Miten estätte itseänne ylireagoimasta?

Järkeistämällä. Esimerkkejä. Nyt olen herännyt ja veronsokeri on matalalla -> toinen ihminen vtuttaa aamusta.

Olen tehnyt raskasta työtä koko päivän ja olen väsynyt -> staana pidä se turpasi kiinni, nyt jaksa kuunnella.

Kaikista ihmisistä ei voi pitää ja toisaalta kaikki ihmiset eivät pidä minusta.

Täh? Olen ihan vakaa aikuinen, en ylireagoi.

Jos sinä ap olet joku hysteerinen mamma, niin lääkkeet.

Minkälaiset ärsykkeet saavat sinut ylireagoimaan? Miten ylireagointi näkyy, ts. miten toimit, kun ylireagoit?

Itse provosoidun harvoin mistään, mutta jos esim. huomaan, että parisuhteessa tai muussa vuorovaikutustilanteessa alan korottaa ääntäni, huomaan, että en enää ole tilanteessa mukana järjellä ja pyrin poistumaan hetkeksi tilanteesta, jotta pystyn taas suhtautumaan asiaan rationaalisesti ja ilman liian voimakasta tunnereaktiota.

Toisinaan sorrun passiivis-aggressiiviseen käytökseen ja ymmärrän kyllä, että sekin saattaa olla ylireagointia. Rakentavaa se ei ainakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Järkeistämällä. Esimerkkejä. Nyt olen herännyt ja veronsokeri on matalalla -> toinen ihminen vtuttaa aamusta.

Olen tehnyt raskasta työtä koko päivän ja olen väsynyt -> staana pidä se turpasi kiinni, nyt jaksa kuunnella.

Kaikista ihmisistä ei voi pitää ja toisaalta kaikki ihmiset eivät pidä minusta.

Näin mäkin yritän tehdä, mutta tosiaan joskus on "liian myöhäistä" sille, että järki toimisi enää siinä vaiheessa. Ennaltaehkäisy on tärkeintä, mutta se ei auta 100-prosenttisesti.

Vierailija kirjoitti:

Täh? Olen ihan vakaa aikuinen, en ylireagoi.

Jos sinä ap olet joku hysteerinen mamma, niin lääkkeet.

Väität, ettet ylireagoi, mutta viestisi on yhtä ylireagointia :´D

Mutta itse kysymykseen... varmasti tämä asia on persoonasta kiinni. Toisille voimakas reagoiminen on luontevaa, toisille (kuten mulle) ei. Pitää sitten vain oppia tunnistamaan niitä tilanteita, jotka aiheuttavat voimakasta reagoimista ja opettelemaan keinoja reatioiden hillitsemiseen. Ihan tavalliset hengitä syvään ja laske kymmeneen -tyyppiset jutut ovat ihan oiva apu.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaiset ärsykkeet saavat sinut ylireagoimaan? Miten ylireagointi näkyy, ts. miten toimit, kun ylireagoit?

Itse provosoidun harvoin mistään, mutta jos esim. huomaan, että parisuhteessa tai muussa vuorovaikutustilanteessa alan korottaa ääntäni, huomaan, että en enää ole tilanteessa mukana järjellä ja pyrin poistumaan hetkeksi tilanteesta, jotta pystyn taas suhtautumaan asiaan rationaalisesti ja ilman liian voimakasta tunnereaktiota.

Toisinaan sorrun passiivis-aggressiiviseen käytökseen ja ymmärrän kyllä, että sekin saattaa olla ylireagointia. Rakentavaa se ei ainakaan ole.

Ylireagointia ovat aiheuttaneet väärinymmärrykset, ilkeät sanomiset, epäreilut syytökset ja fyysisen koskemattomuuden loukkaamiset olemalla liian lähellä. Ei siis niin että ylireagoisin heti, vaan kun tilanne jatkuu, vaikka aluksi reagoisin normaalisti. Mutta turhaudun nopeasti, kun minua ei kuunnella eikä ymmärretä heti. Varmaan se auttaisi paljon, jos osaisin ilmaista ajatukseni ymmärrettävämmin heti alkuun. Ap.

Ylireagoin väsyneenä ja stressaantuneena. Kunpa oppisin tunnistamaan tilan ja välttämään ylireagoinnin. Rauhallisella mielellä tilanteet joissa olen ylireagoinut näyttää ihan neutraaleilta. Ja sitten hävettää käytökseni.

Niin, ja ylireagointini näkyy ainakin näillä tavoilla:

- huutaminen

- itkeminen

- "lievä" väkivaltaisuus. En ole ehtinyt perua impulssia, koska toinen on ollut niin lähellä.

- itsetuhoinen ja itse rankaiseva käytös

- täriseminen

- pois lähteminen "ovet paukkuen"

Olotila siinä hetkessä voi olla todella ahdistunut, voimaton, alistunut, tuskastunut, vihainen, surullinen, epätoivoinen. Mutta jos pääsen tilanteesta pois, niin olo saattaa palata normaaliksi salamannopeasti. Ap.