Kauanko olette seurustelleet ennen yhteen muuttamista?

Et kaipaa tämmöistä vastausta, mutta vastaan kuitenkin. Olen ollut 2vuotta suhteessa enkä aio muuttaa yhteen. Itsellä lapsia, kumppanilla ei.

Oikeastaan hankala sanoa kun se tapahtui ikäänkuin liukumalla ilman sen kummempaa päätöstä. Mies vain alkoi oleskella pidempiä ja pidempiä aikoja minun luonani ja jossain vaihessa todettiin että ehkä olisi syytä muuttaa se virallinenkin osoite minun luokseni kun hän siellä kaiken ajan kuitenkin viettää.

Taisimme olla seurustelleen noin 6 kuukautta kun tämä tapahtui. Mutta sitäkin ennen hän siis oli jo todella paljon luonani. 

Ekan mieheni kanssa muutettiin yhteen 3 viikon jälkeen. Nykyisen kanssa ollaan seurusteltu 4 vuotta eikä olla muuttamassa yhteen. Kummallakin lapsia.

Olin ollut leskenä kolmisen vuotta, kun tutustuin kivanoloiseen mieheen netissä, ircissä. Meillä meni heti jutut yksiin, samanlainen huumorintaju ja alettiin juttelemaan sitten paljon myös privaviesteillä. Netissä juttelimme melkein vuoden ennen ensimmäistä tapaamista. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen se oli menoa. Toinen tapaaminen oli heti perään, mutta kesti kaksi viikkoa putkeen. Siitä ei mennytkään enää kuin kuukausi ja asuttiin yhdessä. Näin ollaan oltu yhdessä nyt viisi vuotta. 

Puolisen vuotta. Minä ekalla kierroksella, hän tokalla. Syy oli se, että asuttiin hyvin kaukana toisistamme.

Kolme päivää.

Vuosi oltiin seurusteltu ennen kuin muutettiin yhteen. Tosin ei lapsia joten en tiedä kiinnoostaako.

Neljä vuotta seurustelimme tiiviisti. Kummallakaan ei ollut enää kotona asuvia lapsia.

Melkein kaksi vuotta. Sitten muutin miehen luokse.

Viikon sisällä muutettiin yhteen ensi tapaamisesta.

Yhteenmuuttaminen ei kannata ikinä. Arki tulee vastaan ja tappelut. Henkinen paine. Parempi asua erillään ja tapailla aina kun kummallekkin sopii. Suhde pysyy hyvänä.

T.10 vuotta yhdessä asumista eikä ikinä enää

M39

Reilun vuoden. Periaatepäätöksen olen tehnyt, että jos uudelle kierrokselle vielä joudun niin uutta miestä en saman katon alle huoli ennen kuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

Mies muutti seuraavana päivänä mun luo. Vai oliko kahden päivän päästä. Ei toki virallisesti, mutta käytännössä.

En enää ihmettele sitä, kuinka niin monet avo-ja avioparit päätyy eroon.

Miksi ei enää seurustella ja katsota, onko se toinen sellainen, jonka kanssa haluaisi perheen perustaa ja tappiin asti yhdessä olla.

Me olemme nyt seurusteltu kolme vuotta, eikä vielä samaan osoitteeseen muutettu.

Hyvin menee näinkin😊

Viisi vuotta seurusteltiin ennen yhteenmuuttoa. Ei haluttu hätiköidä.

Me muutettiin yhteen seuraavana päivänä ensi tapaamisesta.

Vähän vajaa pari vuotta. Minulla lapsia. Toki käytännössä vietettiin niin paljon aikaa minun luona, että lapset luuli miehen asuvan jo meillä, ennen kuin yhteinen asunto hankittiin.

Vierailija kirjoitti:

En enää ihmettele sitä, kuinka niin monet avo-ja avioparit päätyy eroon.

Miksi ei enää seurustella ja katsota, onko se toinen sellainen, jonka kanssa haluaisi perheen perustaa ja tappiin asti yhdessä olla.

Me olemme nyt seurusteltu kolme vuotta, eikä vielä samaan osoitteeseen muutettu.

Hyvin menee näinkin😊

Samaa pohdin. Minulle avoliitto on yhtä vahva sitoumus kuin avioliitto. Olen kerran avioliitosta eronnut enkä halua elämääni toista eroa. Siksi seurustelimme neljä vuotta viettäen mahdollisimman paljon aikaa yhdessä (asuimme eri paikkakunnilla) ennen kuin teimme päätöksen avoliitosta ja silloinkin siitä keskusteltiin todella paljon ja kaikki mahdolliset asiat käytiin läpi niin rahan kuin vieraiden, kotitöiden ym. suhteen.

Myös puolisollani on takana yksi avioliitto, enkä olisi häneen sitoutunut mikäli avo- tai avioliittoja olisi ollut enemmän.

Parisuhteita minulla on avioliiton ja nykyisen avoliiton välillä (erostani oli vähän yli 20 vuotta kun tutustuin nykyiseen puolisooni), pisin lähes neljä vuotta kestänyt ja lyhimmät, mitkä ylipäänsä parisuhteeksi lasken, vajaan vuoden. Tämä oli ensimmäinen suhde, joka kehittyi niin vakavaksi, että aidosti uskomme ja toimimme sen eteen, että tämä olisi myös molempien elämän viimeinen suhde.

Vierailija kirjoitti:

En enää ihmettele sitä, kuinka niin monet avo-ja avioparit päätyy eroon.

Miksi ei enää seurustella ja katsota, onko se toinen sellainen, jonka kanssa haluaisi perheen perustaa ja tappiin asti yhdessä olla.

Me olemme nyt seurusteltu kolme vuotta, eikä vielä samaan osoitteeseen muutettu.

Hyvin menee näinkin😊

Mun mielestä erillään asuessa suhde ei kehity mihinkään. Niin kauan kuin asutaan erillään itsestään voi antaa juuri sellaisen kuvan kuin haluaa. Ihmisen todellinen luonne ja elintavat paljastuu vasta, kun asuu yhdessä. Miksi siis viivyttää sitä vuosikausia?

Kumpikin ollaan toisella kierroksella ja yli nelikymppistä. Ensitapaamisesta meni 11kk ja 14 Pv kun muutettiin yhteen. Molemmilla lapsia edellisestä liitosta. Kummankin esikoiset muuttaneet pois. Meidän kanssa asuu nyt viidesluokkalainen ja teini vierailee.