Minun pitää "kerjätä" hellyydenosoituksia, vituttaa
Niin mitäs sitten kun alkuhuuma on ohitse? Minkälaista arkenne nyt on? nim. vuosi yhdessä ja arki on nyt todellakin arkea...Mies jopa jotenkin ahdistuu kun halaan tai selittää että "mä nyt puen päälle" tai jotain muuta mitä nyt onkaan tekemässä, "ennen vanhaan" oli kyllä ihan sama mitä oli tekemässä, minulle kyllä riitti huomiota. Tuntuu pahalta kun toinen nykyään harvoin halii tai pussailee. Onko tämä normaalia ja mä vaan ahdistun turhasta vai onko syytä huolestua?
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 11:18"]
Seurusteluaika on kallisarvoista! Oleppa tarkkana, jotta kannattaako mennä naimisiin ja hankkia lapsia hänen kanssaan.
[/quote]
No juuri noita asioita tässä huolissani mietin :( ap
Meillä alkuhuuma kesti monta vuotta. Varmaan joskus toisen lapsen syntymän jälkeen meidän suhteeseen tuli arki. Sen jälkeen ollut välillä kylmempiä kausia, mutta koska sillon meillä alkaa menemään huonommin, mä olen yleensä jossain vaiheessa herännyt siihen ja alkanut "vaatimaan" lisää huomiota.
Mulle kun tulee tuo kausi etten halua halia, niin olen yleensä loukkaantunut jostain verisesti. Siis olen ehkä suuttunut jostain järjettömästi, juttu lakaistu maton alle eikä selvitetty ja sitten kiukku jäänyt kytemään muhun ja se on johtanut siihen, että olen ärsyyntynyt miehen kosketuksestakin.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 11:20"]
Meillä alkuhuuma kesti monta vuotta. Varmaan joskus toisen lapsen syntymän jälkeen meidän suhteeseen tuli arki. Sen jälkeen ollut välillä kylmempiä kausia, mutta koska sillon meillä alkaa menemään huonommin, mä olen yleensä jossain vaiheessa herännyt siihen ja alkanut "vaatimaan" lisää huomiota.
Mulle kun tulee tuo kausi etten halua halia, niin olen yleensä loukkaantunut jostain verisesti. Siis olen ehkä suuttunut jostain järjettömästi, juttu lakaistu maton alle eikä selvitetty ja sitten kiukku jäänyt kytemään muhun ja se on johtanut siihen, että olen ärsyyntynyt miehen kosketuksestakin.
[/quote]
Miten sinä "vaadit" huomiota? Olen yrittänyt kyllä kysellä että oonko mä tehnyt jotain, onko kaikki hyvin niin vastaa vaan että "Kaikki on ihan hyvin, mitä sä kyselet". ap
Meillä tuo huomiottomuus johtaa siis yleensä huonosti menemiseen ja yleensä se katkaistaan sillä, että lasten mentyä nukkumaan mä keskustelen miehen kanssa oikein kunnolla. Yleensä siihen menee monta tuntia ja siinä samalla mä myös suoraan sanon mitä haluan. En halua olla suhteessa, jossa mua ei huomioida, mutta jostain kumman syystä siitä pitää aina joskus muistuttaa miehelle...
Toisaalta taas, jos mies on selvästi rasittunut mun hellyydenosoituksista, niin kysyn myös, että mikä on, mutta en ahdistele. Eihän tuokaan mitään puhu, missään oo mitään vikaa, mutta ne menee aika äkkiä ohitse, kun mä en loukkaannu miehelle siitä ettei hän halua mun läheisyyttä, vaan tungen hiplaamaan jne.
Selität että tarvitset hellyyttä, jotta tiedät olevasi rakastettu. Mahdollisimman selkeästi millainen kosketus tai muu on sinulle hellyyttä ja miksi sitä tarvitset ja miltä sinusta tuntuu sitä ilman.
Naapurin pappa kuoli pari vuotta sitten. Hautajaisissa leski muisteli, että joka päivä kun yhdessä olivat, aamut alkoi suukolla ja "Rakastan sinua" sanoilla. Aikana ennen kännyköitä saattoi mennä työmatkojen/harrastusten/tms. takia jos ei ollu puhelinta saatavilla, jokunen päivä ilman noita sanoja. Mutta nykyajan hermoilla kun olivat (Mummo on vieläkin), kännykät piti huolen että viimeisinä vuosina sanat olivat joka päivä läsnä. Pappa ei lopuksi enää puhunut, mutta mummo muisti sanoa viimeiseen päivään asti. Meni joka päivä vuodeosastolle saattohoitoaikana, piti kädetä, silitti, puhui, vaikkei toinen ehkä enää asiaa edes tajunnut. Olisiko tuossa jotain, josta kannattais oppia. Ihania ihmisiä, ja kaikkina näinä vuosina kun heidät oon tuntenut, heillä oli aivan ihana ilmapiiri. Rakastivat toisiaan, olivat elämään tyytyväisiä, tulivat toimeen kaikkien kanssa, auttoivat naapureita ja pyysivät apua.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 12:31"]Naapurin pappa kuoli pari vuotta sitten. Hautajaisissa leski muisteli, että joka päivä kun yhdessä olivat, aamut alkoi suukolla ja "Rakastan sinua" sanoilla. Aikana ennen kännyköitä saattoi mennä työmatkojen/harrastusten/tms. takia jos ei ollu puhelinta saatavilla, jokunen päivä ilman noita sanoja. Mutta nykyajan hermoilla kun olivat (Mummo on vieläkin), kännykät piti huolen että viimeisinä vuosina sanat olivat joka päivä läsnä. Pappa ei lopuksi enää puhunut, mutta mummo muisti sanoa viimeiseen päivään asti. Meni joka päivä vuodeosastolle saattohoitoaikana, piti kädetä, silitti, puhui, vaikkei toinen ehkä enää asiaa edes tajunnut. Olisiko tuossa jotain, josta kannattais oppia. Ihania ihmisiä, ja kaikkina näinä vuosina kun heidät oon tuntenut, heillä oli aivan ihana ilmapiiri. Rakastivat toisiaan, olivat elämään tyytyväisiä, tulivat toimeen kaikkien kanssa, auttoivat naapureita ja pyysivät apua. [/quote]
Öhöm, ehkä tuo on kuitenkin hieman liian imelää ollakseen totta aivan prikulleen? Tai mistäpä minä itse näin epätäydellisenäkin ihmisenä tietäisin. Haistan kuitenkin jonkin verran palaneen käryä aina, jos kuulen jotain noin liian täydellistä, tai eihän vielä sekään, että joillakin tosiaankin voi elo olla lähellä sitä täydellisyyttä, mutta se että siitä tehdään tuollainen julistus muille ihmisille... On mielestäni mahdottomuus elää elämä läpi noin täysin seesteisesti aina ja ilman joitakin rumiakin tunteita hetkittäin kokien. Mutta antaa mummun pitää mielikuvansa, kuka viitsisikään vanhaa ihmistä järkyttää pienellä reality checkillä tai mites se nyt hei oikeasti menikään -kysymyksillä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 12:49"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 12:31"]Naapurin pappa kuoli pari vuotta sitten. Hautajaisissa leski muisteli, että joka päivä kun yhdessä olivat, aamut alkoi suukolla ja "Rakastan sinua" sanoilla. Aikana ennen kännyköitä saattoi mennä työmatkojen/harrastusten/tms. takia jos ei ollu puhelinta saatavilla, jokunen päivä ilman noita sanoja. Mutta nykyajan hermoilla kun olivat (Mummo on vieläkin), kännykät piti huolen että viimeisinä vuosina sanat olivat joka päivä läsnä. Pappa ei lopuksi enää puhunut, mutta mummo muisti sanoa viimeiseen päivään asti. Meni joka päivä vuodeosastolle saattohoitoaikana, piti kädetä, silitti, puhui, vaikkei toinen ehkä enää asiaa edes tajunnut. Olisiko tuossa jotain, josta kannattais oppia. Ihania ihmisiä, ja kaikkina näinä vuosina kun heidät oon tuntenut, heillä oli aivan ihana ilmapiiri. Rakastivat toisiaan, olivat elämään tyytyväisiä, tulivat toimeen kaikkien kanssa, auttoivat naapureita ja pyysivät apua. [/quote]
Öhöm, ehkä tuo on kuitenkin hieman liian imelää ollakseen totta aivan prikulleen? Tai mistäpä minä itse näin epätäydellisenäkin ihmisenä tietäisin. Haistan kuitenkin jonkin verran palaneen käryä aina, jos kuulen jotain noin liian täydellistä, tai eihän vielä sekään, että joillakin tosiaankin voi elo olla lähellä sitä täydellisyyttä, mutta se että siitä tehdään tuollainen julistus muille ihmisille... On mielestäni mahdottomuus elää elämä läpi noin täysin seesteisesti aina ja ilman joitakin rumiakin tunteita hetkittäin kokien. Mutta antaa mummun pitää mielikuvansa, kuka viitsisikään vanhaa ihmistä järkyttää pienellä reality checkillä tai mites se nyt hei oikeasti menikään -kysymyksillä.
[/quote]
Kyynikko vauhdissa, ei se mitään, teidänlaisiakin tarvitaan. Kyllä omaan pilvilinnaani kuuluu myös tuo rakkauden tunnustusten vaihtaminen joka päivä ja katsominen toisen silmiin. Yhdessä on taivallettu jo monia vuosia, mutta kyllä kipinää ja rakkautta pidetään yllä <3
Ihan kuule oli kahvipöytäkeskustelu, mun tiivistys vaan eli ei se leski mitään julistanut. Ihan sama mitä muut miettii, nuo kaksi elivät onnellisen elämän yhdessä ja se näkyi ja kuului myös muille. Kuka tässä väitti että se oli täydellistä, hoh. No, ei sen puoleen, kyllä mä olen kanssa 3 vuoden suhteessa kuullut joka päivä rakastamisesta, niinäkin päivinä kun ollaan riidelty ja eri mieltä jostai asiasta.
Vasta 4vuotta yhdessä eli ehkä alkuhuuma ei ole vielä mennyt. Sohvalla pötkötellessä saattaa paijata jalkoja tai jos katsotaan leffaa niin ottaa kainaloon. Jos vaikka tiskaan niin joskus tulee halaamaan takaapäin ja pussaa kaulaan. Taputtelee ohi mennessään pyllylle. Itsekin kaivaudun sohvalla kylkeen kiinni ja halailen ohi mennen tai illalla nukkumaan käydessä. Lähetellään sydämmiä viesteillä joskus :D
ei se arki tule suhteeseen jos ei anna tulla. sano miehellesi suoraan että kaipaat hellyyttä.
Seurusteluaika on kallisarvoista! Oleppa tarkkana, jotta kannattaako mennä naimisiin ja hankkia lapsia hänen kanssaan.