Lue keskustelun säännöt.
Ilmoitanko tästä poliisille vai mitä teen?
19.08.2013 |
Poikaystäväni raivostui eilen minulle humalassa ja kävi käsiksi. Tämä oli ensimmäinen kerta ja olin aivan kauhuissani, kun hän heitteli minua ja repi käsivarsista. Huusin sen takia kovaa, mutta hän huusi vielä kovempaa. Jossain vaiheessa hän löi minua kasvoihin. Sen jälkeen hän yritti tukahduttaa huutoni laittamalla kätensä kasvoilleni. Purin silloin häntä käteen, että pääsin irti otteesta. Kasvoissani on parin sentin pituinen ruhje, muita jälkiä ei ole. Itse en ollut käyttänyt alkoholia.
Onko mitään hyötyä tehdä poliisille ilmoitusta? Uskovatko he, että mies hyökkäsi kimppuuni, jos hän väittää toista? Onko tuollainen ruhje mielestänne sellainen, että siitä pitää ilmoittaa?
Olen nyt turvassa, mutta edelleen järkyttynyt. Siksi kirjoitan töksähdellen, kun yritän vain pysyä kasassa. Mitä kannattaisi tehdä? Miestä en aio tavata enää koskaan.
Kommentit (76)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 02:33"]
Mitä sulle noissa paikoissa sanottiin? Miten lääkäri reagoi? Ottiko joku kuvia?
Kaveri kerran sai turpaan mieheltään, otti itse kuvat ja niissä ei näkynyt juuri mitään, vaikka itse näin ne mustelmat.
[/quote]
Lääkäri oli ihan asiallinen ja ymmärtäväinen. Hän kirjoitti lausunnon, ei ottanut kuvia. Otin kyllä muutaman kuvan itse. Poliisille tein ilmoituksen netissä. En jaksanut mennä poliisilaitokselle, koska olin niin väsynyt. Mies on lähetellyt viestejä ja pyydellyt kovasti anteeksi, mutta en ole vastannut niihin enkä myöskään puheluihin aiemmin tänään. Hän väittää haluavansa pysyä ystävänä kanssani, mutta olen varma, että hän vaan yrittää pelata pelejään sillä tavalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olet vaan lujana, täysin ulkopuolistat sen hakkaajan!!
Tosiaan koettaa pelata omaan pussiin, ettei tulisi ongelmia.
Jos se olis sinusta välittänyt, ei sua olis tarvinnu hakata.
Mun eka poikaystävä riepotti mua moneen otteeseen 14vuotta sitten. En saanut yhtään mitään tukea edes vanhemmiltani(!!!), vaikka kerroin asiasta heille useasti ja joskus näytin mustelmiakin. Sen perusteella en uskaltanut koskaan mennä noine mustelmineni lekurille saati poliisille. Toinen syy oli se, että puolustauduin itse fyysisesti poikaystävääni vastaan ja koin siitä syyllisyyttä. Vaikkakaan en koskaan itse lyönyt ensin... En ymmärrä miksi en edes koskaan osannut pelätä poikaystävääni!!! Se oli kuitenkin aikamoinen raivopää...
Palatakseni tähän Ap:n tapaukseen, niin tosi hienoa kun sait käytyä lekurissa ja pistit poliisille viestiä! Älä vastaakkaan mitään sille sua mukiloineelle. Parempi, että saa sitten yhteydenoton poliisilta suoraan. Parempi tosiaan niin, ettet vastaile sille mitään, niin se luo etäisyyttä teidän välille ja vähentää mahiksia että se alkaa pommittamaan sua yhteydenotoilla sen jälkeen kun poliisit kuulustelee sitä... Jos tottapuhun, mua pelottais alitajusesti, että mitä jos pahoinpitelijä kostaa sen, että oisin nostanu pahoinpitelysyytteen poliisille...Mut tollasen pelon ei tietenkään pidä antaa estää poliisille puhumista! Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 02:56"]
Nyt olet vaan lujana, täysin ulkopuolistat sen hakkaajan!!
Tosiaan koettaa pelata omaan pussiin, ettei tulisi ongelmia.
Jos se olis sinusta välittänyt, ei sua olis tarvinnu hakata.
[/quote]
En tosiaankaan luota häneen enää yhtään. Olo on hirveän heikko ja nyt on alkanut jomottaa noita lyötyjä kohtia tai ehkä vasta nyt huomasin sen. Ap
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 03:00"]
Mun eka poikaystävä riepotti mua moneen otteeseen 14vuotta sitten. En saanut yhtään mitään tukea edes vanhemmiltani(!!!), vaikka kerroin asiasta heille useasti ja joskus näytin mustelmiakin. Sen perusteella en uskaltanut koskaan mennä noine mustelmineni lekurille saati poliisille. Toinen syy oli se, että puolustauduin itse fyysisesti poikaystävääni vastaan ja koin siitä syyllisyyttä. Vaikkakaan en koskaan itse lyönyt ensin... En ymmärrä miksi en edes koskaan osannut pelätä poikaystävääni!!! Se oli kuitenkin aikamoinen raivopää...
Palatakseni tähän Ap:n tapaukseen, niin tosi hienoa kun sait käytyä lekurissa ja pistit poliisille viestiä! Älä vastaakkaan mitään sille sua mukiloineelle. Parempi, että saa sitten yhteydenoton poliisilta suoraan. Parempi tosiaan niin, ettet vastaile sille mitään, niin se luo etäisyyttä teidän välille ja vähentää mahiksia että se alkaa pommittamaan sua yhteydenotoilla sen jälkeen kun poliisit kuulustelee sitä... Jos tottapuhun, mua pelottais alitajusesti, että mitä jos pahoinpitelijä kostaa sen, että oisin nostanu pahoinpitelysyytteen poliisille...Mut tollasen pelon ei tietenkään pidä antaa estää poliisille puhumista! Tsemppiä!
[/quote]
Kyllä minuakin oikeastaan pelottaa ja vielä enemmän inhottaa se, kuinka olen ollut tekemisissä sellaisen juoppohullun kanssa. Haluaisin unohtaa ihan kaiken. Mutta samalla on sellainen rauhallinen olo, että ainakaan en salaile jonkun rikosta, vaikka se ei ehkä niin suuri olekkaan. Niin kuin nyt kirjoitit, niin minäkin ehkä vuosia miettisin, että olisi pitänyt toimia järkevästi, vaikka väsytti ja ahdisti hirveästi. Kauheaa, että vanhempasi eivät puuttuneet asiaan. Hehän olivat siis osasyyllisiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 03:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 02:56"]
Nyt olet vaan lujana, täysin ulkopuolistat sen hakkaajan!!
Tosiaan koettaa pelata omaan pussiin, ettei tulisi ongelmia.
Jos se olis sinusta välittänyt, ei sua olis tarvinnu hakata.
[/quote]
En tosiaankaan luota häneen enää yhtään. Olo on hirveän heikko ja nyt on alkanut jomottaa noita lyötyjä kohtia tai ehkä vasta nyt huomasin sen. Ap
[/quote]
Ota vaikka Buranaa, auttaa edes pikkasen.
47 tässä taas. Joo, mun vanhemmat on vielä molemmat kasvatusalalla töissä, toinen lastentarhanopettaja ja toinen opettaja. Mut itepä sain pienenä tukkapöllyä ja risusta tosi usein, vaikka kasvatusalan ihmisinä vanhemmat tiesivät, että -84 kriminalisoitiin lasten fyysinen kurittaminen. Varmaan ne pitivät mua osasyyllisenä parisuhteeni väkivaltaankin, koska pitivät mua varmaan jo lapsena ns. vaikeana lapsena, sillä aina kun sain fyysistä kuritusta, niin tappelin fyysisesti vastaan niin paljon kuin vaan ikinä lähti... Kai ne sitte ajatteli, että oon mustelmiini osasyyllinen, että "ei se varmaan ilman syytä hakannu se poikaystävä"... Mitään muuta selitystä en osaa keksiä, etteivät ne puuttuneet siihen, että olin väkivaltasessa parisuhteessa. Muistan edelleen äidin ilmeen ja vähättelevän katseen ja jotain mutinaa, kun kerroin ja näytin mustelmia... Isän kasvoilla sentään paistoin myötätunto, mutta eipä sekään osannut sanoa muuta kuin että "miksi et eroa"... Olin tuolloin 17v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 03:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 03:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 02:56"]
Nyt olet vaan lujana, täysin ulkopuolistat sen hakkaajan!!
Tosiaan koettaa pelata omaan pussiin, ettei tulisi ongelmia.
Jos se olis sinusta välittänyt, ei sua olis tarvinnu hakata.
[/quote]
En tosiaankaan luota häneen enää yhtään. Olo on hirveän heikko ja nyt on alkanut jomottaa noita lyötyjä kohtia tai ehkä vasta nyt huomasin sen. Ap
[/quote]
Ota vaikka Buranaa, auttaa edes pikkasen.
[/quote]
Olen varmaan ihan sekaisin, kun en itse osannut ajatellakaan tuota. Otin buranan ja toivottavasti tämä sydämen hakkaaminenkin alkaa jo vähän helpottaa. Ap
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 03:26"]
47 tässä taas. Joo, mun vanhemmat on vielä molemmat kasvatusalalla töissä, toinen lastentarhanopettaja ja toinen opettaja. Mut itepä sain pienenä tukkapöllyä ja risusta tosi usein, vaikka kasvatusalan ihmisinä vanhemmat tiesivät, että -84 kriminalisoitiin lasten fyysinen kurittaminen. Varmaan ne pitivät mua osasyyllisenä parisuhteeni väkivaltaankin, koska pitivät mua varmaan jo lapsena ns. vaikeana lapsena, sillä aina kun sain fyysistä kuritusta, niin tappelin fyysisesti vastaan niin paljon kuin vaan ikinä lähti... Kai ne sitte ajatteli, että oon mustelmiini osasyyllinen, että "ei se varmaan ilman syytä hakannu se poikaystävä"... Mitään muuta selitystä en osaa keksiä, etteivät ne puuttuneet siihen, että olin väkivaltasessa parisuhteessa. Muistan edelleen äidin ilmeen ja vähättelevän katseen ja jotain mutinaa, kun kerroin ja näytin mustelmia... Isän kasvoilla sentään paistoin myötätunto, mutta eipä sekään osannut sanoa muuta kuin että "miksi et eroa"... Olin tuolloin 17v.
[/quote]
Ei voi olla ajattelematta, olisiko heitä itseään sitten hakattu omassa lapsuudessa tai jotain. Ja tuo syyllistäminen on aivan kamalaa. Nyt kun on vasta näin lyhyt aika kulunut tuosta poikaystäväni tempauksesta, olen huomannut jo syytteleväni itseäni. Tai tuntuu, että olisi jopa helpompi olla, jos olisikin itse lyönyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmasti olisi helpompi olla, jos olisit lyönyt. Lyhyellä tähtäimellä ehkä olisi; olisit jotenki psyykkisesti päässyt siten tilanteen tasalle tai teillä olis sen sun eksän kanssa ollu "tasaväkisempää", etkä kokis nyt niin suurta nöyryytyksen tunnetta. Mutta se et oisit lyönyt, olisi pitkittänyt sun tulevaa toipumista asiasta! Sulla olisi pahimmassa tapauksessa menny vuosiksi "puurot ja vellit" sekasin; olisit vuorotellen ollut uhri ja vuorotellen "ymmärtänyt väkivaltaa". Nyt sä olet säilyttänyt itsekunnioituksen kun et lyönyt ja sun on helpompi käsittää se, miksi väkivalta on aina väärä vastaus tilanteessa kuin tilanteessa. Pääset aivan varmasti helpommalla ja nopeammin toipumaan nyt kun et itse alentunut lyömään takaisin! terveisin 47#
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 03:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 03:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 03:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 02:56"]
Nyt olet vaan lujana, täysin ulkopuolistat sen hakkaajan!!
Tosiaan koettaa pelata omaan pussiin, ettei tulisi ongelmia.
Jos se olis sinusta välittänyt, ei sua olis tarvinnu hakata.
[/quote]
En tosiaankaan luota häneen enää yhtään. Olo on hirveän heikko ja nyt on alkanut jomottaa noita lyötyjä kohtia tai ehkä vasta nyt huomasin sen. Ap
[/quote]
Ota vaikka Buranaa, auttaa edes pikkasen.
[/quote]
Olen varmaan ihan sekaisin, kun en itse osannut ajatellakaan tuota. Otin buranan ja toivottavasti tämä sydämen hakkaaminenkin alkaa jo vähän helpottaa. Ap
[/quote]
Hyvä niin sitten. Juo lasi lämmintä maitoa ja mene nukkumaan. Aika parantaa...ja huomenna asia on jo pikkuisen helpompi käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun on puhuttava asiasta jonkun luotettavan henkilön kanssa, tarkoitan sulle läheistä henkilöä. Kun joku muukin tietää, sulla on turvallisempi olo. sovi myös jostakin "hälytysjärjestelmästä" jos sattuu tuollainen tilanne uudelleen.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 03:43"]
Ei varmasti olisi helpompi olla, jos olisit lyönyt. Lyhyellä tähtäimellä ehkä olisi; olisit jotenki psyykkisesti päässyt siten tilanteen tasalle tai teillä olis sen sun eksän kanssa ollu "tasaväkisempää", etkä kokis nyt niin suurta nöyryytyksen tunnetta. Mutta se et oisit lyönyt, olisi pitkittänyt sun tulevaa toipumista asiasta! Sulla olisi pahimmassa tapauksessa menny vuosiksi "puurot ja vellit" sekasin; olisit vuorotellen ollut uhri ja vuorotellen "ymmärtänyt väkivaltaa". Nyt sä olet säilyttänyt itsekunnioituksen kun et lyönyt ja sun on helpompi käsittää se, miksi väkivalta on aina väärä vastaus tilanteessa kuin tilanteessa. Pääset aivan varmasti helpommalla ja nopeammin toipumaan nyt kun et itse alentunut lyömään takaisin! terveisin 47#
[/quote]
Olet varmasti täysin oikeassa. Oloni on vain nyt niin sekava ja järkyttynyt vielä, että kaikki on yhtä kaaosta päässä. Luulin noita jälkiäkin ihan pieniksi, mutta lääkäri huomasi ne heti ennen kuin ehdin näyttääkään niitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puristamis, kuristamis ja lyöntijäljet on kai lääkärille selkeempiä, kuin meille, ollaan totuttu vaan niihin kaatumismustelmiin, jotka usein on tosi isoja ja pahan näköisiä.
Mun kaverin mies mätki sitä yleensä päähän , tukan sekaan ja mahaan, ettei ollu helppoa niitä näyttää lääkärissä. Repi myös tukasta, se ei jätä jälkiä.
Tsemppiä ap:lle, olet tehnyt nyt ihan oikeita ratkaisuja. Jaksamista sinne, pysythän päätöksessäsi pysyä kaukana tuollaisesta miehestä. Parempia on tarjolla vaikka kuinka paljon!
Suosittelisin ainakin lääkärikäyntiä ehdottomasti. Lääkäri dokumentoi kertomasi ja vammat ja lääkärinpaperit on hyvä olla jos päädyt tekemään rikosilmoituksen.
Toivon, että olet turvassa. Rikosilmoitus tuosta ehdottomasti kuuluisi tehdä myös.
Olo on vielä tänäänkin ollut kamala. Koko ajan tunkee hikeä pintaan ja sydän hakkaa epänormaalin kovaa. Mies on lähetellyt viestejä, että aikoo mennä mökille ja ampua itsensä. Ainakin kirjoitusvirheiden perusteella on humalassa enkä ole vastannut mitään, sillä olen melko varma, että kaikki on vain hänen pelaamistaan. En ole vastannut puheluihinkaan. Ap
Ap, en yhtään ihmettele, että et halua olla enää missään tekemisissä poikaystävän kanssa. Eikä sinun tosiaankaan tarvitse olla.
Googlaa postraumaattinen stressireaktio ja trauman jälkeinen stressireaktio. Melkoisen stressin olet joutunut kokemaan. Eikö lääkäri kertonut, että tuohon on mahdollista saada terapiaa? Näistäkin oireista olisi hyvä saada lääkärilausunto mahdollista oikeudenkäyntiä varten. Ne ovat todiste poikaystävän hyökkäyksen rajuudesta.
Ap, ymmärrän ja uskon, että olet ahdistunut. Mutta voi hyvänen aika, että olen sinusta ylpeä, kun sait aikaiseksi käydä lääkärissä ja tehtyä rikosilmoituksen! Oikeasti, tekis mieli rutistaa sua lujaa! Toivottavasti tarinasi ja esimerkkisi rohkaisee muitakin tilanteessasi olevia tekemään saman ratkaisun, jos tämän lukevat. Tekosi sitäpaitsi mitä luultavimmin auttaa sinua toipumaan, sinulla ei ole mitään jossiteltavaa enää! Toivon sulle paljon onnea ja valoisaa tulevaisuutta tulevasta syksystä huolimatta. Muista, se ukko oli mätä, sinulla ei ole mitään kaduttavaa tässä.
Mitä sulle noissa paikoissa sanottiin? Miten lääkäri reagoi? Ottiko joku kuvia?
Kaveri kerran sai turpaan mieheltään, otti itse kuvat ja niissä ei näkynyt juuri mitään, vaikka itse näin ne mustelmat.