaisuuksia. Minua auttoi hirveästi se, kun miehellä on lapsi. En ole aiemmin lasten kanssa ollut kauheasti tekemisissä ja en halunnut, että lapsi vihaa minua tai pilaan koko lapsen. Niin hänen kanssaan on pakotetusti opiskellut tuota negatiivisten asioiden sanomatta jättämistä tai sanomista positiiviseen sävyyn. Ja positiivisten asioiden ääneen sanomista. Aluksi oli vaikeaa ja tuntui tyhmältä, nyt pikkuhiljaa tulee jo ihan luonnostaan, myös parisuhteessa. Kyllä se vaatii itsetutkiskelua ja asioiden sanomatta jättämistä ja paljon anteeksi pyytelyä.

Kannattaa myös sanoa ääneen, kun huomaat tätä. "en halua kastiketta ruuan kanssa ja mikset pessyt porkkanoita, vaan perunoita laitoit" tilanteen huomattuasi "olipa taas negatiivinen kommentti, olen varmaan väsynyt. Tarkoitin ettei minua varten tarvitse laittaa kastiketta, tee itsellesi vaan ja voisin pestä nuo porkkanat ja laittaa vaikka raasteeksi ruuan kanssa".

Mindfullness harjoituksista on myös ollut apua minulle. Siinä oppii hyväksymään ajatukset ajatuksina eikä osana minua. Vaikea selittää, mutta auttaa muuttamaan ajattelua.

Mieti, jos kyseessä olisi paras ystäväsi - puhuisitko hänelle samalla tavalla? Miehesi ansaitsee ihan yhtä hyvää kohtelua kuin ystäväsi.

Voit myös avoimesti tunnustaa miehellesi, että tiedostat oman käyttäytymismallisi olevan väärä. Tee veto, että jos sanot jotain ikävää miehellesi kolme kertaa kuukauden sisällä, siivoat koko loppukuukauden tms. Jos pystyt olemaan kiltisti koko kuun, menette yhdessä ulos syömään. Aikuinenkin ihminen oppii tavoille, kun opettelee. Mistäkö tiedän? Olin ennen samanlainen kuin sinä, mutta uusi mieheni ei kestänytkään turhasta jäkättämistä.