Lue keskustelun säännöt.
Mistä syystä teillä on mennyt välit omiin vanhempiin tai appivanhempiin? Siis täysin poikki?
14.08.2020 |
Pohdin siis tässä kipeän asian ääressä että mikä on riittävä syy katkoa välit.
Mulla itsellä narsisti-isä pieksi ja nöyryytti koko lapsuuden ja mun ollessa aikuinen kävi muutaman kerran käsiksi. Välit pysyivät vielä tuolloin vaikka kärsin silloinkin. Lopullinen niitti oli väkivallanteko joka kohdistui lapseeni.
Mua suku syyttää julmaksi ja kylmäksi kun ”julmasti hylkäsin” ja käyttäydyn ”itsekkäästi”.
En nyt sit tiedä että miten paljon enemmän olisi vielä pitänyt tuota menoa kestää. Varmaan loppuun saakka :(
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni tekemä testamentti jossa mut suljettiin kokonaan pois ja kaikki testamentattiin suosikkilapselle.
Ei ole Suomessa mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni tekemä testamentti jossa mut suljettiin kokonaan pois ja kaikki testamentattiin suosikkilapselle.
Ei ole Suomessa mahdollista.
Tietenkin on. Juuri noin se tehdään. Testamentataan kaikki halutulle kohteelle.
Sitten jos haluaa lakiosan se testamentti pitää riitauttaa. Siinä pitää itse nähdä vähän vaivaa.
78 perätöntä lastensuojeluilmoitusta, kun oltiin suututtu kun ei saatu itse määrätä.
Ja itse oli aikoinaan täysin sysip*ska äiti.
Alkoholismi, en vaan pystynyt enää katsomaan vierestä kun toinen "pilaa" elämänsä.
Anopin kanssa tulin erittäin hyvin juttuun, kunnes kerroin hänelle raskaudesta. Odotin siis minun ja mieheni esikoista. Anoppi oli itseasiassa se tyyppi, jolle kerroin asiasta ennen kuin edes mies tiesi. Anoppi sanoi ”tee abortti äläkä kerro *miehen nimi*”. Kun kerroin miehelle raskaudesta, anoppi kysyi ääneen ”oletko varma että se on sun lapsi?”
Siihen katkesi minun ja anopin välit ja anoppi ei kuulu enää millään tavalla meidän elämään. Asiasta olisi EHKÄ voitu keskustella, muttei kyseinen ameeba edes ymmärtänyt pahoitella puheitaan ja nykyään tietenkin voivottelee ja ihmettelee miksi olemme niin kylmiä ihmisiä ja sulkeneet hänet pois elämästämme.
Ap:n syy ei todellakaan ole mitenkään vähäinen syy laittaa välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä narsisti, tyranni, alkoholiriippuvainen, väkivaltainen. Äiti marttyyri, läheisriippuvainen, narsistinen. Veli, narsistinen, ilkeilijä. Ei vaan jaksanut sitä huonoa käytöstä enää. Minä olin sylkykuppi, mutta en ole enää. Sylkeköön toisiaan. Onneksi aikuisena saa ihan itse päättää kenen kanssa haluaa olla tekemisissä. Olen minäkin surrut tätä asiaa, että lapsuudenperheeni ei ole sellainen kuin olisin halunnut, eli rakastava, kannustava, hyväksyvä. Olen tätä kaikkea nyt omalle lapselleni, ja minusta on ihanaa huomata kuinka hyvän itsetunnon olen lapselleni antanut. Lapseni on myös hyvin empaattinen ja ajattelee muita ja miltä heistä tuntuu, ei ole mikään omaan napaan tuijottelija. Koin itse lapsena usein pahaa oloa, olen nyt aikuisena tajunnut mistä kaikki on johtunut. Kaikki on johtunut omien vanhempien omituisesta käytöksestä, rajattomuudesta, siitä että minua kohdeltiin huonosti, vaikka olin kiltti lapsi enkä tehnyt mitään tyhmyyksiä.
Kiitos vastauksista, näköjään mun syyt siis ihan riittävän painavat. Miten te muut hoidatte muiden syyttelyt? Saan ihan hirveästi kuraa niskaan. Siis syyllistystä ”sehän on kuitenkin sun vanhempi” ja ”kyllä ne sua rakastaa”. Sukulaiset soittelee ja arvostelee. Ja kyllä, tunnen syyllisyyttä vaikka toisaalta tiedän että mitään syytä ei olisi. Olen tehnyt tän itseni ja lasteni suojelemiseksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä narsisti, tyranni, alkoholiriippuvainen, väkivaltainen. Äiti marttyyri, läheisriippuvainen, narsistinen. Veli, narsistinen, ilkeilijä. Ei vaan jaksanut sitä huonoa käytöstä enää. Minä olin sylkykuppi, mutta en ole enää. Sylkeköön toisiaan. Onneksi aikuisena saa ihan itse päättää kenen kanssa haluaa olla tekemisissä. Olen minäkin surrut tätä asiaa, että lapsuudenperheeni ei ole sellainen kuin olisin halunnut, eli rakastava, kannustava, hyväksyvä. Olen tätä kaikkea nyt omalle lapselleni, ja minusta on ihanaa huomata kuinka hyvän itsetunnon olen lapselleni antanut. Lapseni on myös hyvin empaattinen ja ajattelee muita ja miltä heistä tuntuu, ei ole mikään omaan napaan tuijottelija. Koin itse lapsena usein pahaa oloa, olen nyt aikuisena tajunnut mistä kaikki on johtunut. Kaikki on johtunut omien vanhempien omituisesta käytöksestä, rajattomuudesta, siitä että minua kohdeltiin huonosti, vaikka olin kiltti lapsi enkä tehnyt mitään tyhmyyksiä.
Kostiko narsisti sulle mitenkään? Mullehan tosiaan tuli kaikenlaisia ikäviä seurauksia. Monella tapaa voin sanoa että kalliiksi tuli tämä välirikko narsistivanhempaan.ap
Täällä myös narsistinen väkivaltainen isä. En ole hänen enkä hänen puolen sukulaisten kanssa tekemisissä. Syitä ei isän suhteen tarvinne selittää. Sukulaiset syyttäneet uhreja valehtelusta, puolustaneet isääni oikeudessa toteen näytetystä syyllisyydestä riippumatta, hyväksyneet väkivallan ja lasten elatuksen laiminlyönnin. Vähempikin riittäisi mielestäni välien katkaisemiseen keneen tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, näköjään mun syyt siis ihan riittävän painavat. Miten te muut hoidatte muiden syyttelyt? Saan ihan hirveästi kuraa niskaan. Siis syyllistystä ”sehän on kuitenkin sun vanhempi” ja ”kyllä ne sua rakastaa”. Sukulaiset soittelee ja arvostelee. Ja kyllä, tunnen syyllisyyttä vaikka toisaalta tiedän että mitään syytä ei olisi. Olen tehnyt tän itseni ja lasteni suojelemiseksi. Ap
Omalla kohdallani syyttelijät ovat hiljentyneet kun narsisti ottanut heidän kohteekseen.
Kuinka moni narsistin lapsi jäi perinnöttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni narsistin lapsi jäi perinnöttä?
Kaikki, jotka uskalsivat välit katkaista. Narsisti ei ikinä anna anteeksi ja tuolla lailla sitten tulee viimeinen kostaminen.
Hirveintä maailmassa on syntyä narsistin lapseksi. Narsisti haluaa tuhota lapsensa ja vahingoittaa lastaan. Vielä aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei enää oma mielenterveys kestänyt, enkä halunnut altistaa omia lapsia narsismille ja päihdeongelmille. Täältä saatat löytää kolahtavaa luettavaa: https://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_ai…
En jaksa omaa tarinaa avata tähän, mutta anna syyllistämisten mennä toisesta korvasta samantien ulos. Minä olen kärsinyt äitini takia paljon enemmän kuin olisi kohtuullista kenenkään kärsiä. Sai kertaalleen tuhottua koko elämäni. Nykyään on jo kuollut. En ole käynyt haudalla enkä aio käydä jatkossakaan. Jotkut tietenkin lässyttää, että rakasti meitä lapsia ja mitä ikinä. He eivät tiedä asioista mitään, joten heidän sanomisillaan ei ole väliä. Et ole mitään velkaa vanhemmalle, joka tuottaa sinulle pelkkää pahaa oloa, etkä myöskään mitään selityksiä velkaa uteliaille sukulaisille. Se on sinun elämäsi ja sinun pitää itse puolustaa sitä, muuten sinun ylitsesi kävellään ja päällesi syljetään niin kauan että hajoat.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa omaa tarinaa avata tähän, mutta anna syyllistämisten mennä toisesta korvasta samantien ulos. Minä olen kärsinyt äitini takia paljon enemmän kuin olisi kohtuullista kenenkään kärsiä. Sai kertaalleen tuhottua koko elämäni. Nykyään on jo kuollut. En ole käynyt haudalla enkä aio käydä jatkossakaan. Jotkut tietenkin lässyttää, että rakasti meitä lapsia ja mitä ikinä. He eivät tiedä asioista mitään, joten heidän sanomisillaan ei ole väliä. Et ole mitään velkaa vanhemmalle, joka tuottaa sinulle pelkkää pahaa oloa, etkä myöskään mitään selityksiä velkaa uteliaille sukulaisille. Se on sinun elämäsi ja sinun pitää itse puolustaa sitä, muuten sinun ylitsesi kävellään ja päällesi syljetään niin kauan että hajoat.
Olet niiiin oikeassa.
Ei oikeastaan koskaan kannata tai pidä edes hädässä puhua naristivanhemmasta tai hirveästä lapsuudesta narsistin rääkkäämänä sellaiselle, jolla on rakastava koti ja hyvät vanhemmat. Aika, siis todella joka kerta, tämä hyvien vanhempien lapsi tuomitsee sinut, pöyristyy, suuttuu, ällistelee tai syyllistää.
Koska hän tietenkin vertaa sitä sinun kertomaasi OMAAN elämäänsä ja tilanteeseen ja on sit tietenkin aivan kauhuissaan, että miten joku voi olla kiittämätön ihanille vanhemmilleen, miten joku voi katkoa välit rakkaaseen äitiin/isää, miten joku voi olla haluamatta olla tekemisissä ihanan lapsuusperheen kanssa ja miten joku voi kokea, että se perhe ei ole tukikallio.
Ei normaalit tajua sitä millainen narsisti on vanhempana. Se että sitä pientä viatonta lasta on hakattu, pahoinpidelty, kiusattu, rääkätty, kidutettu koko lapsuus ja nuoruus.
Lisäksi vielä julkisessa kielenkäytössä narsisti tarkoittaa yleensä vähän ikävää ex-poikaystävää. Eli ajatukset narsistista eivät ole ollenkaan sitä millaisia sadisteja ne on VANHEMPINA.
Mut on kaksi kertaa suljettu yhteisön/ryhmän ulkopuolelle kun olen erehtynyt kertomaan lpsuuteni tapahtumista. Ihmisten ilme oli kauhistuneen epäuskoinen, jonka jälkeen tuli selvä inho ja syrjäyttäminen. Esim yhdestä äitipiiristä mut heitettiin ulos samantien.
Tän takia totisesti pitäisi olla jotain tukea narsistien uhreille, siis sellaista mitä oikeasti SAA. Terapiaa kun en esim itse saa kun mulla ei ole varsinaista mielenterveysongelmaa. Edes neuvola voisi raskausaikana kysellä odottajan omasta lapsuudesta (multa ei ole kysytty yhdessäkään raskaudessa) ja ohjata vaikka neuvolapsykologille tms.
Nykyisellään en puhu lapsuudestani tai välirikosta vanhempiin KOSKAAN. Salaan asian, mutta onhan se raskas taakka. Se oli raskasta lapsena, raskasta aikuisena, ja trauma ja taakka ei kyllä tästä mihinkään poistu eli elämän loppuun asti kestää se, että narsisti on tuhonnut lapsuuden ja minuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, näköjään mun syyt siis ihan riittävän painavat. Miten te muut hoidatte muiden syyttelyt? Saan ihan hirveästi kuraa niskaan. Siis syyllistystä ”sehän on kuitenkin sun vanhempi” ja ”kyllä ne sua rakastaa”. Sukulaiset soittelee ja arvostelee. Ja kyllä, tunnen syyllisyyttä vaikka toisaalta tiedän että mitään syytä ei olisi. Olen tehnyt tän itseni ja lasteni suojelemiseksi. Ap
Omalla kohdallani syyttelijät ovat hiljentyneet kun narsisti ottanut heidän kohteekseen.
Melkein toivoisin että mun syyllistäjille ja arvostelijoille kävis samoin. Sitä ei ulkopuolinen tajua ennenkuin napsahtaa omalle kohdalle.
Se on jännä kärsimyksen eetos että omia vanhempia pitäisi vaan sietää. Vaikka ne pahoinpitelee, kiusaa, haukkuu ja ilkeilee vahingoniloisina.
Sit taas jännää että jos saman tekee kaveri, kollega tms niin heti kuorossa huudetaan että laita välit poikki, tuota ei tarvitse sietää.
Mutta vanhemmilta sit täytyykin?
Vanhempieni tekemä testamentti jossa mut suljettiin kokonaan pois ja kaikki testamentattiin suosikkilapselle.