Kenelläkään kokemusta shetlanninlammaskoirista?

Meiltä löytyy nelivuotias shelttipoika ja parin viikon päästä on tulossa myös uusi shelttipentu :) sheltti on aivan ihana ja kerrassaan hurmaava rotu, itse olen hurahtanut ihan täysin. Todella kilttejä, miellyttämisenhaluisia ja oppivaisia koiria. Ainut miinus on juurikin nuo mainitsemasi asiat - sheltti on harmittavan haukkuherkkä ja voi myös olla arka. Arkuusen kitkemiseksi suositellaan runsasta sosialistamista pentuaikana, eli pentu kainaloon ja kaupungille vaikka shoppailemaan. On tärkeää että sheltti saa jo pienestä pitäen paljon kontakteja sekä ihmisiin että muihin koiriin. Meidän nelivuotias on runsaan sosialistamisen takia tosi reipas ja aristelee korkeintaan tavallista kookkaampia vieraita miehiä. Haukkumisesta voisin sanoa, että shelttien fiksuuden ja oppivaisuuden takia se on melko helposti poiskitkettävissä. 

Millaisessa talossa/asunnossa asutte? Onko teillä lapsia? Millainen elämäntilanne teillä on? Sheltti on yleisesti ottaen kaikin puolin melko helppo koira ja soveltuu kaikenlaisiin ympäristöihin :) mitä väritystä olette muuten ajatelleet? Meillä sekä nelivuotias että tuleva pentuja ovat blue merlejä ja todella kauniita!

Kiitos vastauksestasi=)

Asumme rivitalossa, jossa on ihan kivankokoinen aidattu piha. Lapsia on kaksi  kouluikäistä poikaa. Pojat ovat tottuneet koiriin. Meillä oli border collie, joka vuosi sitten kuoli, ikää oli jo 13 vuotta. Olen itse kotona, joten koira ei joudu paljon yksin olemaan. Haluaisin harrastaa koiran kanssa agilityä ja tokoa, mutta toisaalta en halua enää toista bortsua, vaan vähän vähempään aktiviteettiin tyytyvän rodun.

  Soopelia ollaan ajateltu. Itse tykkään myös blue merlestä, mutta mies ei. Mies olisi mieluiten ottamassa pk collieta, mutta itse haluan nyt pienemmän koiran.

edellinen siis ap=)

Ei kokemusta shelteistä, mutta meillä brasilianterrieri, joka usein myös luonteeltaan varautunut ja arka. Niin oli meidänkin "vauva", tärisi ja vikisi kun jotain uutta tuli eteen. Otettiin se pentuna sitten pikku hiljaa vaan mukaan IHAN joka paikkaan, mihin koiran kanssa vaan pääsi, pennun jaksamisen mukaan toki. Ja nyt parivuotiaana rrrrrrrakastaa uusia asioita, muita eläimiä, ihmisiä ja koko maailma on ihana ja avoin paikka mahdollisuuksia täynnä! :) 

Eli tuohon kunnolliseen sosiaalistamiseen "uskon" minäkin ihan rodusta riippumatta. 

Kaikelle ja kaikille räkyttävä arka rotu. Mun kokemus on valitettavasti tämä. Ikinä en ottaisi shelttiä.

Oma shetlanninlammaskoirani oli todella miellyttävä, hyvä perhelemmikki. Sain sen lapsena, ja se kasvatti minut aikuiseksi - ehkä jopa enemmän kuin perheeni. Toista koiraa en ole sen jälkeen ottanut.

Kokemuksesta (tutustuin teininä myös muihin sheltteihin / omistajiin) voin sanoa, että rotu on älykäs, oppivainen, perheeseen kiintyvä ja helposti uusille tavoille tottuva. Joskus hiukan itsepäinen, mutta ei mitenkään haitallisessa mielessä. Luotettava. Osa shelteistä saattaa olla arkoja, mutta eivät suinkaan kaikki, älykkäänä rotuna erilaisia persoonallisuuksia löytyy jopa samasta pentueesta. Oma lemmikki oli kaikin puolin ihannekoira, niin käytökseltään kuin olemukseltaankin. Lemmikkimme parhaista ominaisuuksista mainittakoon mm. ihmisrakkaus (tykkäsi kaikista kohtaamistaan ihmisistä, pienen haistelun jälkeen "kaikkien kaveri"), ehdoton siisteys, omalla tontilla pysyminen 100%-sesti (pääsi aina halutessaan ulos, hoiti tarpeensa ja ulkoilunsa vapaasti omalla tontilla), rauhallinen ja "arvokas" käytös, ei ollut mikään hössöttäjä, vasten hyppijä tai koheltaja.

Rotu ei ole mielestäni ensinkään haukkuherkkä. Korkeintaan jotkut yksilöt, jotka eivät saa riittävästi huomiota ja aktiviteetteja, saattavat haukkua innokkaammin.