Vauvojen hoitoon viemisestä
Viitaten siis edelliseen ketjuun, jota en viitsinyt kokonaan lukea.
Olen itse lukenut seuraavanlaisen ohjeen.. Se on mielesstäni hyvin pätevä ohje siitä, kuinka ajan minkäkin ikäinen lapsi kestää (saamatta " traumoja" ) ilman äitiään. Jos joku muistaa, kenen laatima tämä ohje on.. voisiko laittaa sen lastenpsykologin nimen?
1 tunti per lapsen ikäkuukausi. Eli:
1kk - 1 tunti
2kk - 2 tuntia
3kk - 3 tuntia
4kk - 4 tuntia
5kk - 5 tuntia
6kk - 6 tuntia
7kk - 7 tuntia
8kk - 8 tuntia
9kk - 9 tuntia
10kk - 10 tuntia
11kk - 11 tuntia
1 vuorokausi per lapsen ikävuosi Eli
1 vuotias - 1 vuorokausi
2 vuotias - 2 vuorokautta
3 vuotias - 3 vuorokautta
Jne.. jne...
Eli vasta 7 vuotias on kyllin kypsä olemaan viikon erossa vanhemmistaan.
Varsinkin tuo eka ikävuosi, jolloin puhutaan tunneista, on minusta hyvinkin tärkeää.. tämän kun muistaisi kaikki ne vanhemmat, joilla on kiire " omaan elämään" viikonloppurientoineen jo silloin kun vauva on vaikka sen 3 viikon vanha! Sen ikäinen vauva ei voi olla edes tuntia erossa äidistään! Eikä kuulukaan olla. Pienen vauvan paikka on äidin rinnalla.
Kommentit (28)
meillä ei ole ketään, joka ottaisi koskaan hoitoonsa lapsia edes muutamaksi tunniksi, enkä tunne ketään, jonka vanhemmat olisi suostuneet hoitamaan lapsenlapsiaan niin, että lapset ovat alle kolmevuotiaita. Yleensä kamalalla tappelulla saavat kouluikäisen illalla pariksi tunniksi mummolaan.
Pidätkö oikeasti miestäsi tasavertaisena lapseesi nähden todella vasta 1,5-2v?????????????
Järkyttävää!! Omanapaista ajattelua, minä-äiti suuri ja mahtava..
Ilmankos me kaikki 60-70 luvulla syntyneet olemme niin traumatisoituneet, kun äitiysloma oli 2-3kk ja joiduimme eroon äidistä jo vauvana, puhumattakaan imetyksen kestosta.
Terv. 4:n lapsen ope äiti vuosimallia -70 ja jonka omat lapset ovat usein olleet jo vauvana hoidossa ja joka itse meni hoitoon 2kk ikäisenä. Todella olen erittäin traumatisoitunut...?
p.s Minulla on muuten erittäin hyvä ja lämmin suhde omaan äitiini, vaikka jouduinkin hoitoon 2kk ikäisenä ja vaikka minua imetettiinkin vain 2kk. Enemmänkin mietin, että nämä äidin mussukat on niitä ongelmalapsia tulevaisuudessa, kun äiti paapoo vielä kouluiässäkin, eikä anna lapsen itse kehittytyä, kasvaa ja oppia rauhassa. Ja työntää tissiä suuhun vielä leikki-iässä.
On melkoisen mahdotonta sanoa mikä trauma tulee esiin ja koska ja miksi, koska vaikuttavia tekijöitä on ihan liikaa.
Ja milloin ihminen on ylipäätään traumatisoitunut? Tiedän paljon aikuisia, joilla on ollut rankka lapsuus, ja jotka eivät millään tapaa ole traumaattisia. Tiedän myös aikuisia, joiden elämä on ollut varsin tavallista ja suorastaan " oppikirjan" mukaista, mutta joilla on silti paljon esim. mielenterveysongelmia.
Kuten sanottua, vaikuttavia tekijöitä on ihan liikaa, jotta voitaisiin sanoa että " Ville kokee ahdistuneisuutta koska hän oli hoidossa kerran kuukaudessa 6kk:n ikäisestä lähtien" .
Vissiin minunkin olisi pitänyt jättää lääkärissä juoksemiset väliin kun vauva oli 2kk, samoin tulehtuneen alueen leikkaus. Ehkä olisin kuollut ilman lääkärin hoitoa, mutta varmastihan sekin olisi traumatisoinut lastani vähemmän kuin pari päivää ilman äitiä, isän kanssa...
Vierailija - 16.07. 10:45 vastaa tähän viestiin (6/27)
On isi periaatteessa ihan yhtä hyvä ja tärkeä hoitaja kuin äitikin, mutta taidatte unohtaa sen tosiasian, että ISÄ EI VOI IMETTÄÄ
ja vauvalla on oikeus saada rintamaitoa niin usein kun hän haluaa.
Älä puhu paskaa. Isä voi aivan hyvin imettää, jos vaan tahtoo. Mies saa maidon kohoamaan pumppaamalla kuten adoptioäiditkin. Mies voi käyttää imetysapulaitetta, josta antaa äidin lypsämää maitoa.
Ja lapsella oikeus saada rintamaitoa niin usein kuin haluaa? Sinun lapsellasi ehkä, mutta ei se mikään maailmansääntö ole:D Toi on sun omaa arvomaailmaa.
Jostain löytyy aina tutkimus, joka kumoaa edellisen. Oman järjen käyttö edelleen sallittua.
tv. eräs joka tekee tutkimuksia työkseen
Itselleni ei ole ainakaan jäänyt minkään laisia, päinvastoin!!