Lue keskustelun säännöt.
Tää läski lähtee nyt lenkille
15.08.2013 |
Mä oon monta päivää miettinyt, että pitäisi tehdä tänne aloitus, jossa kyselen jo laihduttaneilta mikä heitä motivoi jatkamaan urakkansa loppuun asti, mutta aloitus muuttui nyt vähän. :)
Olen ollut ylipainoinen niin kauan kuin muistan, siis lapsesta asti. Laihduttaa olen yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä kaiken maailman kaalisoppadieeteillä, karppauksen kautta nutraamiseen, enkä ole onnistunut, koska motivaatio loppuu aina kesken. Kesän alussa päätin, että en enää suostu ostamaan yhtään uutta isompaa vaatetta, vaan paino saa luvan lähteä vaikka väkisin. Kaiholla katselin alennusmyyntien aikaan XL osastojen vaatteita, mutta pidin pintani.
Paino on tippunut. Hitaasti kylläkin, mutta tippunut koko ajan. Peilistä en näe mitään muutosta, mutta vaaka kertoo joka viikko puolen kilon katoamisesta. Mutta taas... motivaatio on ollut jonkin aikaa jo hiipumassa ja olen alkanut suunnata katsettani - en vielä askeleitani kuitenkaan - jääkaapille päin. Miksi tää on niin hidasta? Miksei tää näy missään? Miksen mä saa syödä tuota kaupan hyllyllä olevaa sipsipussia? Miksi? Lenkille lähtökin on ollut yhtä tuskaa, kun tuntuu, ettei siitä ole apua.
Tänään mulla oli piiitkästä aikaa työhaastattelu ja tuskailin aamulla vaatteitten kanssa. Kaikki on kulahtanutta, koska olen niitä käyttänyt vuosia päivittäin, ja ne vähänkään paremmat vaatteet eivät mahdu päälle. Lopulta päätin tunkea ylleni muutaman vuoden vanhan todella siistin hameen ja peittää muhkurat puserolla ja jakulla. Kaivoin sen esiin ja kas! Sehän sujahtikin ylleni helposti ja sopi täydellisesti! Tarkistin kahteenkin kertaan, ettei se vain ole ratkennut jostain, ja siksi mahtui ylle, mutta ei. Johonkin osa niistä läskeistä on kadonnut, vaikken sitä itse olekaan nähnyt peilistä - johon totta puhuen en pahemmin ole kyllä uskaltanut katsoakaan. :D
Työhaastattelu meni mielestäni ihan hyvin, oli niin "onnistunut" olo koko ajan ja kun pääsin sieltä, painelin vaatekaapille ja kaivoin esiin vanhempia vaatteitani. Niistä mahtui päälle viisi hametta, neljä puseroa ja kahdet housut. Heitin samantien pois yhtä monta kulahtanutta rytkyä ja päätin, etten ikinä enää liho niin, että joutuisin ne pukemaan ylleni.
Mutta joo, kuten otsikossa sanoin, mä lähden nyt lenkille. Enää ei ole minkäänlaisia motivaatio-ongelmia. Ennen ensi kertaa.
Kommentit (3)
vaatteet on muuten yllättävän hyvä motivaattori. mä höpisin miehelle aina, että teen sen terveyden takia tai siksi, että piristyisin, kun yksi suurimmista syistä oli oikeasti se, että sais kauniita vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, olet hyvässä vauhdissa. Puoli kiloa viikossahan on joksenkin ihanteelinen tahti laihtua ja kertoo että teet asiat oikein.
Eihän sitä laihtumista itse huomaa, kun katsoo itseään joka päivä. Eikä sitä oikein huomaa perheen jäsenetkään eikä työkaverit, eikä muut joita näkee lähes päivittäin. Mutta ota itsestäsi kuvia, niistä sen näkee ja sellaiset tuttavat huomaa joita näkee harvoin. Itse laihduttelin 27 kiloa vajaassa vuodessa ja jossain vaiheessa uusi naapuri lakkasi tervehtimistä, luuli varmaan että puolisoni on vaihtanut kumppania :)
Se motivoi paljon kun huomaa vaatekokojen pienenvän ja vyöt muuttuu liian pitkiksi.
Terveyden takia ryhdyin touhuun ja terveys myös parani. Kolesterolit ja muut veriarvotkin laski viiterajoilta normaaleiksi, se oli aika konkreettinen esimerkki siitä että valintani ovat muuttuneet terveellisiksi.
Mutta sitten tuli myös väsyminen kaloreiden laskemiseen ja pieni tapaturma jonka myöt liikunta jäi pois. Pairissa vuodessa painoa tuli 10kg takaisin ja nyt niitä taas sulatellaan pois rauhallisella tahdilla.
Liikunnasta kannattaa kokeilla eri lajeja. Itse olin laihduttaessa innokas lenkkeilijä mutta minulle alkoi pidemmän päälle tulla jalkavaivoja. Nyt olen alkanut pyöräillä ja siinä on paljon helpompi säädellä rasitusta eikä nilkat tai polvet kipeydy.
Onnea ja tsemppiä jatkoon! Tuli hyvä mieli itsellekin :)