Olen ollut kolme päivää tupakka- ja kahvilakossa, mutta nyt kun join kahvia, niin minun on pakko lähteä tupakkaostoksille

Kukaan tai mikään ei pakota kumpaankaan. 

Tupakoijat haisevat kuvottaville. 

Noniin luuseri, niskasta kiinni ja et osta sitä tupakkia, ite oon nyt vuoden ollu polttamatta kun päätin lopettaa, 10v takana polttamista. Yritä edes!!

Toivon sinulle Jeesuksen johdatusta ja että pääsisit vielä tuosta kammottavasta paheesta irti. Rakkautta <3

Jotkut ovat tosiaan taipuvaisempia riippuvuuksiin kuin toiset. Itselläni ei onneksi ole addiktiota mihinkään päihteeseen, mutta sokerin kanssa olen "taistellut" lapsesta asti (mikä ei tietenkään ole yhtä ikävä tilanne kuin sulla). Vähän toivottomalta tuntuu, kun ei koskaan onnistu pääsemään eroon/normaalitasolle, vaikka kuinka yrittäisi. Mutta ehkä on parempi, että onnistuu edes välillä joksikin aikaa kuin ei koskaan. Mikä on pisin aika, jonka olet onnistunut olemaan ilman tupakkaa?

Jos sinua varten pystytettäisiin hirsipuu pihalle samalla kun käyt hakemassa tupakkasi, olisiko sittenkin pakko?

Tuo pakko on ajatusharha. Kyllä se ohi menee.

Kannattaako yrittää lopettaa molempia yhtä aikaa? Entä jos olisit vain tupakkalakossa?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat tosiaan taipuvaisempia riippuvuuksiin kuin toiset. Itselläni ei onneksi ole addiktiota mihinkään päihteeseen, mutta sokerin kanssa olen "taistellut" lapsesta asti (mikä ei tietenkään ole yhtä ikävä tilanne kuin sulla). Vähän toivottomalta tuntuu, kun ei koskaan onnistu pääsemään eroon/normaalitasolle, vaikka kuinka yrittäisi. Mutta ehkä on parempi, että onnistuu edes välillä joksikin aikaa kuin ei koskaan. Mikä on pisin aika, jonka olet onnistunut olemaan ilman tupakkaa?

Minulla kans oli ensimmäinen huono riippuvuus sokeri ja se on edelleenkin mukana härnäilemässä elämää, mutta taukoillen sentään. Olen pisimmillään ollut vain 4 päivää polttamatta. Yleensä kun saan taisteltua jotain riippuvuutta paremmalle tolalle, niin joku muu riippuvuus nostaa enemmän päätään. Nyttenkin olen mussuttanut kaiken maailman herkkuja tämän kolmen päivän ajan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako yrittää lopettaa molempia yhtä aikaa? Entä jos olisit vain tupakkalakossa?

Minun on pakko lopettaa myös kahvittelu, mikäli haluan edes teoriassa päästä eroon tupakoinnista. Kahvi laittaa minut haluamaan kaikkea muutakin. Typerä olin kun sitä taas join. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat tosiaan taipuvaisempia riippuvuuksiin kuin toiset. Itselläni ei onneksi ole addiktiota mihinkään päihteeseen, mutta sokerin kanssa olen "taistellut" lapsesta asti (mikä ei tietenkään ole yhtä ikävä tilanne kuin sulla). Vähän toivottomalta tuntuu, kun ei koskaan onnistu pääsemään eroon/normaalitasolle, vaikka kuinka yrittäisi. Mutta ehkä on parempi, että onnistuu edes välillä joksikin aikaa kuin ei koskaan. Mikä on pisin aika, jonka olet onnistunut olemaan ilman tupakkaa?

Ei ole parempi, vaan on jatkuvaa itsensä kiusaamista ilman onnistumisen aiettakaan. Eli masokismia ja itsensä kehumista vääristä asioista, samaan aikaan kun oikeasti ei jaksa olla vastuussa itsestään vaan toivoisi jonkun muun sen tekevän. Todellinen lopettaminen käy aina vaikeammaksi, koska mieli muistaa vain kärvistelyn kamaluuden.

Minulla sokerin mussuttamisen pysäytti insuliinihoitoinen raskausdiabetes. Makeanhimoon imeskelin puolikkaan palasen saksalaista tummaa suklaata, jossa oli viidesosa sokeria. Niiden kuukausien jälkeen tajusi, miten imelää tavallinen suklaa on, ja kutakuinkin kaikki muukin makea.

Nykyisin syön makeaakin, mutta se ei edelleenkään miellytä kuten ennen. Pieni annos riittää. Juon kaakaota ilman sokeria, riittävän makeaa on. Lättyihin ei sokeria, kermavaahtoon ripaus, marjoihin pakastaessa hiukan. Sokeripusseja taitaa mennä pari vuodessa kun perheessä on yksi joka sitä syö. Leipominen ja jälkiruuat on jääneet vähiin, liian makeita kaikki reseptit.

Mutta makea nyt on asia, jossa itsensä voi näin totuttaa uuteen tilanteeseen ja tauko auttaa. Tupakka toimii päinvastoin. Tauko vain syventää vakaumusta, että tätä on pakko saada aina. Niinkuin ap nyt uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Toivon sinulle Jeesuksen johdatusta ja että pääsisit vielä tuosta kammottavasta paheesta irti. Rakkautta <3

Onx tää jotain vittuilua!

Itse olen ollut polttamatta kaksi viikkoa. Juon kahvia normaalisti . Joskus pitää kahvin jälkeen ottaa nikotiinisuihke. Tupakkaa ei tee enää mieli. Vaikuttaa siltä ettet edes halua eroon tupakasta . Olet jo perustellut itsellesi miksi se ei onnistu. Silloin se ei onnistu. Tupakan polton lopettamisessa on tärkeää ettei muuta elämää alkuun mitenkään muuten. Pitää keskittyä vain tupakan lopetukseen . Muita lakkoja on turha yhtä aikaa aloittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon sinulle Jeesuksen johdatusta ja että pääsisit vielä tuosta kammottavasta paheesta irti. Rakkautta <3

Onx tää jotain vittuilua!

:D :D :D

Juu tuskin kannattaa vaihtaa pahettaan pahempaan mokomaan!

Mä ymmärrän. Älä kuuntele näitä haukkuvia. Riippuvuus on riippuvuus ja ymmärrän että jätit myös kahvin. Mä jätin alkoholin koska aina juodessani halusin myös polttaa. Toivon että onnistut!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut polttamatta kaksi viikkoa. Juon kahvia normaalisti . Joskus pitää kahvin jälkeen ottaa nikotiinisuihke. Tupakkaa ei tee enää mieli. Vaikuttaa siltä ettet edes halua eroon tupakasta . Olet jo perustellut itsellesi miksi se ei onnistu. Silloin se ei onnistu. Tupakan polton lopettamisessa on tärkeää ettei muuta elämää alkuun mitenkään muuten. Pitää keskittyä vain tupakan lopetukseen . Muita lakkoja on turha yhtä aikaa aloittaa

Turha kenenkään on antaa mitään yleismaailmallista oikeaa tapaa päästä riippuvuuksista irti, kun meillä on eroja aivoissa ja se mikä toimii joillakin, ei toimi kaikilla. En nyt tässä ollut muutenkaan neuvoja hakemassa, halusin vain avautua. Ap

Mä lopetin maaliskuussa tupakanpolton 35 vuoden sauhuttelun jälkeen. Ei ollut vaikeeta. Mua oli pidemmän aikaa jo ällöttänyt tupakanhaju, enkä halunnut itse haista enää tuhkakupilta. Koronauutisointi tupakoitsijoiden isommasta riskistä sai ajattelemaan asiaa lisää ja sitten tuli vaan sellanen fiilis, että eiköhän tää ollut nyt tässä. Heinäkuun lopussa poltin yhden röökin ja mietin etukäteen, että jaa-a, näinköhän alkaa uudestaan tehdä mieli sauhutella. No ei alkanut, päinvastoin. Maistui tympeältä ja mietin, että mitä ihmettä olen tehnyt viimeiset 35 vuotta.

Pakko myöntää, että kaipaan kyllä tupakointia. Kaipaan siis sitä, kun tupakka maistui hyvältä ja oli sellaisia hetkiä, joihin tupakointi vaan kerrassaan kuului, esim. helmeilevän kylmä valkkari ja savuke hellepäivän jälkeen terassilla jne. Siihen ei kuitenkaan ole enää paluuta ja hyvä niin.

Mulla on add ja aspergerin kirjoilla, mutta oon oppinut elämästä paljon.

Mä oon ollu nyt 3kk polttamatta jos ei lasketa 2 kertaa kun osti askin, mutta jatkoin sen askin polttamisen jälkeen taukoa. Mä ekana mietin, että oon ollu polttamatta vain sen ajan mitä askin jälkeen olen ollut ilman, kunnes sukulainen sanoi, että jos jatkaa taukoa repsahduksen jälkeen, niin voi laskea sieltä ekasta päätöksestä asti, koska kukaan ei oo täydellinen ja virheitä tapahtuu aina!

Mulle on helpompi, se että en ns kiellä kokonaan vaan yritän olla ilman. Eli en sano "tää on mun vika, enkä ikinä enää polta" vaan "nyt oon ilman sen aikaa kuin opin olemaan ilman"

Sama kuin opettelisit Small talkkia, ei se heti onnistu!

Mulla varmaan tää uus adhd lääke sai lopettamaan polton sillon, koska se tuntui kamalalta polttaa tupakkaa, tupakka maistuu pahalle ja haisin pahalle jne.

Sitten innostuin liikunnasta josta sain energiaa kunnes taas väsyin ja tajusin, että se tupakin nikotiini sai minut paljon virkeemmäksi, joten aloitin nikotiinilaastarit, sain ihan hitonmoisen energiapiikin 2vk ajaksi ja urheilin kuin hullu!! Nyt varmaan tasaantui se nikotiini tai lääke, koska nyt väsyttää ja en jaksa taas mitään..

Mutta nyt ollut stressiä (menkat viikon välein, remonttihommia ja korvatulehdus) niin paljon, että ehkä sekin saa minut haluamaan tupakkaa.

Jos sortuu ostamaan tupakkaa niin polttaa pari ja heittää loput roskiin ja jatkaa siitä lakkoa. Moni tekee sen virheen että luovuttaa ja jatkaa polttamista. Eihän tuossa ole mitään sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinua varten pystytettäisiin hirsipuu pihalle samalla kun käyt hakemassa tupakkasi, olisiko sittenkin pakko?

Tuo pakko on ajatusharha. Kyllä se ohi menee.

Mutta ei sitä hirsipuuta kukaan pystytä. Motivaatio vaikuttaa siihen, miten ihminen pystyy toimimaan. En pystyisi lyömään itseäni vasaralla käteen, mutta jännästi motivaatio kasvaisi, jos minut uhattaisiin ampua, ellen tee niin. Kyse on siitä, mitkä vaihtoehdot ovat ja minkä niistä aivot punnitsevat kokonaisuutena miellyttävämmäksi tai vähemmän tukalaksi.

Kysymys kuuluu: miten itselleen saisi enemmän motivaatiota tehdä sitä mitä haluaa (haluta) tehdä, jos nykyinen motivaatio ei siihen riitä?

Minä olen yrittänyt motivoida itseäni olemaan ilman makeita herkkuja esim. lukemalla sokerin haittavaikutuksista ja muistuttamalla itseäni terveys- ja ulkonäköongelmista, joihin sokeri on vaikuttanut. Auttaa ehkä hetken, mutta pitemmän päälle valitsen useammin taivaallisen nautinnon mieluummin kuin hitaasti kasvavien harmien välttämisen.

Olen kokeillut rangaistuksia, kuten kaverin roskiksen viemistä. Mutta vein ne roskat ihan mielelläni hintana herkuttelusta.

Viimeisin keksintöni oli kuitenkin ihan toimiva: lupasin itselleni (kaverin kuullen, lupausta vahvistaakseni), että jos epäonnistun viikon herkkulakossa, niin minun pitää hävittää 10 euron seteli. Ei antaa kaverille, vaan heittää esim. kadulle. Se oli sen verran epämiellyttävä ajatus, että onnistuin olemaan herkuttelematta, vaikka mieli tekikin. Tämä toimi kahtena eri viikkona, pitemmästä ajasta ei ole vielä kokemusta.

- 4

Eihän sitä hirsipuuta kukaan pystytä, mutta sen voi kuvitella sinne pihalle pystyttymään. Kuulla vasaran paukkeen ja rakentamisen kolinan.

Jos siis haluaa. Yleensä ihmiset eivät halua, vaan haluavat sekä pitää kakkunsa että syödä sen. Niinhän se kätevästi käy, kun väittää yrittäneensä ja tehneensä kaikkensa, vaikka oikeasti on vain tehnyt uudenvuodenlupauksen, jonka tehtäväkin on vain juhlistaa, ei muuttaa mitään. Sitten voi sääliä itseään vuolaasti, kun on niiiiiin heikko.

Mutta jos oikeasti lakkaa haluamasta sitä polttamista, niin käy kuten ylläkirjoittaneelle, jota vain lakkasi kiinnostamasta se touhu. Oli kytkeytynyt motivaatio irti hommasta.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä hirsipuuta kukaan pystytä, mutta sen voi kuvitella sinne pihalle pystyttymään. Kuulla vasaran paukkeen ja rakentamisen kolinan.

Jos siis haluaa. Yleensä ihmiset eivät halua, vaan haluavat sekä pitää kakkunsa että syödä sen. Niinhän se kätevästi käy, kun väittää yrittäneensä ja tehneensä kaikkensa, vaikka oikeasti on vain tehnyt uudenvuodenlupauksen, jonka tehtäväkin on vain juhlistaa, ei muuttaa mitään. Sitten voi sääliä itseään vuolaasti, kun on niiiiiin heikko.

Mutta jos oikeasti lakkaa haluamasta sitä polttamista, niin käy kuten ylläkirjoittaneelle, jota vain lakkasi kiinnostamasta se touhu. Oli kytkeytynyt motivaatio irti hommasta.

Sinulla on aika hyvä mielikuvitus, jos hirsipuulla ja kuvitellulla hirsipuulla on täsmälleen sama vaikutus toimintaasi. Vau! Olet varmasti tosi menestynyt elämässä tuollaisella taidolla. Tulee varmaan yllätyksenä, että olet ihan erityinen eikä kaikilla ole tuota samaa.