En jaksa mennä kylään taas

Olen 110% introvertti ja haluan olla mahdollisimman paljon omissa oloissani. En kaipaa seuraa. Muuta kuin pakon edessä. Mummola kyläilyt ei kiinnosta yhtään kun veljenikään ei tule mukaan.

No ei nyt joka viikko tartte appivanhempia tavata. Omia vanhempia useammin. Kuolemapuheiden tilalle voi vaihtaa puheenaihetta.

Surullista, että mummot sitten jaksaa hehkuttaa lapsettomille näistä lapsenlapsistaan.

Teineille ei ole vielä kehittynyt käsitystä omasta kuolevaisuudesta. Se yleensä tulee vasta kun ihmiset ympäriltä alkavat tipahdella.

Vanhempasi ovat oikeassa, mutta on liikaa vaadittu saada sinut ymmärtämään sitä.

Puhu jostain muusta niin eivät ehdi paasaamaan kuolemisesta koko ajan. Tai ala  tekemään sudokuja samalla.

Haastattele vanhoista ajoista heitä. Kun kasvat, tajuat miten isovanhemmat ovat vaikuttaneet siihen millainen sinusta tuli. Jos et tunne heistä kuin tuon pinnallisen ruikutustason, et tunne itseäsikään ja tulet katumaan sitä sitten, kun he tosiaan ovat kuolleet. Kysele heiltä heidän vanhemmistaan, sisaruussuhteista ja miten asioita tehtiin.

Tuo ei ole mikään elinkautinen, älä anna kyllästymisen harhauttaa itseäsi, vaan käytä tilanteet hyväksi. Muutu aktiiviseksi ja lopeta teinimäinen jalkojen laahaaminen ja itsesääli.

Minä en ehtinyt.

Laittakaa vuorot veljen kanssa. Elämässä on syytä oppia kiipeämään mäkiä ja tekemään ne epämiellyttävätkin velvollisuudet. Siksihän niitä velvollisuuksiksi sanotaan, että ne eivät aina miellytä. Mutta jos niitä ei hoida, on velvollisuudentunnoton. Veli voi pitää sitä miehekkäänä, sinun tehtäväsi on selventää hänelle, että asia on päinvastoin. Lusmu-ukoista ei ole pulaa missään, ovat kovin kilpaillut markkinat heillä. Vanhemmat pakotat tueksi jos eivät sitä ymmärrä itse tarjota.

Me ollaan kans käyty joka viikko kylässä ja tuntuu ettei ole puhuttavaa ku soitellaankin joka päivä. En kehtaa sanoa ettei tarvitse aina olla yhteydessä. Jos olis pidempi väli ni olisi ehkä puhuttavaa. Ja kyllä tiedostan että ihmiset kuolee aikanaan mutta en jaksa kuunnella sitä joka viikko ja synkistellä etukäteen.

Jokainen kuolee joskus, sama kun aloittaisi synkistelyn jo synnytyssairaalassa. Voe voe sata vuotta ja tuskin on tuotakaan enää.

Nimenomaan ahdistaa tuollainen että yhyyyy kohta kuolen pois. Sekin kuoli ja se kuoli eilen. No mihin kuoli.

Kuolema tulee Varo. Syö keksejä kuin porsas niin mummi on tyytyväinen.

Tuollaineb tuputtaminen on raivostuttavaa jos on jo kieltäytynyt syömästä niin miksi pitäisi tunkea leipäläpi vielä täyteen?

Kenenkään mieliksi EI tarvitte Syödä

Mulla on tapana todeta kuolemaisestaan hokevalle sukulaiselleni, että "Joo, kyllä, niin kuoletkin 100 % varmuudella, kuoleminen on erittäin yleistä. Käydäänkö nyt sitä ennen kuitenkin ulkoilemassa ja keitetään sen jälkeen kahvit." Tämä lopettaa voiottelun ja valituksen ja vierailu on loppujen lopuksi ollut ihan mukava.