Lue keskustelun säännöt.
Lapsesi kummi eroaa. Eikö hän enää kelpaa kummiksi?
15.08.2020 |
Niin. Elämässä ei kaikki käy ja mene kuin saduissa. Ei tule "happily ever after" vaan ihmiset eroavat. Näin tapahtui itsellenikin.
Minulla on kummilapsia. Ihania, mahtavia tyyppejä, joita rakastan suuresti. Eroamisen jälkeen en ole ollut tervetullut kahden kummilapseni synttäreille. Itseasiassa en ole heidän elämässä enää ollenkaan, koska eron jälkeen minulle käännettiin selkä. Kummilahjat kyllä kelpaavat kuten ennenkin, sekä muu muistaminen, muu yhteydenotto ja läsnäolo ei. Käsittääkseni erosin vain miehestäni, en kummilapsistani. Ja ei, kummilapsieni vanhemmat eivät ole mitään hartaita uskovaisia, jotka paheksuvat, ettei liitto päättynytkään toisen osapuolen kuolemaan.
Tätä ihmettelen. Olen kysynyt eron jälkeen, kun huomasin ettei olemassaoloani kaivata, syytä mutta en ole saanut mitään vastausta.
Teitkö sinä noin lapsesi eronneelle kummille? Mikä oli syysi?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mä taas olin huojentunut kun pääsin
kiusallisesta pestistä.Ei olisi kannattanut suostua kummiksi.
Siitä seuraa riesaa ja valitusta.
Niin, meitä on erilaisia. Itse olin todella otettu, kun minua pyydettiin kummiksi. Ja itse yhä miellän itseni kummiksi, erosta huolimatta. Ihmetyttää vain tällainen suhtautuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi ihan samalla tavalla. Elämässä en saa enää olla, mutta lahjat kelpaa. Olisi helppo vaan pistää välit kaikkiin poikki ja sanoa että kummius oli siinä, mutta toistaalta mitä pahaa lapset ovat tehneet tämän ansaitakseen? Surullista, miten aikuisten ihmisten pitää käyttäytyä näin.
Voi ei, olen pahoillani.
Juuri tuo on outoa, että miksi kummilapsi erotetaan kummista. En ole koskaan edes kuullut moisesta tavasta käyttäytyä ennenkuin omalle kohdalleni osui.
Kurjaa on myös ajatella niin, että lahjani ja rahani kelpaavat ainoastaan. Ennen eroa kuitenkin olimme tiiviisti yhteyksissä ja näimme. Ehkä se kummius ei olekaan enää oikeasti tärkeää vaan se on muuttunut "välttämättömäksi nimeksi paperiin" kastetoimituksen yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että tunnet kummilapsiesi vanhemmat ex-puolisosi kautta ja olet alunperinkin päätynyt kummiksi ja kutsutuksi kekkereihin nimenomaan puolison ominaisuudessasi?
Ja kenties se ex-puolisosi saa edelleen kutsun näihin kekkereihin, jolloin sinun kutsumisesi olisi kiusallista?
Kummilapsieni vanhemmat kuuluivat jo aikaisemmin minun ystäväpiiriin. Ex-tuli kummiksi siis kauttani.
Myöskään häntä ei ole eromme jälkeen kutsuttu juhliin tai muutoinkaan oltu tekemisissä. Olemme siis molemmat kummit ihmeissämme tapahtuneesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko eron syy sinun uskottomuutesi?
Ei ollut..
Käsittääkseni eromme syyt eivät kuulu kenellekään muille kuin meille kahdelle eronneelle.On se silti aika olennainen tieto siinä että ymmärtää, minkä takia välit on kokonaan katkaistu.
Kai sillä nyt on aika suuri merkitys, onko ero tapahtunut sen takia että petetty miestä selän takana, vai siksi koska mies on muuttanut pohjoisnavalle äitinsä omaishoitajaksi.
Ihan oikeasti?
Eipä ole tullut mieleenikään lähteä utelemaan kenenkään ystäväni eroamisen syytä. Eikä hänen eroaminen suinkaan ole mikään syy esim.minun ja ystävien välien muuttumiseen.
Ovatko kummilapsesi ja heidän vanhempansa edelleen yhteydessä exääsi? Oletko exäsi kanssa hyvissä väleissä edelleen ja kummilastesi vanhemmat tietävät tämän? Vai kävikö teidän erossanne niin, että muiden piti valita puolensa? Siis joko asettua sinun tai exäsi puolelle? Tunnen myös tapauksia, jossa eronneet kummit eivät enää mahdukaan saman katon alle (esim samoihin juhliin). Varsinkaan, jos toisella heistä on jo uusi kumppani.
Mä olen nähnyt näitä pariskuntakummien ongelmia eron jälkeen niin monella ihmisellä (sukulaisillani ja ystävilläni), että itse en valinnut lasteni kummeiksi lainkaan pariskuntia. Kummiksi vain sen, jolla oli joko lapseen tai muhun sellainen suhde, mihin kenenkään ero ei vaikuttaisi yhtään mitenkään. Toisella lapsellani oli isänsä toiveesta yksi kummi (exän kaveri) , joka katosi kuin pieru Saharaan, kun kummilta meni välit poikki exäni kanssa. Siis jo ennenkuin erottiin exän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi lahjomista jos ei muuten hyväksytä. Kortti riittää syntymäpäivänä.
Ja vastaus kysymykseen, minulle olisi ihan sama onko kummi eronnut vai ei. Jos molemmat pariskunnasta ovat kummeja eikä heitä voi kutsua juhliin yhtaikaa on sekin asia järjestettävissä
Että ihmiset jaksavat vielä vuonna 2020.
Tsemppiä ap!
Kiitos.
Näin kuvittelin itsekin, että ei varmasti kenenkään muun maailmaa keikauta eromme kuin minun ja ex-puolisoni, luonnollisesti. Mutta väärässäpä olin.
Siinäkin mielessä outoa, että tulen ex-puolisoni kanssa toimeen eli osaamme käyttäytyä ihmisten ilmoilla.
Mutta minun täytyy vain sisäistää tämä outous. Kummilapsieni elämästä en suinkaan halua olla pois eli muistan kyllä heitä jatkossakin lahjoilla ja muina merkkipäivinä ja heidän tärkeissä elämäntilanteissa kuten koulun aloittamisessa. Tosin kummilapseni vanhemmathan itse päättävät saako lapsi lahjojaan tai korttejaan koskaan itselleen.
Ajatuksena jo moinen surullista aikuisten ihmisten käyttäytymisen osalta.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mä taas olin huojentunut kun pääsin
kiusallisesta pestistä.Ei olisi kannattanut suostua kummiksi.
Siitä seuraa riesaa ja valitusta.
Totta kyllä. Itse en vaan kehdannut kieltäytyä. Mutta ei se lapsen vika ole. Itse hoidan kummiuden kuitenkin kunnialla, muistamiset ja kaikki. Voisin kirkkoonkin viedä, mutta se tuskin on sitä odotetaan. Säästän kummilapselle rahastoon, kun ei ole omiakaan lapsia. Niin saahan siitä pienen pesämunan kun aikanaan muuttaa omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kummilapsesi ja heidän vanhempansa edelleen yhteydessä exääsi? Oletko exäsi kanssa hyvissä väleissä edelleen ja kummilastesi vanhemmat tietävät tämän? Vai kävikö teidän erossanne niin, että muiden piti valita puolensa? Siis joko asettua sinun tai exäsi puolelle? Tunnen myös tapauksia, jossa eronneet kummit eivät enää mahdukaan saman katon alle (esim samoihin juhliin). Varsinkaan, jos toisella heistä on jo uusi kumppani.
Mä olen nähnyt näitä pariskuntakummien ongelmia eron jälkeen niin monella ihmisellä (sukulaisillani ja ystävilläni), että itse en valinnut lasteni kummeiksi lainkaan pariskuntia. Kummiksi vain sen, jolla oli joko lapseen tai muhun sellainen suhde, mihin kenenkään ero ei vaikuttaisi yhtään mitenkään. Toisella lapsellani oli isänsä toiveesta yksi kummi (exän kaveri) , joka katosi kuin pieru Saharaan, kun kummilta meni välit poikki exäni kanssa. Siis jo ennenkuin erottiin exän kanssa.
Erosimme kuitenkin ns.hyvissä väleissä eli tulemme toimeen keskenämme kyllä. Ja nämä kummilapsiemme vanhemmat tietävät asian eli mitään puolia ei tarvitse valita suhteessa keneenkään. Yhtään sen enempää kuin minunkaan kanssani eivät nämä kaksi perhettä ole olleet exänikään kanssa, mikä on kummallista.
Kummatkin tahoillamme kuitenkin muistamme kummilapsiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kummilapsesi ja heidän vanhempansa edelleen yhteydessä exääsi? Oletko exäsi kanssa hyvissä väleissä edelleen ja kummilastesi vanhemmat tietävät tämän? Vai kävikö teidän erossanne niin, että muiden piti valita puolensa? Siis joko asettua sinun tai exäsi puolelle? Tunnen myös tapauksia, jossa eronneet kummit eivät enää mahdukaan saman katon alle (esim samoihin juhliin). Varsinkaan, jos toisella heistä on jo uusi kumppani.
Mä olen nähnyt näitä pariskuntakummien ongelmia eron jälkeen niin monella ihmisellä (sukulaisillani ja ystävilläni), että itse en valinnut lasteni kummeiksi lainkaan pariskuntia. Kummiksi vain sen, jolla oli joko lapseen tai muhun sellainen suhde, mihin kenenkään ero ei vaikuttaisi yhtään mitenkään. Toisella lapsellani oli isänsä toiveesta yksi kummi (exän kaveri) , joka katosi kuin pieru Saharaan, kun kummilta meni välit poikki exäni kanssa. Siis jo ennenkuin erottiin exän kanssa.
Erosimme kuitenkin ns.hyvissä väleissä eli tulemme toimeen keskenämme kyllä. Ja nämä kummilapsiemme vanhemmat tietävät asian eli mitään puolia ei tarvitse valita suhteessa keneenkään. Yhtään sen enempää kuin minunkaan kanssani eivät nämä kaksi perhettä ole olleet exänikään kanssa, mikä on kummallista.
Kummatkin tahoillamme kuitenkin muistamme kummilapsiamme.
Kutsutaanko teidät muiden kummilasten juhliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kummilapsesi ja heidän vanhempansa edelleen yhteydessä exääsi? Oletko exäsi kanssa hyvissä väleissä edelleen ja kummilastesi vanhemmat tietävät tämän? Vai kävikö teidän erossanne niin, että muiden piti valita puolensa? Siis joko asettua sinun tai exäsi puolelle? Tunnen myös tapauksia, jossa eronneet kummit eivät enää mahdukaan saman katon alle (esim samoihin juhliin). Varsinkaan, jos toisella heistä on jo uusi kumppani.
Mä olen nähnyt näitä pariskuntakummien ongelmia eron jälkeen niin monella ihmisellä (sukulaisillani ja ystävilläni), että itse en valinnut lasteni kummeiksi lainkaan pariskuntia. Kummiksi vain sen, jolla oli joko lapseen tai muhun sellainen suhde, mihin kenenkään ero ei vaikuttaisi yhtään mitenkään. Toisella lapsellani oli isänsä toiveesta yksi kummi (exän kaveri) , joka katosi kuin pieru Saharaan, kun kummilta meni välit poikki exäni kanssa. Siis jo ennenkuin erottiin exän kanssa.
Erosimme kuitenkin ns.hyvissä väleissä eli tulemme toimeen keskenämme kyllä. Ja nämä kummilapsiemme vanhemmat tietävät asian eli mitään puolia ei tarvitse valita suhteessa keneenkään. Yhtään sen enempää kuin minunkaan kanssani eivät nämä kaksi perhettä ole olleet exänikään kanssa, mikä on kummallista.
Kummatkin tahoillamme kuitenkin muistamme kummilapsiamme.
Siis teitä kumpaakaan eli sinua ja exääsi ei enää kutsuta kummilasten synttäreille? Mietin vaan, että jotkut oikeasti kokevat kiusallisena kutsua eronneen pariskunnan samoihin juhliin. Ja toki on niitäkin ahdasmielisiä, joiden mielestä kummius on liittynyt just niiden kummien parisuhteeseen ja eronnut kummi ei ole enää kummi.
MIkä on exäsi suhtautuminen tähän kummiasiaan? Haluaisiko hän edelleen olla kummi? Jos haluaa, voisitteko joskus exäsi kanssa vaikka kutsua kummilastenne vanhemmat ravintolaan syömään ja osoittaa, että te edelleenkin pystytte olemaan kummeina pari, vaikka ette olekaan enää parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kummilapsesi ja heidän vanhempansa edelleen yhteydessä exääsi? Oletko exäsi kanssa hyvissä väleissä edelleen ja kummilastesi vanhemmat tietävät tämän? Vai kävikö teidän erossanne niin, että muiden piti valita puolensa? Siis joko asettua sinun tai exäsi puolelle? Tunnen myös tapauksia, jossa eronneet kummit eivät enää mahdukaan saman katon alle (esim samoihin juhliin). Varsinkaan, jos toisella heistä on jo uusi kumppani.
Mä olen nähnyt näitä pariskuntakummien ongelmia eron jälkeen niin monella ihmisellä (sukulaisillani ja ystävilläni), että itse en valinnut lasteni kummeiksi lainkaan pariskuntia. Kummiksi vain sen, jolla oli joko lapseen tai muhun sellainen suhde, mihin kenenkään ero ei vaikuttaisi yhtään mitenkään. Toisella lapsellani oli isänsä toiveesta yksi kummi (exän kaveri) , joka katosi kuin pieru Saharaan, kun kummilta meni välit poikki exäni kanssa. Siis jo ennenkuin erottiin exän kanssa.
Erosimme kuitenkin ns.hyvissä väleissä eli tulemme toimeen keskenämme kyllä. Ja nämä kummilapsiemme vanhemmat tietävät asian eli mitään puolia ei tarvitse valita suhteessa keneenkään. Yhtään sen enempää kuin minunkaan kanssani eivät nämä kaksi perhettä ole olleet exänikään kanssa, mikä on kummallista.
Kummatkin tahoillamme kuitenkin muistamme kummilapsiamme.Kutsutaanko teidät muiden kummilasten juhliin?
Kyllä. Tosin olemme ns.pariskuntakummit vain näille kahdelle eli siis muiden kummilapsiemme juhliin olemme menneet erikseen eromme jälkeen, eikä siitä ole tullut mitään ihmettelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kummilapsesi ja heidän vanhempansa edelleen yhteydessä exääsi? Oletko exäsi kanssa hyvissä väleissä edelleen ja kummilastesi vanhemmat tietävät tämän? Vai kävikö teidän erossanne niin, että muiden piti valita puolensa? Siis joko asettua sinun tai exäsi puolelle? Tunnen myös tapauksia, jossa eronneet kummit eivät enää mahdukaan saman katon alle (esim samoihin juhliin). Varsinkaan, jos toisella heistä on jo uusi kumppani.
Mä olen nähnyt näitä pariskuntakummien ongelmia eron jälkeen niin monella ihmisellä (sukulaisillani ja ystävilläni), että itse en valinnut lasteni kummeiksi lainkaan pariskuntia. Kummiksi vain sen, jolla oli joko lapseen tai muhun sellainen suhde, mihin kenenkään ero ei vaikuttaisi yhtään mitenkään. Toisella lapsellani oli isänsä toiveesta yksi kummi (exän kaveri) , joka katosi kuin pieru Saharaan, kun kummilta meni välit poikki exäni kanssa. Siis jo ennenkuin erottiin exän kanssa.
Erosimme kuitenkin ns.hyvissä väleissä eli tulemme toimeen keskenämme kyllä. Ja nämä kummilapsiemme vanhemmat tietävät asian eli mitään puolia ei tarvitse valita suhteessa keneenkään. Yhtään sen enempää kuin minunkaan kanssani eivät nämä kaksi perhettä ole olleet exänikään kanssa, mikä on kummallista.
Kummatkin tahoillamme kuitenkin muistamme kummilapsiamme.Siis teitä kumpaakaan eli sinua ja exääsi ei enää kutsuta kummilasten synttäreille? Mietin vaan, että jotkut oikeasti kokevat kiusallisena kutsua eronneen pariskunnan samoihin juhliin. Ja toki on niitäkin ahdasmielisiä, joiden mielestä kummius on liittynyt just niiden kummien parisuhteeseen ja eronnut kummi ei ole enää kummi.
MIkä on exäsi suhtautuminen tähän kummiasiaan? Haluaisiko hän edelleen olla kummi? Jos haluaa, voisitteko joskus exäsi kanssa vaikka kutsua kummilastenne vanhemmat ravintolaan syömään ja osoittaa, että te edelleenkin pystytte olemaan kummeina pari, vaikka ette olekaan enää parisuhteessa?
Exääni ihmetyttää niin ikään moinen poissulkeminen. Haluaisi myös olla kummina ja kuten minäkin niin myös hänkin on eromme jälkeen muistanut kummilapsiaan. Tietysti.
Kaikkinensa eromme jälkeen on meihin kumpaankin yhteydenpito lähestulkoon loppunut kokonaan. Näemme siis keskenämme toisiamme mutta meidän aikuisten välinen yhteydenpito rajoittuu vain siihen kohtaamisessa tapahtuvaan tervehtimiseen. Tuokin siis kummallista, kun ottaa huomioon sen, että erommekin jälkeen voimme jopa olla samassa tilassa järjestämättä kohtausta. Ja nämäkin vanhemmat sen tietävät.
Vaan onkohan tämä se kummallisuus kuitenkin? Ettemme ole järjestäneet mitään draamakohtauksia?😀
En tiedä mutta outoa on. Nyt täytyy vain ns.päästä yli tästä sulkemisesta. Hyvä vain huomata, kuinka lopulta meistä kukaan ei kuitenkaan tunne ketään.
En jatkaisi lahjomista jos ei muuten hyväksytä. Kortti riittää syntymäpäivänä.
Ja vastaus kysymykseen, minulle olisi ihan sama onko kummi eronnut vai ei. Jos molemmat pariskunnasta ovat kummeja eikä heitä voi kutsua juhliin yhtaikaa on sekin asia järjestettävissä
Että ihmiset jaksavat vielä vuonna 2020.
Tsemppiä ap!