Kauanko tää kaipaus kestää??
Minä, 12 vuotta naimisissa ollut nainen, ihastuin pari vuotta sitten työkaveriin. Mitään, liian pitkiä ja intensiivisiä katseita lukuunottamatta, ei meidän välillämme tapahtunut. Huumorintaju ja kiinnostuksen kohteet kuitenkin yhdistivät ja saatoimme unohtua juttelemaan kaikesta muusta kuin työasioista. Tyhy-päivät ja pikkujoulut yms. viihdyimme myös tiukasti kylki kyljessä. Keväällä oltiin etätöissä ja viestiteltiin siinä sivussa ahkerasti. Loppukeväästä työkaveri pudotti pommin; edessä muutto ja uusi työ toisella puolella maata. Onneksi etätöissä, joten ei tarvinnut itkeä koko työporukan edessä. Sitä itkua meinaan riitti.
Omalle miehelle selitin jotain korona- ahdistuksesta ja työpaineista. Ei onneksi osannut epäillä mitään, meillä on ihan hyvä ja läheinenkin suhde. Silti siihen väliin mahtui toinenkin.
Pikkuhiljaa kesän aikana ikävä on helpottanut ja työkaverin muisto haalistunut. Tänään kuitenkin hän livahti mieleeni ja annoin kiusaukselle periksi. Katselin somesta kaverin kuvat läpi, katsoin ja kaipaus iski taas niin, että sydämeen sattuu. Meneehän tämä joskus ohi?
Kommentit (3)
Kyllä se siitä vuosien saatossa helpottaa, kun ette kerran ole tekemisissä. Mutta kannattanee jättää se somen kyttääminen pois.
Virhehän se oli, mut mut....
Muutama päivä ihastuksen muuton jälkeen meinasin lähettää viestin ja kysyä ensivaikutelmaa uudesta työpaikasta, mutta jätin lähettämättä. Päätin keskittyä paikkaamaan omaa väljähtänyttä parisuhdettani ja jättää taakseni tuon pari vuotisen episodin. Tuntuu vaan, ettei sydän ole hommassa mukana. Kesä on kuitenkin mennyt ihan mukavasti perheen kesken, enkä juurikaan ole tuota työkaveria alkukesän jälkeen muistellut. Viime viikolla palasin loman jälkeen toimistolle, ensimmäisen kerran sitten maaliskuun, ja se tyhjyys iski vastaan. Ennen työpäivät oli täynnä iloa ja naurua, nyt pelkkää hiljaisuutta. Huoh, kahvikin maistuu pahalta ilman hilpeää kahviseuraa.
Ja joo, tiedän että tämä on väärin, typerää ja naurettavaa. Pakko silti purkaa johonkin, kotoa ei nyt taida tähän asiaan ymmärrystä herua.
Eiköhän se kestä ihan niin kauan kun ruokit sitä?